Satumaiset matkat

Aurinko vetäytyi iltapäivällä utuun, joten olikin hyvä hypätä taas Seatiin ja lähteä kohti paluumatkaa. Ajelimme Riva de Gardan ohi, joka on alueen suurin kaupunki. Lähteistä riippuen joko se kaunein tai rumin, minun pikavilkaisulla ihan liian suuri ja osittain liian modernikin. Kaiken varmasti löytää kyllä alueen kaupoista ja majoitustarjontaakin on. Suunnitelmana oli pysähtyä kylälounaalle joko Limone Sul Gardassa tai Salóssa, joista nälkä iski jo ekan kohdalla.  Mitä pohjoisemmaksi Gardalla menee, sitä häiritsevämpää on saksalaisten määrä. Kylteissäkin on tyyliin italiaksi ja saksaksi asiat mainittu ja kieltä kuulee enemmän kuin tarpeeksi. Helppohan se on siitä vuorten yli sipaista etelän lomalle! Näyttää olevan suosittu autoilukohde muutenkin, mutta esimerkiksi myös tanskalaisten autojen paljous on yllättänyt. Itäpuoli on täynnä tunneleita, joten Limone Sul Gardakin on rinteessä. Siinä vaa jonkun verran tepastaa autolle takaisin kiivettäessä ylämäkeen, jos merenrantaan ...

Hyvän viinin ystävinä luonnollisesti Valpolicellan vieressä lomaillessa halusimme ehdottomasti käydä Amaronen syntysijoilla vähän maistelemassa viinejä. Päädyimme Boscaini Carlo pientuottajan tiluksille Sant Ambrosion kylän liepeillä. Fiilis oli ihan kuin jonkun kotiin olisi ajellut ja satuimme olemaan ainoat vieraat siihen aikaan, niin saimme ihan privaatin maistelun. Isäntä itse oli parin viikon lomalla juuri, joten juttelimme sitten paikan työntekijän kanssa viinistä pienessä viihtyisässä tuvassa. Maistelimme tilan valkkarin, kesäroseen, pöytäviinin, varsinaisen Amaronen, Ripasson, jälkkäriviinin ja vielä lopuksi grappaa. Rosé oli aivan ihana ja luonnollisesti Amaronea lähti pari pulloa mukaan (22e). Lisäksi halusin vielä jälkkäriviinin, se oli yksi parhaimmista maistamistani. Harmillisesti lentäen matkustaessa matkatavaran määrä on rajallinen, mutta jatkossa näille reissuille tyhjä matkalaukku mukaan (sen verran iso, että toinen laukku kamoineen menee sen sisään) ja paluulle u...

La Fonticinen Bistecca alla Fiorentina oli kyllä täyttä tavaraa! Luonnollisesti otimme sen aitona t-luu -pihvinä, kuten pitää ja sieltä tärähti pöytään kunnon lihakimpale. Ystävällisesti minulle siitä leikattiin hyvät palat keskeltä ja Kaius jätettiin taistelemaan loppupihvin kanssa. Mutta todella erinomaista lihaa ja kuten voi arvatakin, nälkä ei jäänyt. Firenzen lentokentän läheltä nappasimme alle vuokrakiesin, joka olikin odotettu parmpi uudenuutukainen automaatti Seat. Alkupätkän ajelimme kylä- ja vuoristoteitä maisemien vuoksi ja se kyllä kannattaa, mikäli vaan aikaa on. Puollessa välissä Bolognaa ja Firenzeä liityimme motarille, mutta sitä ennrnoli ehditty jo autoilla kilometrin korkeudessa ja nähty hienoja järviä. Motarit ovatt maksullisia, oliskoha 12e maksettu yhteensä Firenzen ja Sirmionen välistä, mutta toki niillä pääsee aika sukkelaan 130km rajoituksella. Modenan kohdalla Kaius alkoi pohtimaan olisiko siellä Ferrarin tehdasta ja siinähän.  se Maranello puolis...