Satumaiset matkat

Eihän me sitten lepäiltykään 😄 Huomaa ehkä blogin kirjoitustahdista, ettei kovin ole aikaa vaan hengata ja naputella niitä näitä. Bellagiosta olemme edenneet Bormion, Passo del Stelvion ja Mezzolombardon kautta Soaveen. Ei siis ehkä ihan niitä ykkösturistirysiä tällä kertaa.  Comon kakkospäivän vietimme järven eri kylissä. Nappasimme 15euron päiväliput lautalle, jolla sai höylätä niin paljon kuin innostaa, joten kävimme pyörimässä Menaggiossa ja Varennessa. Palasimme iltapäivän viimeisillä tunneilla Bellagioon myöhäiselle lounaalle, jotta ehdittiin illaksi takaisin Il Perloon nauttimaan käsittämättömän upeasta näköalasta. Meillähän on lomastrategiana monesti käydä yhden kerran päivässä ulkona syömässä joko lounas tai illallinen ja toinen korvata eväillä, niin säästyy liikkumiseen vievää aikaa ja vaivaa ja toisaalta pääsee mm herkuttelemaan paikallisten torien ja tuoretiskien antimilla. Vetkuttelimme checkoutin mahd myöhään ennenkuin jatkoimme matkaa urhealla ruohonleikkuri...

La Fonticinen Bistecca alla Fiorentina oli kyllä täyttä tavaraa! Luonnollisesti otimme sen aitona t-luu -pihvinä, kuten pitää ja sieltä tärähti pöytään kunnon lihakimpale. Ystävällisesti minulle siitä leikattiin hyvät palat keskeltä ja Kaius jätettiin taistelemaan loppupihvin kanssa. Mutta todella erinomaista lihaa ja kuten voi arvatakin, nälkä ei jäänyt. Firenzen lentokentän läheltä nappasimme alle vuokrakiesin, joka olikin odotettu parmpi uudenuutukainen automaatti Seat. Alkupätkän ajelimme kylä- ja vuoristoteitä maisemien vuoksi ja se kyllä kannattaa, mikäli vaan aikaa on. Puollessa välissä Bolognaa ja Firenzeä liityimme motarille, mutta sitä ennrnoli ehditty jo autoilla kilometrin korkeudessa ja nähty hienoja järviä. Motarit ovatt maksullisia, oliskoha 12e maksettu yhteensä Firenzen ja Sirmionen välistä, mutta toki niillä pääsee aika sukkelaan 130km rajoituksella. Modenan kohdalla Kaius alkoi pohtimaan olisiko siellä Ferrarin tehdasta ja siinähän.  se Maranello puolis...