Day 9-10: Koh Phangan (23.-24.5.)
Kuten edellisessä postauksessa jo mietiskelin, matkasta Krabilta Koh Phanganille tuli pitkä. Vaikka etäisyyttä mestojen välillä ei ole kuin se nelisen sataa kilometriä, siitä osataan täällä tehdä hankalaa. Matkaan meni vain vaivaiset 9 tuntia ja se sisälsi muutaman longtailin, auton, kaksi bussia, lautan ja minivanin. Iisibiisi :D
Majoitus buukattiin Surat Thanissa jatkobussia odotellessa bussifirmalta, kun heillä oli tarjota ilmastoitu huone 500 bahtiin (kybä). Mikä osoittautui kyllä varsin hyväksi ratkaisuksi siinä vaiheessa, kun väsyneenä kömmittiin Raja Ferriesin autolautalta (matka Don Sak – Koh Phangan maksaisi erikseen 220 baht, jos jotain matkailijaa kiinnostaa tulevaisuuden varalle :) ja meitä oli satamassa odottamassa Great Bay Resortin mies ilmastoidulla minivanilla. Mesta on varsin kiva, löytyy telkkaa ja minibaaria ja uima-allasta. Ja sijaitsee hiljaisella alueella meren rannassa saaren keskusta Thongsalan ja bilecenter Haad Rinin välissä. Näiden omien hinnastojen mukaan hinnan pitäisi pyöriä tuhannen bahtin huonommalla puolella, mutta jostain syystä nyt on sitten ilmeisesti niin lowest season kun voi olla ja kauppaa tehdään kilpailukykyisempään hintaan.
Eilen olisi ollut Black Moon Partyt tuossa parin kilometrin päässä rannalla. Hetken aikaa sängyssä koomailtua itseä alkoi kummasti elektronisen musiikin rantabileet houkutella, mutta Kaiukselta irtosi vähemmän innostunut ”No voithan sä sinne mennä”. Ajattelin sitten kuitenkin, että tehdään äiskä tyytyväiseks ja en ehkä kuitenkaan lähde yksin tuonne toikkaroimaan, vaan käyn myös kiltisti nukkumaan. Kaiusta vähän nakersi nimittäin Krabilla hankitut moskiiton puremat, jotka alkoi iloisesti turvota ja kutista. Sinäänsä mielenkiintoista, että mua ei ole paikalliset itikat vilkaissutkaan, vaan öisin hyökkää tuon toisen kimppuun.
Nukkumisesta ei sitten tullut juuri mitään, joten tänä aamuna ensimmäinen osoite oli paikallinen lääkäri. Ei se loma oo kuitenkaan lomaa, jos raajat on täynnä punaisia kutisevia länttejä ja nilkatkin turvonneet kuin jollain mummolla. Ja sitä vartenhan sitä matkavakuutusta maksetaan, että palveluja voi käyttää, kun tarve iskee. Onneksi oli tohtori ihan miltei nurkan takana ja sieltä saatiin sitten Kaiukselle myös lääkkeet messiin. Toivottavasti nuo nyt alkaa tuosta parantua tai sitten mennään uudestaan vinkumaan parempia troppeja.
Aamushown jälkeen lähtikin sitten lomapäivä käyntiin. Vuokrattiin skootteri (oli muuten sekin hauska episodi, kun löytyi vaan yks kypärä ja tiskin takana sanoivat, että kyllähän tää kuskille riittää. Kieltäydyttiin sitten vuokraamasta, jos ei ala pottia löytyä kaksin kappalein ja nätisti sitten setä kipaisi hakea kypärän läheisestä vuokraamosta ;) ja pöristeltiin sillä Haad Riniin saaren itäkolkkaan. Mentiin lekottelemaan Full Moon Partyjen biitsille, jossa pääsi ihan kivasti FMP:n tunnelmaan pistämällä ipodista kesäkiksut soimaan. Tosin ois saanu kyllä olla pimeetä ja bucketteja taskut täynnä, mutta noin muuten ;) Yllätykseksi samainen biitsi oli myös yks parhaimmista koko reissulla. Hiekka ihan hienoa valkoista, vesi toooooodella kirkasta & puhdasta ja ranta vielä syveni jossain määrin, että pääsi ihan uimaankin.
