Pariisin üllatyyyyys

Niin se nyt vaan on, että Pariisia ei ihan turhaan kutsuta lentoliikenteen mustaksi aukoksi. Ja jos jotain, niin aina on pieni ässä hihasssa! Tällä kertaa jostain ihmeen syystä n. 30 Finnairin aamukoneen Miamiin jatkajalta oli lento peruttu ilmeisesti American Airlinesin taholta siitä syystä, että saapuva kone tuli liian myöhään (!?!). Sinäänsä vallan koomillista, kun meitä oltiin kyltit vastassa ja juoksutettiin pikavauhtia A terminaalista D-terminaaliin passintarkastuksen plus turvatarkastuksen kautta, jossa oltiin portilla sitten jo ennen kuin koko boarding oli alkanut.

Ihan pikkaisen oli ehkä unohtunut sitten asiakkaille ilmoittaa asiasta, joten siellä oli jengi pikkasen lämpimänä,kun portilla sanotaan, ettei teitä boardata. Asiaa piti lähteä sitten selvittämään takaisin A terminaaliin, jossa piti mennä taas passintarkastuksen kautta ulos, koska Finskillä oli pieni hyvinkin kämäinen tiski siellä aulassa. Tässä samalla soittelin sitten ensin Finskille, etttä wtf, kun lento on heiltä ostettu, josta vastauksena perinteinen eiku AA hoitaa. AA:n asiakaspalvelussa luonnolisesti oltiin taas toista mieltä, että Finnair hoitaa, kun heidän lentonsa oli myöhässä. Toisen kerran Finskille soittaessa siinä saikin sitten jo odotella vartin ihan vaan heidän selvitellessä asiaa, jolloin sentään tuli tieto,että minut on buukattu Air Francen iltapäivälennolle.

Lippuasia piti kuitenkin hoitaa sillä kämäisellä infotiskillä,jossa oli kolme madamea töissä ja mitään ei tapahtunut. Siinä oli aikamoinen lauma suomalaisia selvittelemässä loman kohtaloa ja sen verran piti jo itsekin alkaa huolestumaan, kun alkoi olla 1,5h iltapäiväkoneen lähtöön ja puolessa tunnissa madamet oli saaneet kahden seurueen liput naputeltua. Pääsin siinä vähän jonossa etiäpäin, kun sanoin, että meillä on risteily jo huomenna, kun monilla oli lähtö vasta sunnuntaina ja sain vihdoin lippuinfon: E-terminaaliin pikavauhtia marsmars.

Nämä terminaalit ei ole mitenkään erityisen lähekkäin, joten tässä vaiheessa alkoi jo huvittaa koko meininki: American Airlinesin Amazing Race! Palkintona ei toki miljoonaa, vaan hyvässä lykyssä paikka iltapäivän lennolle. Terminaalien välejä piti kulkea bussilla ja junalla ja juoksemalla ja henkeä sai vetää sitten ah niin pitkissä passi ja turvatarkastusjonoissa. E-terminaalista sain sitten lipun, mutta stand by:na, joten piti kiitää vielä portille sutjakkaasti. 

Portilla vahvistettiin paikka ja siinä vaiheessa oli tosiaan mennyt jo kolmisen tuntia kaikkeen säätöön. Kaius jo toisessa päässä mietti uudelleenreititysvaihtoehtoja, jos en olisi lennolle päässyt ja jotenkin pitäisi laivaan päästä. No, tavaroiden suhteen ei ole kovin luottavainen olo,joten mikäli ne ei saavu, vietän pari ekaa päivää aika minimalistisisa vaatekerroissa. Sitten pitää shoppailla vakuutusyhtiön piikkiin. Onneksi on bikinit messissä käsimatkatavaroissa! Ainut mitä kaipaisin laukusta on kamera...

No nyt sentään on taas seikkailtu yllinkyllin ja fiilistelty draamankaarta riittävästi muutamaksi reissuksi ainakin. Hyvä puoli on se, että tätä kirjoitetaan sentään Atlantin yläpuolelta ja edes minä olen pääsemässä sinne risteilyllekin. Vinkkinä jatkoon, että American Airlines on yksinkertaisen paska (ei ole ensimmäinen kerta huonoja kokemuksia) ja minulle ainakin tuli aikamoisen uutena, että lentoja voidaan vaan peruuttaa sen perusteella, että heidän mielestä saapuva kone tulee liian myöhään. Mitään tekemistä sillä ei ole ehtinisen kanssa eikä ole myöskään selvinnyt mikä se maaginen raja mahtaa olla. Myöskään minkäänlaista asiakaspalvelua sieltä on ihan turha odottaa. 

Seuravaaksi sitten pitääkin pohtia miten itsensä taikoo Ft. Lauderdaleen, ei käy aika tylsäksi!

Eiks näillä jo pärjää? Air Francen kitti, jossa t-paita ja tarvikkeita plus SuperShuttlelta saadut arskat