Day 13-14: Koh Phangan - Phuket (26.-27.5.)
Yleensä siinä vaiheessa, kun luulee, että pahin on jo koettu, voi todeta olevansa todella väärässä. Me ihan luultiin, että siirtyminen Railey Beachilta Koh Phanganille oli hankala, mutta jälleen kerran tämän päiväinen matkustusoperaatio vei voiton. Tiedettiin toki etukäteen, että reissuun menee päivä, mutta huh huh...
Lähdettiin yhdeltätoista hotellilta satamaan, kun lipunmyyjän ohjeistus oli olla ajoissa paikalla. Noh, meille ei ihan vieläkään ole selvinnyt miksi siellä piti olla tuntia ennen paatin lähtöä hengailemassa, mutta oltiimpa silti. Ja eikä siinä mitään, odottelu kuuluu kuvioon, kun reissataan rinkkojen kanssa ja vedetään budjetin matalimmalta kohdalta. Merenkäynnin takia laiva saapui myöhässä ja lähtö myöhästyi lisää, kun sedät eivät saaneet paatteja köytettyä laituriin.
Kun vihdoin päästiin liikenteeseen, Kaius halusi vallata kansipaikan. Siinä tuulessa ja tyrskyssä mä olin sitten se marisija, että haluun sisälle istumaan, kun täällä kastuu. Ei menny kovinkaan montaa hetkeä, kun sattui tulemaan iloinen aallontyrskähdys ja kasteli tän reissaajan ihan kokonaan. Sen jälkeen en enää jäänyt arpomaan naama merivedessä, että missähän sitä matkaa tekisi, vaan lompsin kiltisti sisäpaikoille istumaan märkine vaatteineni. Paatti myöhästyi siinä matkaa tehdessä vähän enempi ja kruununa vielä kaatosateessa roudattiin rinkkoja Don Sakin satamassa paatista bussiin. Noh, onneksi enää ei tarvinnut vaatteiden kastumisesta huolehtia.
Ensimmäinen bussi kiikutti meidät sitten kuutisenkymmentä kilometriä johonkin Surat Thanin esikaupunkialuueelle, jossa vaihdettiin menopeliä vähän pienempään. Kiivettiin sitten lava-auton katetulle perälle istuskelemaan, josta matka jatkui lähemmäks Surat Thania. Sitten saavuttiinkin yllättäen jälleen odottamaan lisää. Ja tässä varoituksen sanainen, jos yhdistelmälippu sisältää firman nimeltä ”P.P. Services” tjsp. palveluja , jätä ostamatta!
Oli nimittäin reissun ainoat epäystävälliset thai-ihmiset ilmeisesti pakkaantuneet juuri tähän nimenomaiseen puljuun töihin. Muuttui heti ääni kellossa, kun eivät saaneetkaan myytyä majoitusta Phukettiin (oltiin jo etukäteen päätetty majoittua Backpacker's Hostel:iin, kun oli jo valmiiksi tuttu paikka, eikä muitakaan reissaajia kiinnostanut siinä putiikissa alkaa mitään buukkaamaan) ja vastaukset kaikkiin kysymyksiin tuli vähintäänkin epäkohteliaaseen sävyyn. Eikä siis ainoastaan meille, mutta kaikille länkkäreille, jotka siinä kyselivät epätietoisena matkan jatkumisesta.
Matka jatkui sitten täyteenahdetulla minivanilla puolituntia paikan päällä ilmoitetusta ja varmaan kaksi tuntia aiotusta myöhemmin kohti Phuketia. Kaveri ajeli kyllä aika löysin rantein niinkin mutkaisilla ja märillä teillä, että välillä piti ihan pohtia tietääköse oikeesti mitä se tekee. Matkaan sisältyi yksi pysähdys, jossa sai ostaa vähän sapuskaa ja sen sellaista kaupparoinaa ja sitten vielä Phuketin päässä yksi ylläristoppi johonkin randommatkatoimistoon, jossa koitettiin jälleen myydä vähän lisää majoitusta. Tässä vaiheessa oli koko bussilastillisella sellaiset tatit otsassa näistä aikataulun muutoksista, myöhästelyistä, ilmoittamattomista pysähdyksistä etc. että ei käynyt majoituskauppa yhtään sen paremmin nyttenkään.
Vihdoin onneksi päästiin Phuketin keskusbussiterminaaliin ja tutuille kulmille. Ekan kerran kannettiin räkä poskella rinkat reilun kilsan verran Backpacker's Hostel:iin, mutta tällä kerralla haluttiin ihan suosiolla se tuktuk. Sen verran oli matkustaminen imenyt mehuja, että rinkankantoon kiinnostus oli noin nolla. Majoituskin oli etukäteen varattu soittamalla siinä vaiheessa, kun näytti, että ainakaan ysiltä ei olla olemassa Phuketissa. En nimittäin halunnut ottaa sitä riskiä, että hostellin respa olisikin jo kiinni, kun eivät osaisi odottaa meitä paskan bussifirman väsyneitä matkaajia.
