Day 6: Railay Beach, Krabi (20.5.)
Täällä on niin hidas netti ja kallis nettikahvila, että paljon ei ole kuvia luvassa :)
Tälläisissä postikorttimaisemissa siis ollaan täällä Railay Beachilla
Seikkailu jatkui siispä meidän kauhulla odottaman aamun saattelemana. Se nimittäin sisälsi sitä hienoa rinkankantoa ihan koko rahalla ja heti aamutuimaan. Kun Phi Phillä ei mitkään tuktukit kulje ja tavara liikkuu vaan lihasvoimin tuuppaamalla kärreillä, otettiin sitten kiltisti veskat selkään. Aamupalaksi nautittiin siinä kiireessä (kun piti 10:30 Krabin lauttaan ehtiä) 18 bahtin nuudelikeitto kaupan hyllyltä.
Selvittiin kaikesta huolimatta lautalle ja ensin vedettiin tovi henkeä ilmastoidussa sisätilassa. Kuitenkin kattokyyti hotsitteli enempi, koska lämmin on kiva ja arska on kiva. Sattuikin sitten hassusti, että saman paatin kyydissä oli myös neljän suomalaisen joukkio, jotka oli Phuketin lautalla aiemmin. Kun molempien matkasuunnitelmat oli vieläpä samansuuntaiset, lyöttäydyttiin joukon jatkoksi.
Ostettiin satamasta suoraan autokyydin ja pitkähäntäveneen yhdistelmä tiketti Railay Beachille, vaikkakin halvemmalla tietysti saa itse säätämällä, mutta siinä vaiheessa huvitti ihan tasan maksaa se 250 bahtia per nenäreikäkaksikko. Kassaneidin lupailema ilmastoitu minivan oli vähintäänkin mielenkiintoinen avolava-auto, jossa neljä sai mennä sinne lavalle reppujen kanssa ja kaksi mahtui autoon (joka tietysti oli se ilmastoitu vehje). Railay Beach on vajaan tunnin matkan päässä Krabin kaupungista ja totaalisen saavuttamaton autoilla. Sen verran muhkeat kalkkikivivuoret reunustaa tätä niemimaata joka puolelta, että matka tosiaan jatkuu viimeisen puolituntisen veneellä (60 baht, jos haluaa erikseen ostaa).
Eikä tässä vielä kaikki. Jos tämä mesta olisi saavutettavissa puolen tunnin autolla ajolla ja mukavalla venematkalla, täällähän olisi kaikki pakettimatkailijat kokemassa vähän ekstriimiä. Matalan vuoroveden aikaan longtailveneelle pitää ensin rämpiä mutaista rannikkoa ja perille saavuttaessa täytyy ihan tyylikkäästi vaan ottaa sandaalit kainaloon ja hypätä mereen rinkka selässä. Onneksi ei sentään ihan sukellussyvyyksissä, mutta kyllä se silti tuuli vähän lahkeita kastelee, kun siinä polvia myöten seisoo.
Itäinen ranta oli sen verran kivikkoinen, että lompsittiin samantien saaren länsipuolelle. Mainittakoon vielä, että kyseessä on siis todella pieni saari, jossa polkuja pitkin kävellessä voi mm. havainnoida villejä apinoita puissa. Tänään on jo miltei kymmenkunta apinamaakaria tullut bongattua. Länsirannikko on kuuluisa kuitenkin varsin hinnakkaista bungaloweistaan ja voi ehkä arvata, että sieltä ei löytynyt kuudelle reppureissaajalle oikein budjetinmukaista majoitusta (halvin ilmeisesti lähtee 1350 BHT). Otettiin siinä suuntaa-antavat jätskiannokset ja päätettiin lähteä majoituksen etsintään Ao Ton Sai:n puolelta.
