Firenze!

Viime postauksen jälkeen löysimme nähtävyyksiä, ruokaa (hyvin keskinkertaista, mutta siihen nälkään jaksanut metsästää) ja sentään ehkä parasta tiramisua Pantheonin sivukadulta. Yelp, Google Maps ja Tripadvisor ovat kyllä vallan päteviä apuja ruokapaikan etsinnässä, jos oikeasti haluaa hyvää safkaa. Minä ihan mieluusti maksan enemmän hyvästä safkasta kuin vähemmän huonosta ja siihen kategoriaan menee kyllä monet turistikeskustan paikat, jossa tehdään precooked periaatteella suurinpiirtein mikrossa eväs. Minun sitruunaiset vasikanleikkeleet olivat ihan kelpoisia, mutta Kaiuksen pasta ei niinkään. Ollaan kuitenkin Italiassa, jossa odotukset standardiin nähden korkealla. Tiramisu ja prosecco pelasti!

Aamulla jatkoimme sitten matkaa kohti Firenzeä. Kaius olis bongannut Trenitalian 2 yhden hinnalla tarjouksen, joten alle viidelläkybällä liitelimme molemmat junalla vajaan 300km reilussa 1,5 tunnissa. Reippaina entisinä reilaajina tietysti ensijaisesti "minä itte" ja mitään takseja ei käytetä, joten suoritimme reippaan siirtymän hotellille laukkuja perässä tempoen - iso sporatyömaa teki etenemisestä vähän haasteellisempaa, kuin Googlekaan osasi arvata, vaan perille päästiin ja samantien takaisin tamppaamaan kohti keskustaa.ä

Kävimme pyörimässä ristiin rastiin päänähtävyydet, kunhan ensitöiksemme masut oli täytetty italialaisella lounaalla. Söin ehkäpä parhaita tortellineja (mozzarellatäyte ja porchinikastike) ja Kaiuksen lasagne oli myös erinomaista. Eikä ole hinnalla pilattu, jos kaksi henkeä tempoo alkupalabruschettat, lämpimät safkat ja pullon viiniä ja loppulasku hitusen päälle 50e. Trattoria San Lorenzo siis erityisen paljon meidän mieleen!

Vaikka nappasimme paikallisbussin takaisin (liput pitää ostaa etukäteen automaateista tai ataf -tarroilla varustetuista Tabachhi - kioskeista), sen verran tuplaten raatoa löytyi illalla hotellilta, että yhteistuumin lykkäsimme paikallisen erikoisuuden illallistamista seuraavaan päivään ja sen sijaan suuntasimme lähimpään trattoriian, joka osoittautui oikein hyväksi valinnaksi. Santa Lucia näytti olevan paikallisen suosiossa ja minun syömäni simpukka-annos teki oikein onnelliseksi ja Kaiuksen pizza oli myös vimosen päälle. Ei ehkö tarvitse edes mainita, mutta loppulasku jälleen naurettavan pieni reilu 30 e juomineen. Myöskään unijukkaa ei ole tarvinnut paljon huudella sänkyyn päästyä, kun tätäkin sunnuntaina kirjoittaessa kävelykilsat on pitkälti yli 50.

Sunnuntai on markkinapäivä, joten sinne siis! Piazza della Republicalta löysimme hyviä tuliaisia ja sieltä tepastelimme joen toiselle puolelle Piazza Santo Spiritolle, joss akuukauden kolmas sunnuntai on luomuruokamarkkinat.  Shoppailujen jälkeen nappasimme Gusto Pizzasta eväät ja Ponte Vecchion viereisestä kaupasta virvokkeet mukaan ja suuntasimme kohti Piazza Michelangeloa. Sinne oli vähän kiivettävää, mutta hyvinkin sen arvoista! Meni ehkäpä lounaslokaatiot top3:een (Camp Ngey Ngey ja Sacre Couerin seuraksi). 

Iltapäivällä kävimme vielä piipahtamassa Il Duomon sisällä, vaan on se myönnettävä, että Pietarinkirkon ja Cordoban Mezquitan jälkeen nämä on vähän laimeita. Kirkkovisiittipäivänä täällä pitää tosiaan muistaa laittaa t-paitaa päälle ja ottaa mukaan saronkia, jos shortsit eivät peitä polvia. Näyttävät olevan aika tarkkoja asiasta, niin parempi varautua etukäteen kuin jonottaa turhaan.

Tänään illalla iskemme haarukoinemme kiinni paikalliseen erikoisuuteen, Bistecca,alla Fiorentinaan. Se on n. kilon painoinen t-luu pihvi, joka tulee paikallisesta karjasta. Pintahiillostettuna, sisältä miltei rare ja suolalla maustettuna. Pakko tämäkin kokeilla! Sitä ennen lepuutamme taas tassuja hetken hotellilla päivän tepasteluista.