Biitsipäivän jälkeen kipaistiin hotellilla pulahtamassa uima-altaalla ja vaihtamassa vaatteita. Siitä sitten jatkettiin matkaa körötellen takaisin Thongsalaan. Kaius tekikin ihan mukavia shoppailulöytöjä (itse vielä tässä mietiskelen muutamia juttusia.. :) ja käytiin vielä safkaamassa paikallisilla markkinoilla. Jos ei sieltä saa mahatautia, niin ei saa mistään ;) No ei vainkaan, ihan siistiä meininkiä se on ja kaikkien paikallisten safkailumesta. Masamancurry hurjat 30 baht (0,7e) ja siihen jälkkäriksi nenän alla valmistettu fruitshake 20 baht.
Koh Phangan on kaikinpuolin mielenkiintoinen paikka. Täähän on vähän niinkuin Koh Samuin pikkuveli, kun Samui on jo täysin turistoitunut ja hinnatkin pompanneet sen mukana. Lonely Planet sanoi, että jos Bangkokissa maksaa taksimatkasta 35 baht, Koh Samuilla siitä saa maksaa ihan luvan kanssa 350 baht. Sen takia meiltäkin jäi Samui väliin, vaikka varmasti kaunis ja kliini paikka olisikin. Täällä sitä vastoin Haad Riniä lukuunottamatta kaikki on vielä oikeeta Thaimaata. Haad Rinissä kaikki on tuplasti kalliimpaa, koska siellä pyörii vaan turisteja. Paikkana tää on rauhallisempi ja siistimpi kuin vaikka Phuket Town, josta aloitettiin tämä seikkailu. Huomenna käydään ehkäpä katsastamassa vielä saaren länsirannikko, joka on kuuleman mukaan loistava snorklauspaikka.
Ainiinjoo, Kaiuksen kännykkä suuttui lomafiiliksestä ja niimpä meidät molemmat tavoittaa tarvittaessa mun numerosta :)
Majoitus buukattiin Surat Thanissa jatkobussia odotellessa bussifirmalta, kun heillä oli tarjota ilmastoitu huone 500 bahtiin (kybä). Mikä osoittautui kyllä varsin hyväksi ratkaisuksi siinä vaiheessa, kun väsyneenä kömmittiin Raja Ferriesin autolautalta (matka Don Sak – Koh Phangan maksaisi erikseen 220 baht, jos jotain matkailijaa kiinnostaa tulevaisuuden varalle :) ja meitä oli satamassa odottamassa Great Bay Resortin mies ilmastoidulla minivanilla. Mesta on varsin kiva, löytyy telkkaa ja minibaaria ja uima-allasta. Ja sijaitsee hiljaisella alueella meren rannassa saaren keskusta Thongsalan ja bilecenter Haad Rinin välissä. Näiden omien hinnastojen mukaan hinnan pitäisi pyöriä tuhannen bahtin huonommalla puolella, mutta jostain syystä nyt on sitten ilmeisesti niin lowest season kun voi olla ja kauppaa tehdään kilpailukykyisempään hintaan.
Eilen olisi ollut Black Moon Partyt tuossa parin kilometrin päässä rannalla. Hetken aikaa sängyssä koomailtua itseä alkoi kummasti elektronisen musiikin rantabileet houkutella, mutta Kaiukselta irtosi vähemmän innostunut ”No voithan sä sinne mennä”. Ajattelin sitten kuitenkin, että tehdään äiskä tyytyväiseks ja en ehkä kuitenkaan lähde yksin tuonne toikkaroimaan, vaan käyn myös kiltisti nukkumaan. Kaiusta vähän nakersi nimittäin Krabilla hankitut moskiiton puremat, jotka alkoi iloisesti turvota ja kutista. Sinäänsä mielenkiintoista, että mua ei ole paikalliset itikat vilkaissutkaan, vaan öisin hyökkää tuon toisen kimppuun.