Tässäkin oli vielä sellainen hauskuus, että korkean vuoroveden aikaan Ton Sain rannanpuolelle ei pääse Ao Railay westin puolelta (matalan aikaan biitsiä pitkin voi kyllä kävellä), kuin kävelemällä 20 minuuttia jotain vuoristopolkua ja longtailveneellä. Niimpä otettiin vielä kerran vene alle ja suunta kallion toiselle puolelle halvemman majoituksen perässä. Tällä kertaa ei päädyttykään siihen saaren halvempaan, vaan pistettiin bahteja palamaan ihan ennennäkemättömästi.
Muut tosiaan halusivat majoittua Ton Sai Bay Resorttiin, joten ajateltiin mekin sitten ottaa bungalowi läheltä, kun oli kuitenkin sen verran hauskaa seuraa nämä lahtelaiset :) Yöhön meni 1000 BHT (~22e), mutta nyt on ilmastointia, jääkaappia, telkkaria, omaa terassia, kuumaa suihkua, joutseneksi taiteltuja pyyhkeitä etc. Sellasta pientä, reppureissaajan arkea. Oltiin ajateltu kyllä jossain mestassa satsata majoitukseen, niin tulipas nyt sekin sitten suoritettua (ja paluu niihin kuuden euron majoituksiin tulee olemaan varsin kova ;). Ainakin muutama yö nyt ollaan tässä. Ja sesongin aikana ilmeisesti näidenkin hinnat kolminkertaistuu.
Matka oli pitkä ja varsin vaivalloinen (Phi Phi – Krabi lautta, auto Krabi – Nammao Bay, longtail Nammao – Railey East, longtail Railey West – Ton Sai), mutta oli kyllä täysin sen arvoista. Phi Phi oli aikamoinen bilesaari, jossa tosiaan on ainainen viikonloppu. Ilmainen viuna virtaa ja saari on täynnä länsimaalaisia reppureissaajia. Nyt sitten löytyi yksi näistä Thaimaan oikeista paratiiseista. Turisteja täällä on vain kourallinen ja maisemat jotain ihan mahdottoman upeita kalkkikivikalliota ja viidakkoa. Rantaa riittää ja aurinko paistaa, niin ei tässä nyt kamalasti kyllä keksi valittamisen aihetta.
Tälläisissä postikorttimaisemissa siis ollaan täällä Railay BeachillaSeikkailu jatkui siispä meidän kauhulla odottaman aamun saattelemana. Se nimittäin sisälsi sitä hienoa rinkankantoa ihan koko rahalla ja heti aamutuimaan. Kun Phi Phillä ei mitkään tuktukit kulje ja tavara liikkuu vaan lihasvoimin tuuppaamalla kärreillä, otettiin sitten kiltisti veskat selkään. Aamupalaksi nautittiin siinä kiireessä (kun piti 10:30 Krabin lauttaan ehtiä) 18 bahtin nuudelikeitto kaupan hyllyltä.
Selvittiin kaikesta huolimatta lautalle ja ensin vedettiin tovi henkeä ilmastoidussa sisätilassa. Kuitenkin kattokyyti hotsitteli enempi, koska lämmin on kiva ja arska on kiva. Sattuikin sitten hassusti, että saman paatin kyydissä oli myös neljän suomalaisen joukkio, jotka oli Phuketin lautalla aiemmin. Kun molempien matkasuunnitelmat oli vieläpä samansuuntaiset, lyöttäydyttiin joukon jatkoksi.
Ostettiin satamasta suoraan autokyydin ja pitkähäntäveneen yhdistelmä tiketti Railay Beachille, vaikkakin halvemmalla tietysti saa itse säätämällä, mutta siinä vaiheessa huvitti ihan tasan maksaa se 250 bahtia per nenäreikäkaksikko. Kassaneidin lupailema ilmastoitu minivan oli vähintäänkin mielenkiintoinen avolava-auto, jossa neljä sai mennä sinne lavalle reppujen kanssa ja kaksi mahtui autoon (joka tietysti oli se ilmastoitu vehje). Railay Beach on vajaan tunnin matkan päässä Krabin kaupungista ja totaalisen saavuttamaton autoilla. Sen verran muhkeat kalkkikivivuoret reunustaa tätä niemimaata joka puolelta, että matka tosiaan jatkuu viimeisen puolituntisen veneellä (60 baht, jos haluaa erikseen ostaa).
