Day 7: Railay Beach, Krabi (21.5.)
Tänään ollaankin sitten pääasiassa melottu kajakilla – ja paljon. Syötiin ensin muhkea aamupala (ensimmäinen aamupala tällä reissulla muuten, kun ollaan aina suoraan syöty lounas aamupalan sijasta), joka sisältyi majoituksen hintaan. Sillä sai valita minkäsorttista mehua ottaa, kahvin tai teen, hedelmälautasen ja vieläpä kananmunaa vapaavalintaiseen tyyliin valmistettuna höystettynä kinkulla ja makkaralla. Siitä sitten toivuttua seuraava ohjelmanumero oli kajakkien vuokraus. Se on oikeastaan aika kohtuuhintaista touhua, 300 baht (6,5e) neljä tuntia.
Tää on kyllä aivan mieleton paikka! Juurikin sellaista postikorttimaisemaa ihan joka puolella; viidakkoa, turkoosia vettä ja mikä parasta vähän turisteja. Kajakilla kiskoessa pääsi vielä läheltä tollottelemaan noita vaikuttavia kalkkikivivuoria. Kajakilla tuli kanssa sen verran kuuma (niin tai siis kippareilla), että joutui vallan ottamaan pitstopin tyhjällä biitsillä ja käymään pulahtamassa. Mikä harmin paikka :D
Vankkana aikomuksena oli käydä valloitamassa laguuni viidakon keskellä, mutta siitä suunnitelmasta jouduttiin sitten luopumaan monestakin syystä. Ensin melontaa varmaan miltei tunnin verran (kierrettiin koko niemi idän puolelle), mutaiselle rannalle kajakit parkkiin ja vielä tämän päälle kolmisensataa metriä kiipeilyä. Ensimmäinen sadan metrin seinä meni vielä ihan sujuvasti paljain jaloin, vaikka jo tässä vaiheessa aamuisen sadekuuron limainen vaikutus oli suorastaan varpain kosketeltavaa. Kyseessä oli sitten ihan oikeaa kiipeämistä, ei mitään jyrkkää ylämäkeä, kiipeilyseinä -tyyliin. Piti vaan kalastella sopivia kalkkikiviulokkeita räpylöiden alle.
Kuitenkin loppumatkassa oli edessä vielä rankempaa paahtamista, mm. kolmen metrin pystysuoria seinämiä. Meillä kiipeilyvarusteet oli niinkin hyvin kohdallaan, että oltiin liikenteessä bikineissä ja flipflopeilla (eli siis pakko oli edetä paljain jaloin), joten päätettiin siinä vaiheessa kääntyä näköalapaikan polulle. Näköalat sieltä ylhäältä olivat varsin nice ja hieno huomio oli myös bongata kajakit yhä tallella ;)
Oltiin sen verran hajalla tuosta kiipeilyaktiviteetista + melonnasta, että päätettiin sitten kantaa kajakit saaren läpi toiselle puolelle. Saattoi olla kyllä vastaantulevilla turisteilla hauskaa, kun ensin me paahdetaan metsässä kuin pienet apinat ja sitten me kannetaan kajakkeja maalla. Onneksi matka ei ollut mikään järin pitkä, mutta kyllä siinä henkeä sai vetää kerran jos toisenkin. Ja sellainen kajakinrutkule kuitenkin painaakin vielä jonkinverran... Phranang Cave Beachila oli myös hassuja apinoita viihdyttämässä itseään turisteilla. Ainakin ihan sujuvasti yksi niistä kiskoi limpparia ylhäällä puussa ja muutamat tulivat käsi ojossa pyytämään sapuskaa. Ja appelsiini oli plääh, banaania piti saada :D
Tästähän vasta alkoikin sitten päivän urheilullinen osuus, jos tähän mennessä ei vielä riittänyt. Mukava pieni sade alkoi lähestyä ja näin ollen tuulikin lisääntyä. Siinähän sitä sitten sai pistää melaa toisen eteen ja mielellään lujasti. Sade oli ehkä ongelmista pienin siinä aallokossa, kun silmät täynnä merivettä ja tuntui ettei se rantaviiva ikinä etene :)) Siinä piti lopettaa vallan maisemien katselu ja keskittyä kauhomaan vettä ihan koko rahalla. Rantaan päästyä raajat meinasi kyllä olla aika spagettia, mutta kun lomalla ollaan, niin ei anneta sellaisten pikkujuttujen haitata.
Nyt on sitten päivällistetty taasen rantaravintolassa ja kylläpäs olikin taas kallista. Vai mites se nyt olikaan... vesipullo + kevätrullat + paistettua riisiä kanalla kokonaista 80 baht (1,7e). Kaiuksella on tässä reissunaikana jo tullut pitsanhimoja ja yksi päivä piti saada fajitasta, mutta itse olen pysynyt thaikkuruuassa, koska se on hyvää ja halpaa. Täällä kyllä voi vallan mainiosti pärjätä 10 euron päiväbudjetilla, jos ei kokoajan ole vaihtamassa kohdetta. Meilläkin on parhaimmillaan ollut päiviä, kun majoitus jotain nelisen euroa per naama yöltä ja siihen päälle neljä euroa ruokaan (lounas + päivällinen ravintolassa). Jää vielä pari euroa ylimääräistä vaikka bisseen (niitäkin saa vielä kaksi) tai Mai Thai -drinksuun.
