HEL-AMS-SIN-PHU
Vuorokausi takana tiukkaa matkustamista ja vielä ainakin kaikki hengissä :) Aikamoisen taapertamisen lopputuloksena selvittiin Phuketissa hostellille ja aloitellaan tässä pientä regeneraatioprosessia. Univelka, lentokoneruoka ja kolmenkymmenen asteen iltalämpötilat vaan tuntuvat vaativan veronsa. Asiaa ei tietty yhtään helpota se fakta, että huomenna on ilmeisesti edessä vielä hekumaalinen 8h bussimatka itärannikolle, mutta koitetaan olla ajattelematta asiaa just nyt :D
Lentoja on siis takana Helsinki-Amsterdam-Singapore-Phuket välillä kolme ja etenkin tuo AMS-SIN väli oli erittäin mielenkiintoinen. Lento starttasi hyvin onnellisissa merkeissä, kun kone ei ollut täyteenbuukattu ja meidän vieressä istunut puukenkämies hakeutui väljemmille riveille jättäen meille kaikki kolme penkkiä. Tästä lähtikin sitten Kaiuksen koettelemukset, kun edessä istunut maatuska vetäisi penkkinsä uniasentoon niin, että meinasi juomat tulla syliin ja kohokohtana sitten Kaiukselle etukäteen tilattu laktoositon muona olikin aika kevyttä safkaa hedelmineen.
Pienen murjotuksen saattelemana rypäleet teki kauppansa ja osallistuin sitten talkoisiin kanssa sosialisoimalla omasta muonasta siihen nälkäisempään suuhun evästä. Kävipäs sitten niin kivasti, että uhrautumalla vapaaehtoiseksi ylimääräisten annoksen tuhoajaksi sellainen löytyikin, kun muutama lennolle ilmoittautunut ei ollut ilmestynyt ja Kaius sai sitten toisen päivällisen haarukoitavaksi. Tosin sekin oli päivän kasvisruoka, mutta ainakin tuli iloinen mies, kun sai vihdoin oikeampaa evästä ;)
Noin muuten miltei 12h lento menikin sitten varsin mukavasti. Otettiin luonnollisesti ilo irti tarjoilupuolesta ja kahvin kanssakin imaistiin Amarulat / konjakit naamariin. Lentoviihdykkeenä tolloteltiin Slumdog Millionaire ja sen päälle sitten ajateltiin vähän nukkumista. Noh, eihän se lentokoneen nukkuminen ihan omaa sänkyä vastaa, mutta parempi ne tunninkin pätkät kuin ei mitään. Ja kuitenkin yks ekstrapenkki antoi vähän tilaa lisää tehdä itsestään oikein mukavia solmuja, että mahtuu näppärästi unimaan.
Pakko vielä vähän hämmästellä possunuhamaanikkojen määrää. Meidänkin eläkeläislennolla oli jengiä maskit naamassa ja Singaporen kentällä tulliin kävellessä kaikki vielä kuvattiin infrapunakameralla, että saadaan ne lämpöilevät ihmiset poimittua pois. Ja Thaimaassakin varmaan puolella tullivirkailijoista oli maski naamarilla ja pohdittiinkin jo, että jääköhän turistioleskeluluvan leima saamatta, jos käy henkilön tiskillä yskäisemässä :D Nojuu, ei kokeiltu, mutta jengin kannattais kyllä harkita vaikka sitä kotiinjäämistä, jos taudin pelko noin pahasti kangistaa.
Näillä eväin jatketaan taas seikkailuja ja koitetaan pysyä wlanin päässä!
Lentoja on siis takana Helsinki-Amsterdam-Singapore-Phuket välillä kolme ja etenkin tuo AMS-SIN väli oli erittäin mielenkiintoinen. Lento starttasi hyvin onnellisissa merkeissä, kun kone ei ollut täyteenbuukattu ja meidän vieressä istunut puukenkämies hakeutui väljemmille riveille jättäen meille kaikki kolme penkkiä. Tästä lähtikin sitten Kaiuksen koettelemukset, kun edessä istunut maatuska vetäisi penkkinsä uniasentoon niin, että meinasi juomat tulla syliin ja kohokohtana sitten Kaiukselle etukäteen tilattu laktoositon muona olikin aika kevyttä safkaa hedelmineen.
Pienen murjotuksen saattelemana rypäleet teki kauppansa ja osallistuin sitten talkoisiin kanssa sosialisoimalla omasta muonasta siihen nälkäisempään suuhun evästä. Kävipäs sitten niin kivasti, että uhrautumalla vapaaehtoiseksi ylimääräisten annoksen tuhoajaksi sellainen löytyikin, kun muutama lennolle ilmoittautunut ei ollut ilmestynyt ja Kaius sai sitten toisen päivällisen haarukoitavaksi. Tosin sekin oli päivän kasvisruoka, mutta ainakin tuli iloinen mies, kun sai vihdoin oikeampaa evästä ;)
Noin muuten miltei 12h lento menikin sitten varsin mukavasti. Otettiin luonnollisesti ilo irti tarjoilupuolesta ja kahvin kanssakin imaistiin Amarulat / konjakit naamariin. Lentoviihdykkeenä tolloteltiin Slumdog Millionaire ja sen päälle sitten ajateltiin vähän nukkumista. Noh, eihän se lentokoneen nukkuminen ihan omaa sänkyä vastaa, mutta parempi ne tunninkin pätkät kuin ei mitään. Ja kuitenkin yks ekstrapenkki antoi vähän tilaa lisää tehdä itsestään oikein mukavia solmuja, että mahtuu näppärästi unimaan.
Pakko vielä vähän hämmästellä possunuhamaanikkojen määrää. Meidänkin eläkeläislennolla oli jengiä maskit naamassa ja Singaporen kentällä tulliin kävellessä kaikki vielä kuvattiin infrapunakameralla, että saadaan ne lämpöilevät ihmiset poimittua pois. Ja Thaimaassakin varmaan puolella tullivirkailijoista oli maski naamarilla ja pohdittiinkin jo, että jääköhän turistioleskeluluvan leima saamatta, jos käy henkilön tiskillä yskäisemässä :D Nojuu, ei kokeiltu, mutta jengin kannattais kyllä harkita vaikka sitä kotiinjäämistä, jos taudin pelko noin pahasti kangistaa.
Näillä eväin jatketaan taas seikkailuja ja koitetaan pysyä wlanin päässä!
Kommentit