Eikä tässä vielä kaikki. Jos tämä mesta olisi saavutettavissa puolen tunnin autolla ajolla ja mukavalla venematkalla, täällähän olisi kaikki pakettimatkailijat kokemassa vähän ekstriimiä. Matalan vuoroveden aikaan longtailveneelle pitää ensin rämpiä mutaista rannikkoa ja perille saavuttaessa täytyy ihan tyylikkäästi vaan ottaa sandaalit kainaloon ja hypätä mereen rinkka selässä. Onneksi ei sentään ihan sukellussyvyyksissä, mutta kyllä se silti tuuli vähän lahkeita kastelee, kun siinä polvia myöten seisoo.
Itäinen ranta oli sen verran kivikkoinen, että lompsittiin samantien saaren länsipuolelle. Mainittakoon vielä, että kyseessä on siis todella pieni saari, jossa polkuja pitkin kävellessä voi mm. havainnoida villejä apinoita puissa. Tänään on jo miltei kymmenkunta apinamaakaria tullut bongattua. Länsirannikko on kuuluisa kuitenkin varsin hinnakkaista bungaloweistaan ja voi ehkä arvata, että sieltä ei löytynyt kuudelle reppureissaajalle oikein budjetinmukaista majoitusta (halvin ilmeisesti lähtee 1350 BHT). Otettiin siinä suuntaa-antavat jätskiannokset ja päätettiin lähteä majoituksen etsintään Ao Ton Sai:n puolelta.
Tässäkin oli vielä sellainen hauskuus, että korkean vuoroveden aikaan Ton Sain rannanpuolelle ei pääse Ao Railay westin puolelta (matalan aikaan biitsiä pitkin voi kyllä kävellä), kuin kävelemällä 20 minuuttia jotain vuoristopolkua ja longtailveneellä. Niimpä otettiin vielä kerran vene alle ja suunta kallion toiselle puolelle halvemman majoituksen perässä. Tällä kertaa ei päädyttykään siihen saaren halvempaan, vaan pistettiin bahteja palamaan ihan ennennäkemättömästi.
Muut tosiaan halusivat majoittua Ton Sai Bay Resorttiin, joten ajateltiin mekin sitten ottaa bungalowi läheltä, kun oli kuitenkin sen verran hauskaa seuraa nämä lahtelaiset :) Yöhön meni 1000 BHT (~22e), mutta nyt on ilmastointia, jääkaappia, telkkaria, omaa terassia, kuumaa suihkua, joutseneksi taiteltuja pyyhkeitä etc. Sellasta pientä, reppureissaajan arkea. Oltiin ajateltu kyllä jossain mestassa satsata majoitukseen, niin tulipas nyt sekin sitten suoritettua (ja paluu niihin kuuden euron majoituksiin tulee olemaan varsin kova ;). Ainakin muutama yö nyt ollaan tässä. Ja sesongin aikana ilmeisesti näidenkin hinnat kolminkertaistuu.
Matka oli pitkä ja varsin vaivalloinen (Phi Phi – Krabi lautta, auto Krabi – Nammao Bay, longtail Nammao – Railey East, longtail Railey West – Ton Sai), mutta oli kyllä täysin sen arvoista. Phi Phi oli aikamoinen bilesaari, jossa tosiaan on ainainen viikonloppu. Ilmainen viuna virtaa ja saari on täynnä länsimaalaisia reppureissaajia. Nyt sitten löytyi yksi näistä Thaimaan oikeista paratiiseista. Turisteja täällä on vain kourallinen ja maisemat jotain ihan mahdottoman upeita kalkkikivikalliota ja viidakkoa. Rantaa riittää ja aurinko paistaa, niin ei tässä nyt kamalasti kyllä keksi valittamisen aihetta.
Kommentit