Ko Lanta

 Reissua suunnitellessa yritettiin siis miettiä kivoja paikkoja ja toisaalta taas paikkoja, joissa ei olisi käynyt vielä. Itse olen aiemmin Krabilla käynyt vaan lähinnä Railey & Ton Sai Beachilla ja toistaiseksi Ko Lantan kohdalla kysymysmerkki. Toisella oli enemmänkin kokemusta, mutta hyviä sellaisia, niin lähinnä ajatus oli suunnitella toisenlainen Ko Lanta.

Ylipäätään saari on varsin laidback ja vähän nuhjuinenkin, jos vertaa vaikka Ko Samuihin, joka on resorttien ja luksusmajoituksien kyllästämä. Ja tuollainen rentous on kyllä oikein tervetullutta lomalla ainakin itselle, ei tarvitse olla niin justiinsa ja se on ihan fine, että asvaltin sijaan tieit voi olla sitä punaista hiekkaa. Hintatasoltaan myös ihan jees, vaikka toki näin high seasonina majoituksien ja ravintoloiden pitää tehdä puolessa vuodessa koko vuoden tulot. Voin vaan kuvitella miten uneliasta tuolla on, kun sadekausi alkaa ja turistit poistuvat.

Meidän majoitusvalinta oli vähän enemmän highend hintansa puolesta (150e/yö), mutta siihen toki vaikutti parin päivän ennakkovarausaika ja toisaalta taas se, että haluttiin etsiä paikka joko Long Beachilta tai Klong Daolta, jotta palvelut ovat näppärästi rantakövelyn päässä ja siis mielellään rannalla. Päödyttiin siis vilkkaan Klong Daon pohjoispäätyyn, joka sitten taas puolestaan oli hyvin rauhallinen. Mutta kaikki siis saatavilla ja ravintoloissa paljon valinnanvaihtoja.

Ruokaskene oli varsin positiviinen yllätys ja saatiin oikein asiallisella hinnalla ihan ravintolatasoistakin ruokaa. Erityisesti kollegan suosittelema Yang Garden ja täydellinen tonnikalapihvi tulee jäämään mieleen. Ja hintataso enemmän kuin kohtuullinen, alkupalat tonnikalan lisäksi ja isot bisset taisi olla 1500 baht luokkaa, siis nelisenkymppiä. Ja ravintola tuntui olevan täysin länsinaapureiden kansoittama, kun toinen omistajista on ruotsalainen. Mutta lämmin suositus siis! Lisäksi testasimme useaan otteeseen resortin lähellä olevaa Maladee mereneläväravintolaa, joka ei kyllä pettänyt tarjonnallaan. Parasta merenelävää siis, sylötiin listalta thaikkuannoksia sekä pariin otteeseen päivän kalansaalismenu. Paikka on täysin perheen pyörittämä ja se näkyy kaikessa, ovat hyvin ylpeitä ruuastaaan ja kalastajajuuristaan. Täällä myös hinnat 1000-1500 baht kahdelle hengelle, jos tarttuu päivän menuhun.

Noin muuten lomaohjelma asettui uomiinsa varsin nopeasti jo Rawailla ja jatkettiin sitä menestyksekkäästi myös Lantalla. Aamupala, chillailua auringossa kirjojen parissa, hieronta, illinen, nukkumaan ja repeat seuraavana päivänä. Viihdyttiin oikein mainiosti miltei tuo viikon pätkä saarella ja oltaisiin kyllä voitu olla pidempäänkin. Ja kun parina päivänä oli s skootteri ja päästiin tutustumaan paikkoihin, sekä yhtenä päivänä tehtiin vielä neljän saaren päiväretki.

Mitään erikoisia odotuksia ei sen suhteen ollut, kun sitä alkaa olla aika nirso snorklauspaikkojen suhteen ja erilaisia saaria & biitsejäkin tullut nähtyä. Mutta Emerald Cave oli ihan hieno, tai lähinnä se pimeän luolan kautta sinne uiminen. Tosin väenpaljous oli enemmänkin mykistävää, kun sinne tultiin kaksisuuntaista reittiä - toinen jono sisään ja toinen ulos. Uimataidottomien pelastuliivijonot jäi erityisesti mieleen. Mutta siis oikein kiva päivätouhu se.

Lisäksi kohtasimme alkuperäisväestöä kun rannoilla kipitteli erakkorapuja lainasimpukoissaan (nämä siis liisaa aina sopivankokoista tyhjää simpukankuorta) ja lisäksi paikalliset varaanit tuli myös bongattua hotellin joessa. Makakiapinat takuuvarma näky etelän rannoilla ja kansallispuistossa.

Nopeasti meni siis ne päivät ja jatkettiin sieltä matkaa lautalla sitten Ao Nangiin, jossa tätäkin jo kirjoitellaan. Loppuloma alkaa häämöttää ja se on aina vähän surullista. Huomenna lähdetään jonkohti Phuketia ja viimeisen yön majoitusta Nai Harnissa. Nyt jatkan kirjan lukemista, äänikirjoja onkin jo ehtinyt useita kuunnella ja josko vielä yhden pokkarin tuossa saisi ainakin valmiiksi 🙂