Nukkumisesta ei sitten tullut juuri mitään, joten tänä aamuna ensimmäinen osoite oli paikallinen lääkäri. Ei se loma oo kuitenkaan lomaa, jos raajat on täynnä punaisia kutisevia länttejä ja nilkatkin turvonneet kuin jollain mummolla. Ja sitä vartenhan sitä matkavakuutusta maksetaan, että palveluja voi käyttää, kun tarve iskee. Onneksi oli tohtori ihan miltei nurkan takana ja sieltä saatiin sitten Kaiukselle myös lääkkeet messiin. Toivottavasti nuo nyt alkaa tuosta parantua tai sitten mennään uudestaan vinkumaan parempia troppeja.
Aamushown jälkeen lähtikin sitten lomapäivä käyntiin. Vuokrattiin skootteri (oli muuten sekin hauska episodi, kun löytyi vaan yks kypärä ja tiskin takana sanoivat, että kyllähän tää kuskille riittää. Kieltäydyttiin sitten vuokraamasta, jos ei ala pottia löytyä kaksin kappalein ja nätisti sitten setä kipaisi hakea kypärän läheisestä vuokraamosta ;) ja pöristeltiin sillä Haad Riniin saaren itäkolkkaan. Mentiin lekottelemaan Full Moon Partyjen biitsille, jossa pääsi ihan kivasti FMP:n tunnelmaan pistämällä ipodista kesäkiksut soimaan. Tosin ois saanu kyllä olla pimeetä ja bucketteja taskut täynnä, mutta noin muuten ;) Yllätykseksi samainen biitsi oli myös yks parhaimmista koko reissulla. Hiekka ihan hienoa valkoista, vesi toooooodella kirkasta & puhdasta ja ranta vielä syveni jossain määrin, että pääsi ihan uimaankin.
Biitsipäivän jälkeen kipaistiin hotellilla pulahtamassa uima-altaalla ja vaihtamassa vaatteita. Siitä sitten jatkettiin matkaa körötellen takaisin Thongsalaan. Kaius tekikin ihan mukavia shoppailulöytöjä (itse vielä tässä mietiskelen muutamia juttusia.. :) ja käytiin vielä safkaamassa paikallisilla markkinoilla. Jos ei sieltä saa mahatautia, niin ei saa mistään ;) No ei vainkaan, ihan siistiä meininkiä se on ja kaikkien paikallisten safkailumesta. Masamancurry hurjat 30 baht (0,7e) ja siihen jälkkäriksi nenän alla valmistettu fruitshake 20 baht.
Koh Phangan on kaikinpuolin mielenkiintoinen paikka. Täähän on vähän niinkuin Koh Samuin pikkuveli, kun Samui on jo täysin turistoitunut ja hinnatkin pompanneet sen mukana. Lonely Planet sanoi, että jos Bangkokissa maksaa taksimatkasta 35 baht, Koh Samuilla siitä saa maksaa ihan luvan kanssa 350 baht. Sen takia meiltäkin jäi Samui väliin, vaikka varmasti kaunis ja kliini paikka olisikin. Täällä sitä vastoin Haad Riniä lukuunottamatta kaikki on vielä oikeeta Thaimaata. Haad Rinissä kaikki on tuplasti kalliimpaa, koska siellä pyörii vaan turisteja. Paikkana tää on rauhallisempi ja siistimpi kuin vaikka Phuket Town, josta aloitettiin tämä seikkailu. Huomenna käydään ehkäpä katsastamassa vielä saaren länsirannikko, joka on kuuleman mukaan loistava snorklauspaikka.
Ainiinjoo, Kaiuksen kännykkä suuttui lomafiiliksestä ja niimpä meidät molemmat tavoittaa tarvittaessa mun numerosta :)
Kommentit
Upeita ovat maisemat. Toivottavasti Kaius on toipunut pistoista. Mukavaa ja elämyksellistä matkan jatkoa!
T:Leena ja Sepe