Päivä Euroopan suurimmalla tulivuorella: Etna omatoimisesti

Perjantaina päätimme toteuttaa myös omatoimisen retken Etnalle, ja kulkupeliksi valikoitui tällä kertaa vuokra-auto. Valmiille retkille olisi päässyt noin 45 euron hintaan per henkilö, mutta kahdelle hengelle laskettuna hinta olisi ollut käytännössä sama kuin vuokra-autolla. Toisessa vaihtoehdossa on ajamisen vaiva, toisessa taas aikataulujen seuraaminen – ja silloin mennään täysin muiden tahdissa.

Meidän tiimi valitsi rauhallisen aamun. Nukuimme pitkään ja lähdimme liikkeelle vasta kymmenen jälkeen.

Etna on kartalla melko lähellä, mutta vuoristotiet vaikuttavat matka-aikaan yllättävän paljon. Kilometrejä ei ole valtavasti, mutta serpentiinit tekevät tehtävänsä. Meillä matkaan meni noin puolitoista tuntia.

Turisteja varoitellaan jonkin verran autoilusta Sisiliassa, mutta sanoisin että tämä reissu oli itse asiassa varsin helppo. Ainoa pieni haaste ovat vuoristotiet: välillä vastaan tulee iso bussi, jolloin joku joutuu vähän peruuttamaan. Mutta yleensä koko jono peruuttelee yhtä aikaa, ja sitten matka jatkuu taas iloisissa merkeissä.

Etnalla kohteena olivat Silvestrin kraatterit. Nykyään alueelle on viiden euron pääsymaksu. Maksulla pääsee katsomaan parkkipaikan vieressä olevaa kraatteria sekä hieman ylempänä olevaa suurempaa kraatteria.

Jos aikoo kiertää kraatterin kunnolla, suosittelemme lämpimästi valitsemaan pidemmän reitin, joka kiertää kraatterin takaa. Se on huomattavasti mukavampi kävellä. Suora polku on jyrkkä ja täynnä irtohiekkaa sekä kiveä – siinä on helposti kymmenisen senttiä liukuvaa materiaalia jalkojen alla. Se tekee laskeutumisestakin yllättävän seikkailun.

Ylhäällä oli todella tuulista. Välillä tuntui siltä, että puhelin lähtee kädestä ja ajatukset päästä. Puuskat olivat niin voimakkaita, ettei niitä pystynyt kunnolla edes vastustamaan. Tätä ei olisi arvannut Taorminan lämpimästä ilmasta käsin, mutta Etnalla oli selvästi viileämpää: lumiraja oli vielä näkyvissä, ja tuuli teki säästä entistä kylmemmän. Pitkähihaiset olivat siis aivan oikea valinta.

Varsinaisesti siellä ei ole mitään “nähtävyyksiä” perinteisessä mielessä, mutta maisema on täysin erilainen kuin muualla. Kyseessä on kuitenkin Euroopan suurin aktiivinen tulivuori, ja jo se tekee paikasta aika erityisen. Maisemat näyttävät välillä siltä kuin olisi Kuussa tai Marsissa. Jos rantamaisemien lisäksi kaipaa vaihtelua, Etna tarjoaa sitä kyllä.

Etnan juurella on muuten paljon hunajantuotantoa. Emme täysin selvittäneet miksi, mutta ilmeisesti vulkaaninen maaperä ja kasvillisuus sopivat hyvin kukille – ja sitä kautta myös mehiläisille.

Pysähdyimme pienelle hunajamaistelulle ja testasimme varmaan kymmentä eri hunajaa. Erot olivat yllättävän suuria riippuen siitä, minkä kukkien alueella mehiläiset ovat olleet. Toki muutama purkki lähti lopulta mukaan.

Paluumatkalla valitsimme eri reitin kuin tullessa. Menomatkalla ajoimme Etnalle ikään kuin pohjoista kautta, mutta nyt laskeuduimme alas keskempää reittiä. Se oli huomattavasti rauhallisempi: vähemmän liikennettä, mutta maisemat olivat silti todella vaikuttavat. Ajoimme pitkään laavakenttien läpi, missä kaikki oli mustaa laavakiveä. Vähitellen maisema muuttui vihreämmäksi ja puusto alkoi taas vallata alaa.

Ensimmäinen pysähdys oli Zafferana Etneassa, jossa ajattelimme juoda kahvit. Törmäsimme kuitenkin jälleen yhteen Sisilian klassikoista: aukioloajat. Käytännössä mikään ei ollut auki, paitsi yksi vanha baari, jossa kaikki kylän sedät istuivat. Se ei tällä kertaa erityisesti houkutellut, joten jatkoimme matkaa.

Seuraava kohde oli Castiglione di Sicilia. Kaupunki on rakennettu rinteeseen ja näyttää todella vaikuttavalta jo kaukaa. Tunnelma oli hyvin paikallinen – ja hiljainen. Jos Zafferana Etneassa ei ollut elämää, täällä sitä oli vielä vähemmän. Yksi baari saattoi olla auki, mutta muuten kylä tuntui olevan lähes kokonaan meidän.

Jos haluaa kokea italialaisen pikkukylän ilman turistimassoja, tämä on varsin hyvä simulaatio siitä. Kaupunki on kaunis, siellä on iso linna ja ilmeisesti ravintoloitakin – ainakin silloin kun ne ovat auki. Toukokuu ei kuitenkaan ole vielä aivan sesonkiaikaa, mikä varmasti vaikuttaa siihen, kuinka paljon palveluita on tarjolla.

Pienen kyläkierroksen jälkeen ajoimme takaisin Taorminaan, palautimme auton ja siirryimme nopeasti iltadrinkkien kautta illalliselle. Siitä kerron vielä tarkemmin erillisessä postauksessa.

Mutta siinäpä Etnan turnee pähkinänkuoressa.