Notta sellaista tällä kertaa. Se oli kyllä hupia ihan koko 550 bahtin edestä, mutta pääasia, että ollaan taas perillä paikassa X. Tai oikeastaan kotimatka on nyt meillä alkanut ja Suomi häämöttää jo iloisesti taustalla. Nyt tosiaan ollaan taas pari päivää wlanin päässä, niin saa näitä päivityksiäkin suollettua ilmaan :)
Lähdettiin yhdeltätoista hotellilta satamaan, kun lipunmyyjän ohjeistus oli olla ajoissa paikalla. Noh, meille ei ihan vieläkään ole selvinnyt miksi siellä piti olla tuntia ennen paatin lähtöä hengailemassa, mutta oltiimpa silti. Ja eikä siinä mitään, odottelu kuuluu kuvioon, kun reissataan rinkkojen kanssa ja vedetään budjetin matalimmalta kohdalta. Merenkäynnin takia laiva saapui myöhässä ja lähtö myöhästyi lisää, kun sedät eivät saaneet paatteja köytettyä laituriin.
Kun vihdoin päästiin liikenteeseen, Kaius halusi vallata kansipaikan. Siinä tuulessa ja tyrskyssä mä olin sitten se marisija, että haluun sisälle istumaan, kun täällä kastuu. Ei menny kovinkaan montaa hetkeä, kun sattui tulemaan iloinen aallontyrskähdys ja kasteli tän reissaajan ihan kokonaan. Sen jälkeen en enää jäänyt arpomaan naama merivedessä, että missähän sitä matkaa tekisi, vaan lompsin kiltisti sisäpaikoille istumaan märkine vaatteineni. Paatti myöhästyi siinä matkaa tehdessä vähän enempi ja kruununa vielä kaatosateessa roudattiin rinkkoja Don Sakin satamassa paatista bussiin. Noh, onneksi enää ei tarvinnut vaatteiden kastumisesta huolehtia.
Ensimmäinen bussi kiikutti meidät sitten kuutisenkymmentä kilometriä johonkin Surat Thanin esikaupunkialuueelle, jossa vaihdettiin menopeliä vähän pienempään. Kiivettiin sitten lava-auton katetulle perälle istuskelemaan, josta matka jatkui lähemmäks Surat Thania. Sitten saavuttiinkin yllättäen jälleen odottamaan lisää. Ja tässä varoituksen sanainen, jos yhdistelmälippu sisältää firman nimeltä ”P.P. Services” tjsp. palveluja , jätä ostamatta!
Oli nimittäin reissun ainoat epäystävälliset thai-ihmiset ilmeisesti pakkaantuneet juuri tähän nimenomaiseen puljuun töihin. Muuttui heti ääni kellossa, kun eivät saaneetkaan myytyä majoitusta Phukettiin (oltiin jo etukäteen päätetty majoittua Backpacker's Hostel:iin, kun oli jo valmiiksi tuttu paikka, eikä muitakaan reissaajia kiinnostanut siinä putiikissa alkaa mitään buukkaamaan) ja vastaukset kaikkiin kysymyksiin tuli vähintäänkin epäkohteliaaseen sävyyn. Eikä siis ainoastaan meille, mutta kaikille länkkäreille, jotka siinä kyselivät epätietoisena matkan jatkumisesta.
Matka jatkui sitten täyteenahdetulla minivanilla puolituntia paikan päällä ilmoitetusta ja varmaan kaksi tuntia aiotusta myöhemmin kohti Phuketia. Kaveri ajeli kyllä aika löysin rantein niinkin mutkaisilla ja märillä teillä, että välillä piti ihan pohtia tietääköse oikeesti mitä se tekee. Matkaan sisältyi yksi pysähdys, jossa sai ostaa vähän sapuskaa ja sen sellaista kaupparoinaa ja sitten vielä Phuketin päässä yksi ylläristoppi johonkin randommatkatoimistoon, jossa koitettiin jälleen myydä vähän lisää majoitusta. Tässä vaiheessa oli koko bussilastillisella sellaiset tatit otsassa näistä aikataulun muutoksista, myöhästelyistä, ilmoittamattomista pysähdyksistä etc. että ei käynyt majoituskauppa yhtään sen paremmin nyttenkään.
Vihdoin onneksi päästiin Phuketin keskusbussiterminaaliin ja tutuille kulmille. Ekan kerran kannettiin räkä poskella rinkat reilun kilsan verran Backpacker's Hostel:iin, mutta tällä kerralla haluttiin ihan suosiolla se tuktuk. Sen verran oli matkustaminen imenyt mehuja, että rinkankantoon kiinnostus oli noin nolla. Majoituskin oli etukäteen varattu soittamalla siinä vaiheessa, kun näytti, että ainakaan ysiltä ei olla olemassa Phuketissa. En nimittäin halunnut ottaa sitä riskiä, että hostellin respa olisikin jo kiinni, kun eivät osaisi odottaa meitä paskan bussifirman väsyneitä matkaajia.
Notta sellaista tällä kertaa. Se oli kyllä hupia ihan koko 550 bahtin edestä, mutta pääasia, että ollaan taas perillä paikassa X. Tai oikeastaan kotimatka on nyt meillä alkanut ja Suomi häämöttää jo iloisesti taustalla. Nyt tosiaan ollaan taas pari päivää wlanin päässä, niin saa näitä päivityksiäkin suollettua ilmaan :)
Kommentit