Maggiore, Como, Bormio, Stelvio, Bolzano, Mezzolombardo, Soave. Siinäpä sitä pizzantäytettä!

Eihän me sitten lepäiltykään 😄 Huomaa ehkä blogin kirjoitustahdista, ettei kovin ole aikaa vaan hengata ja naputella niitä näitä. Bellagiosta olemme edenneet Bormion, Passo del Stelvion ja Mezzolombardon kautta Soaveen. Ei siis ehkä ihan niitä ykkösturistirysiä tällä kertaa. 

Comon kakkospäivän vietimme järven eri kylissä. Nappasimme 15euron päiväliput lautalle, jolla sai höylätä niin paljon kuin innostaa, joten kävimme pyörimässä Menaggiossa ja Varennessa. Palasimme iltapäivän viimeisillä tunneilla Bellagioon myöhäiselle lounaalle, jotta ehdittiin illaksi takaisin Il Perloon nauttimaan käsittämättömän upeasta näköalasta. Meillähän on lomastrategiana monesti käydä yhden kerran päivässä ulkona syömässä joko lounas tai illallinen ja toinen korvata eväillä, niin säästyy liikkumiseen vievää aikaa ja vaivaa ja toisaalta pääsee mm herkuttelemaan paikallisten torien ja tuoretiskien antimilla.

Vetkuttelimme checkoutin mahd myöhään ennenkuin jatkoimme matkaa urhealla ruohonleikkurillamme kohti Alppeja ja maailman kauneimmaksi tieksi valittua Passo del Stelviota. Pitstopiksi oli valittu Bormio, jotta ei mene koko päivä vain ajamiseen. Bormiossa kipaisimme hiihtohissillä 2100 metriin ihastelemaan maisemia ennenkuin suuntasimme Varfuran kylään Airbnb majoitukseen. Sandran kanssa meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta Googlen kääntäjä on erittäin toimiva täälläkin päässä maapalloa. 

Illasta kävimme vielä kylpylässä lillumassa, kun Bormio on kuuluisa maanalaisista lämpimistä lähteistään. Kylpylöinnin päälle vielä illallinen ja sitten alppimökkiin nukkumaan, ennen seuraavan päivän rykäystä. Kaiuksen reissun kohokohta taisi olla Stelvion tie, ehkä vaan auto olisi saanut olla sporttisempi 😁Upea tie serpentiiniteineen, tunneleineen ja upeine maisemineen. Bormion puolelta vuori oli selkeästi karumpi, kuin etelään päin lasketellessa maisema oli oikein vehreää ja selekeästi myös vaeltajien suosiossa. Lisäksemme tiellä oli huikea määrä pyöräilijöitä, taitaa houkutella tuo Giron etappi myös harrastelijoita kokeilemaan kestävyyttä.

Pysähdyimme Stelvion kylään vuoren huipulle 2712 metriin, jossa lämpötilakin oli varsin raikas viitisentoista astetta. Yllättävää kyllä, meininki oli varsin saksalaisvoittoista, joten lounaaksi valikoitui wienerschnitzelit ja oluset - kyllä jaksoi taas sillä panostuksella. Mikäpä siinä lounastessa lumihuippuisten rinteiden vieressä ☺️ Sen verran säätöä sattui, että jostain syystä Bolzanon airbnb majoitus peruuntui viime tipassa, mutta näppärästippä sitä sitten puhelimella buukkaamaan seuraavaa ja Bolzanosta tulikin vain välietappi vähän shoppaillen kohti Mezzolombardoa.

Mezzolombardossa majoituimme Casa da Carmen b&b viinipeltojen keskellä. Tilat oli vasta remontoidut ja Mirko isäntä enemmän kuin innoissaan, kun liiteli joka paikkaan. Hyödynsimme luonnollisesti saatavilla olevan porealtaan. Aamupala oli vielä oikein maukas buffettyyppinen, jotta jaksoi startata taas päivään tarmolla. 

Viikonlopun aukioloajat ovat tässä maassa haaste, koska enimmäkseen kaikki on kiinni. La puolenpäivän jälkeen ja su enimmäkseen kaikki. Ehdimme kuitenkin mainiosti tutulle viinitilalle Valpolicellaan, joten kävimme ostamassa Carlo Boscainin tilalta erinomaisia amaroneja. Sattui itse isäntä ja perhe olemaan paikalla tällä erää, kun paikalla oli jotkut aasialaiset viininsisäänostajat hieromassa kauppoja ja tekemässä haastattelua. Kipaisimme vielä Bardolinoon luomuviinitilalle, jossa oli varsin letkeä maalaismeininki.  Siitä jatkoimme Sirmioneen päiväspritzille, kun varsin lähellä Gardaa olimme kuitenkin. Tänä vuonna siellä tuntui kuitenkin olevan todella paljon enemmän turisteja, kuin viime vuonna ja meinasi kaupungin muurit käydä vähän ahtaaksi. Muutenkin Como oli paljon rauhallisempi ja vähempi turistisempi, vaikka etäisyyttä ei järvillä paljon olekaan.

Jatkoimme siispä matkaa Soaven kylään, jossa pysähdymme nyt kaksi yötä. Soave on luonnollisesti kuuluisa valkoviinialue, mutta lisäksi tällainen keskiaikainen kylä muurien ympäröimänä. Hotelli on passelisti tässä muurien ulkopuolella, joten pääsee operoimaan joka suuntaan. Illalla kävimme oikeastaan vain syömässä Osteria La Scalassa, jossa valitsemani ricottatortellinit oli erinomaiset ja kyytipoikana tietenkin jääkylmä paikallinen Soave. Kyllä kelpaa! 

Tänään eletään siis sunnuntaita ja loma alkaa kääntyä lopuilleen. Olimme siispä tehokkaita ja ampaisimme reippailulle heti aamupalan jälkeen linnoitukselle, josta ehti vielä Monte Tondon viinitilalle maistelemaan tarjontaa. Luultavasti nyt alkaa kapasiteetti tulla vastaan kotiinviemisviinien suhteen, onneksi tällä kertaa meillä on tyhjä matkalaukku näitä varten mukana ja lisäksi molempien Silver tasokortit mahdollistaa ylimääräisten matkatavaroiden ottamiseen mukaan veloituksetta. Jotain siis opimme viime vuodesta, kun varustautuminen on ollut ihan eriluokkaa 😁

Luultavasti nyt suuntaamme loppuiltapäiväksi pyörähtämään ostoskeskukseen, syömään ja huomenna sitten kohti viimeistä päätepistettä, Venetsiaa!