St. Maarten: lentokonebongareiden ykköspaikka

(Nämä julkaisut on tuupattu eetteriin samalla, kun Kaius venaa vuokra-autoa jonossa ja kokoajan hirwee kiire, niin katsotaan ehdinkö laittaa kuvia nyt vai myöhemmin :)

Seiskalta tuli taas tuttu aamiaisherätys, mutta mikäpäs siinä herätä siihen, että voi alkaa hytissä haarukoimaan ihan itse valittua palaa kohti pohjatonta mahaa. Meidän aamiaslataukset on aika massiivisia maapäivinä, mutta hyvin pärjää myöhäiseen lounaaseen esim tällä: smoothie, appelsiinimehu, kahvia, mysliä marjoilla ja jugurtilla, omeletti, croissantti, pikkupekonisiivut, lautasellinen hedelmiä ja vielä mustikkapancakesit. 

Laivan tankkaus

Ponkaistiin taas tuttuun tapaan kohti taksia ja tällä kertaa osoitteena Maho Beach. Taksi taisi veloittaa jotain 8-9usd per kärsikäs tästä matkasta. Saavuttiin paikalle ennen ysiä, jolloin paikalla oli vain TosiBongarit ja hyvin lääniä vielä muillekin. Napattiin taas tuttuun tapaan parinkympin hintaan rantatuolit, joka kannattaa kyllä tehdä, koska paikka alkaa täyttyä yhteentoista mennessä ja arpojat jää herkästi sitten hiekalle. Viereinen Sunset Bar tarjoilee kuuluisan surffilaudan saapuvien aikatauluilla, wifin, virvokkeita ihan semiasialliseen hintaan ja ruokaa. Toisella puolella rantaa on myös vähän enemmän chilled back baari, jossa hinnat voi olla edukkaammat.

Rantakaistale on kapea ja lyhyt, mutta ehdoton elämys. Koneet laskeutuvat niin läheltä, että niitä miltei voisi pohjasta koskettaa ja ison koneen lähestyminen saa aikaiseksi "big one coming!" huudot ja välitöntä liikendintää kansassa. Vieressä meri on todella turkoosia ja hiekka hienoa, joten ymmärrettävästi paikka on ihan mukava myös yleiseen lilluntaan. Viihdettä tarjoaa vaan lentsikat kaupan päälle. Eniten hupia vaan näytti aiheutuvan lähtevät koneet ja etenkin ne isot.

Jengi pakkantuu vastaanottamaan ison föönin tuotokset koneen taakse ja siinä lentää niin hiekka, hatut kuin varomattomat katselijat. Innokkaimmat roikkuvat jopa aidassa. Kiitorata on lyhyt ja siltä pitää nousta reippaasti saaren vuorten takia, joten vauhtia on otettava isoihin koneisiin ihan joka metriltä ja tämä näyttää miellyttävän hupailijakansaa kerta toisensa jälkeen.

Meillä meni sitten koko päivä Maho Beachilla, eikä ehditty oikein muuta St. Maartenia näkemään. Varsin rentomeininki näyttää yleisesti vallitsevan ja saari hyvinkin omalaatuisen näköinen mataline rakennuksineen ja vehreine vuorineen. Ehkäpä ensi kerralla sitten myös Ranskan puolelle, St. Martiniin? Ilmeisesti saaren molemmat puolet on varsin omaleimaisia, joten ihmettelemistä riittää pidemminkin kuin yhdeksi päiväksi. Vähän hymyilytti, kun Excursion kanavalle oli St. Maarten kohde-esittely ja siellä muistettiin erikseeen mainita, että Orient Beachilla voi törmätä nakkerantaan, ettei jengi kauhistu eurooppalaisesta menosta.

Nyt seurueemme suuntaa taas illalliselle ja ottaa iisisti pari tulevaa meripäivää ennen reissun päätöstä :)