Koh Tao, viimeisiä viedään

Niin se vaan vierähtää viikko nopeasti! Huomenna olisi aika palata kohti Samuita, jossa yövymme vikan yön ennen kotiinpaluun rutistusta. Lentämistä kotiinpaluuseen tulee aikalailla riittävästi, kun ensin kolmen tunnin lento Hong Kongiin, siellä kolmen tunnin layover ja sitten 11h kohti Suomea. Sitä ennen ajattelimme ottaa jokaisesta lomatunnista vielä täyden ilon irti.

Saimme Open Water Diverit suoritettua ja pääsimme kolmospäivän sukelluksen tekemään aikamoisen rennoissa merkeissä, kun testit ja taidot oli aikalailla tehty siihen malliin, että kolmosukelluksella tehtiin enää pari juttua ja nelossukellus ehdittiin jo nautiskella sukeltamisesta ja maisemista. 18 metriin asti tuli mentyä, kun siihen pätevyys juuri riittääkin. Minulla alkoi nuha kummittelemaan juurikin kolmospäivänä lähinnä laiskasti painetta tasaavan korvan muodossa, mutta onneksi pystyi vielä sukeltamaan. Olisi harmittanut jättää kurssi tuossa vaiheessa kesken! 
 Go Pro sitä vastoin luovutti heti ekan kärkeen, niin meillä on vaan pari klippiä, eikä hienoimpia juttuja muualla, ku omilla verkkokalvoilla.

Omasta mielestä Koh Tai Diversillä meininki oli rentoa, mutta ammattimaista. Varusteet oli siistit ja toimivat ja erityinen plussa ryhmäkoosta. KTDllä se on maksimissaan neljä, isommat sukelluskoulut kuulemma ottaa jopa kahdeksan. Ja näin omaa kokemusta peilaten, ni kyllä olisi ollut odottelua ja toisaalta taas kiirehtimistä, kun kahden sijaan olisi harjoitteet tehty kahdeksan poppoossa. Meillähän kävi silleen loistotuuri, että saatiin Kaiuksen kanssa yksityisopetusta samalla hinnalla, kuin isommassakin ryhmässä, niin päästiin etenemään omaa rivakkaa tahtia, eikä päivät olleet ollenkaan pitkiä.

Ehdimme siis sukelluksen lisäksi tehdä paljon muutakin. Pääasiassa huristelimme skootterilla ympäriinsä, syötiin hyvin ja joka ilta luonnollisesti oltu hieronnassa. Erityismaininta muutamalle näköalapaikalle. John Suwan Viewpoint etelässä on 50bahtin pääsymaksun ja aikamoisen kipuamisen takana, mutta vallan sen arvoinen, kun menee vaikkapa viiden jälkeen ja välttyy ryysikseltä. Sen lisäksi yhtenä iltapäivänä skootteroitiin 180 View pointille saaren keskiosiin, jossa oli oikein viihtyisä View Bar. Juoman hinnalla sai istuskella ja ihastella Saireeta kaikessa rauhassa.

Snorkkeloitu ollaan nyt keskimääräistä vähemmän, johtuen tuosta sukellushässäkästä. Tänään lähdettiin Tanote Bayhin katselemaan lisää mereneläviä, kun tuuli on nyt tosi voimakasta itäpuolelta ja käytännössä kaikki hyvät snorkkimestat kun on siellä puolella, valinnanvaraa oli vähän. Aow Leukissa oli niin älyttömät aallot, että tyydyimme naapuripoukamaan, jossa kivikko rikkoo vähän aaltoja ja kuitenkin näkee yhtä sun toista pinnan alla. Olisimme iltapäivällä myöhempään halunneet mennä Shark Bayin katselemaan kilppareita ja mustatäplähaita, mutta kova merenkäynti esti suunnitelmat. Näkyvyys on metrin luokkaa, kun tuuli pöllyttää hiekkaa pohjasta, niin turha lähteä mihinkään sitä syvempään aikaansa tuhlaamaan.