Gardan itärannikko ja pientä outlethenkistä shoppailua

Aurinko vetäytyi iltapäivällä utuun, joten olikin hyvä hypätä taas Seatiin ja lähteä kohti paluumatkaa. Ajelimme Riva de Gardan ohi, joka on alueen suurin kaupunki. Lähteistä riippuen joko se kaunein tai rumin, minun pikavilkaisulla ihan liian suuri ja osittain liian modernikin. Kaiken varmasti löytää kyllä alueen kaupoista ja majoitustarjontaakin on. Suunnitelmana oli pysähtyä kylälounaalle joko Limone Sul Gardassa tai Salóssa, joista nälkä iski jo ekan kohdalla. 

Mitä pohjoisemmaksi Gardalla menee, sitä häiritsevämpää on saksalaisten määrä. Kylteissäkin on tyyliin italiaksi ja saksaksi asiat mainittu ja kieltä kuulee enemmän kuin tarpeeksi. Helppohan se on siitä vuorten yli sipaista etelän lomalle! Näyttää olevan suosittu autoilukohde muutenkin, mutta esimerkiksi myös tanskalaisten autojen paljous on yllättänyt.

Itäpuoli on täynnä tunneleita, joten Limone Sul Gardakin on rinteessä. Siinä vaa jonkun verran tepastaa autolle takaisin kiivettäessä ylämäkeen, jos merenrantaan kipaisee. Paikka on erityisen tunnettu sitruunoista, kuten nimi antaa ymmärtää. Minunkin oli pakko lounaan kanssa tempaista Aperolin paikallinen vastine Limoncello Spritz, kun kerta siellä ollaan. Söimme perinteisen pastalounaan ja jatkoimme hiilariähkyissä ajelua kohti Franciacortan Outlet kylää.

Salon pysähdys jäi nyt välistä, jotta jää tarpeeksi shoppailu- ja autonpalautusaikaa. Franciacorta on aikalailla Gardan ja Milanon puolessa välissä ja tehty kyllä niin jenkkien outletkylämalliin. Putiikkeeja löytyy aikalailla laidasta laitaan ja lähtökohtaisesti hinnat taitavat olla kolmanneksen retailhintaa alempana. Näin heinä- ja tammikuussa on yleensä vielä lisäaletta toinen 30pinnaa, joten voi tehdä ihan hyviä löytäjäkin. Minä sain shoppailtua vähän siistimpää työvaatetta ja Kaiuksellekin löytyi villapukua ja sen sellaista. Oikein antoisa käynti siis kaikenkaikkiaan! Saatiin ostettua myös ekstrakassi, jotta kaikki shoppailut ja tuliaiset saadaan mahtumaan paino- ja tilarajoihin. Siitä kuulemma tulee hyvä golfkamakassi.

Milanon päässä seuraava haaste oli auton tankkaus, jossa on aina omat kommervinkkinsä joka maassa. Italian haaste on korttitankkaamisen puute useimmilla asemilla. Niimpä se on mentävä setelinipun kanssa ja tehtävä viisaita laskutoimenpiteitä paljonko tankki nielaisee, jotta sen saa palautettua vuokraamon tankki täynnä ja mieluusti pienillä eurotappiolla, kun koneethan ei mitään rahaa palauta. Sen säädön jälkeen kirmasimme äkkiä hotellille heittämään kamat, jotta ehditään auto palauttaa kymmeneen mennessä aukiolojen puitteissa.

Yllätykseksemme palautuspiste olikin samalla bensa-asemalla, jossa aiemmin oli juuri tankkausta ihmetelty, vaan erittäin hyvin piilotettuna. Varttia ennen takarajaa oli auto palautettu ja tarkastettu ja pääsimme shuttlella takaisin onneksi suoraan hotellille ilman eri säätöä. Tempaisimme pikaiset lasagnet ravintelissa ja siinähän se sitten aikalailla Italian loma pakkausta vaille valmista!

Minun business upgradesta oli sen verran hyötyä, että saatiin ilmaiseksi ruumaan yhteensä kolme laukkua, priority checkin ja vielä priority security, niin päästiin aikamoisen ripeästi Malpensan ruuhkista väljemmille vesille. Suuntasin vielä Massimo Duttin (tämän puuttuminen oli isoin puute muuten Franciacortassa!) kautta aamupalalle loungeen, joten hienolla lomalle oli vielä arvoisensa loppu :) Tätä naputtelen tosiaan nyt yläilmoista Mimosaa siemaillen jossain Sveitsin yläpuolella, muutaman tunnin päästä Suomessa.