Tää on kyllä aivan mieleton paikka! Juurikin sellaista postikorttimaisemaa ihan joka puolella; viidakkoa, turkoosia vettä ja mikä parasta vähän turisteja. Kajakilla kiskoessa pääsi vielä läheltä tollottelemaan noita vaikuttavia kalkkikivivuoria. Kajakilla tuli kanssa sen verran kuuma (niin tai siis kippareilla), että joutui vallan ottamaan pitstopin tyhjällä biitsillä ja käymään pulahtamassa. Mikä harmin paikka :D
Vankkana aikomuksena oli käydä valloitamassa laguuni viidakon keskellä, mutta siitä suunnitelmasta jouduttiin sitten luopumaan monestakin syystä. Ensin melontaa varmaan miltei tunnin verran (kierrettiin koko niemi idän puolelle), mutaiselle rannalle kajakit parkkiin ja vielä tämän päälle kolmisensataa metriä kiipeilyä. Ensimmäinen sadan metrin seinä meni vielä ihan sujuvasti paljain jaloin, vaikka jo tässä vaiheessa aamuisen sadekuuron limainen vaikutus oli suorastaan varpain kosketeltavaa. Kyseessä oli sitten ihan oikeaa kiipeämistä, ei mitään jyrkkää ylämäkeä, kiipeilyseinä -tyyliin. Piti vaan kalastella sopivia kalkkikiviulokkeita räpylöiden alle.
Kuitenkin loppumatkassa oli edessä vielä rankempaa paahtamista, mm. kolmen metrin pystysuoria seinämiä. Meillä kiipeilyvarusteet oli niinkin hyvin kohdallaan, että oltiin liikenteessä bikineissä ja flipflopeilla (eli siis pakko oli edetä paljain jaloin), joten päätettiin siinä vaiheessa kääntyä näköalapaikan polulle. Näköalat sieltä ylhäältä olivat varsin nice ja hieno huomio oli myös bongata kajakit yhä tallella ;)
Oltiin sen verran hajalla tuosta kiipeilyaktiviteetista + melonnasta, että päätettiin sitten kantaa kajakit saaren läpi toiselle puolelle. Saattoi olla kyllä vastaantulevilla turisteilla hauskaa, kun ensin me paahdetaan metsässä kuin pienet apinat ja sitten me kannetaan kajakkeja maalla. Onneksi matka ei ollut mikään järin pitkä, mutta kyllä siinä henkeä sai vetää kerran jos toisenkin. Ja sellainen kajakinrutkule kuitenkin painaakin vielä jonkinverran... Phranang Cave Beachila oli myös hassuja apinoita viihdyttämässä itseään turisteilla. Ainakin ihan sujuvasti yksi niistä kiskoi limpparia ylhäällä puussa ja muutamat tulivat käsi ojossa pyytämään sapuskaa. Ja appelsiini oli plääh, banaania piti saada :D
Tästähän vasta alkoikin sitten päivän urheilullinen osuus, jos tähän mennessä ei vielä riittänyt. Mukava pieni sade alkoi lähestyä ja näin ollen tuulikin lisääntyä. Siinähän sitä sitten sai pistää melaa toisen eteen ja mielellään lujasti. Sade oli ehkä ongelmista pienin siinä aallokossa, kun silmät täynnä merivettä ja tuntui ettei se rantaviiva ikinä etene :)) Siinä piti lopettaa vallan maisemien katselu ja keskittyä kauhomaan vettä ihan koko rahalla. Rantaan päästyä raajat meinasi kyllä olla aika spagettia, mutta kun lomalla ollaan, niin ei anneta sellaisten pikkujuttujen haitata.
Nyt on sitten päivällistetty taasen rantaravintolassa ja kylläpäs olikin taas kallista. Vai mites se nyt olikaan... vesipullo + kevätrullat + paistettua riisiä kanalla kokonaista 80 baht (1,7e). Kaiuksella on tässä reissunaikana jo tullut pitsanhimoja ja yksi päivä piti saada fajitasta, mutta itse olen pysynyt thaikkuruuassa, koska se on hyvää ja halpaa. Täällä kyllä voi vallan mainiosti pärjätä 10 euron päiväbudjetilla, jos ei kokoajan ole vaihtamassa kohdetta. Meilläkin on parhaimmillaan ollut päiviä, kun majoitus jotain nelisen euroa per naama yöltä ja siihen päälle neljä euroa ruokaan (lounas + päivällinen ravintolassa). Jää vielä pari euroa ylimääräistä vaikka bisseen (niitäkin saa vielä kaksi) tai Mai Thai -drinksuun.
Kommentit