Key Largo: Lisää snorkkelointia
Orlandosta matka jatkui sitten taas etiäpäin outletien kautta. Sitähän nyt ei vaan voinut sivuuttaa, että huvituksien lisäksi Orlandossa on useita isoja outleteyhmittymiö, jossa voi lompakkoa keventää oman mielen mukaan. Parin kilsan päässä majoituksesta oli Orlando International Outlet Mall, johon hyökättiin aikalailla kybän jälkeen. Koska liikkeet aukeavat kympiltä ja parkkitilaa on kuitenkin rajallisesti, suosittelen aamun täsmäiskua, jos ei jaksa autolle etsiä parkkiruutua ihan työkseen.
Ja liikkeitähän on vallan joka lähtöön! Aeropostale, Calvin Klein, Michael Kors, Banana Republic, J. Crew, Gap jne jne. Koska Kaius ei tunnustaudu himoshoppaajaksi, olin taas aika tiukalla aikarajalla liikenteessä ja piti valita aika tarkkaan mihinkä sitä tempaisee itsensä. Ja tietty sekin, että mulla on jo hätävatavaatetuksen verran lääniä mennyt laukusta tilaa. Täällähän usea shoppailee selkeällä strategialle: laukku ostetaan paikan päältä ja sitä vedetään perässä pitkin ostoskeskusta lastaten täyteen uusia ostoksia. Monissa paikoissa on sopivasti joku Samsoniten outlet "vahingossa" myös.
Hintatasosta on tullut kyselyjä ja kyllähän nuo vaatteet näissä paikallisissa outleteissa on edullisempia. Meininki ei ole siis Suomea vastaava, jossa hinnat on samat kaikessa paitsi kakkoslaadun tuotteissa. Sanoisin, että hyvä verrokki on hennesin hintataso näihin vähän laadukkaimpiin brandeihin. Banana Republic esimerkkinä. Siellä normimyymälöissä perusneule on jotain 60-70 usd ja puolet siitä outletissa. Täällä ehdottomasti suosittelenkin panostamaan laatuun ja kangasmateriaaleihin: parilla kympillä saa pellavaa, täyttä puuvillaa jne. Perustrikoota voi santsata edukkaasti sitten noissa "rättiliikkeissä", esim. Aeropostalen printtit-paidat 7 usd, kun normiliikkeessä nekin taitaa olla 25 usd hujakoilla. Gap Outlet on täällä kyllä yksi suosikeista.
Koska amerikkalaiset rakastavat alennuksia ja säästämistä, usein outleteissa on vielä ekstra-alennusprosenttipäiviä. Kuitit kannattaa myös tsekata, koska niidenkin mukaan tulee monesti lisäalennuslappuja tai alennnuksia toisiin liikkeisiin. Sen verran koordinoitiin toimintaa, että ei menty ihan peräkkäin kassalle ja toinen saikin sitten kuittilapulla jonkun kymmenen dollarin ekstra-alennuksen.
Lounaan ja kahvitankkauksen jälkeen lähdettiin sitten parin tunnin shoppailun jälkeen ajomaratonille kohti Keysejä. Reitin voi valita joko motaria rannikon mukaan tai pienempää tietä keskeltä. Ja se on sitten pitkää ja suoraa ja tylsää tietä! Yhtäkki tuli vaan jotkut liikennevalot, kun alkoi ns. taajama ja sitten ajettiin taas pitkään ja suoraan. Meille ainakin osoittautui vallan hyväksi vaihtoehdoksi tuo ekan stoppi Key Largossa, eikä lähdetty edes yrittämään ykkösellä Orlandosta Key Westiin. Tie Westiin on usein ruuhkainen, joten verrattain lyhyestä matka-ajasta saattaa tulla pidempi ajallisesti helposti.
Puut notkuu appelsiinejä!
"Kaupunki"
Ei-mitäänniä
Pieni säärintama
Jonka jälkeen paistaa aurinko
Matkalla Keyseille
Keysien majoitus on kallista, joten halvalla täällä ei sesonkiin kannata edes yrittää pärjätä. Monesti high season on vielä jouluaatosta huhtikuun loppuun. Key Largossa olin valkannut Sunset Coven 200usd:lla ja sillä sai ikäänkuin oman mökin. Mökki oli täysvarusteltu jääkaappipakastinella, mikrolla,liedellä ja astiastolla, joten itse kokkaamalla teitty säästää pitkän pennin. Me kuitenkin lompsittiin viereiseen Bay side ravintolaan illallistamaan ja sieltä saikin ihan asialliseen 22usd hintaan surf&turf -henkeen katkarapuvarrasta ja flank steakia. Kyytipojaksi otimme muuten paikallista oluttuotantoa, Keybillyä, joka on lime pie twistillä tehtyä ale -tyyppistä olutta. Aikamoisen hyvää!
--- tähän rakoseen tuli luova tauko, kun blogistin piti käydä pulahtamassa poolissa, näit siis kirjoitellaan Key Westin Simonton Courtista altaanlaidalta---
Aamulla otettiin taas tuttuun tapaan tehokas startti ja tällä erää John Pennekamp Coral Reef State Parkiin. Puistoon pitää maksaa 4,5 usd pääsymaksu ja puistossa itsessään on sitten biitsiä ja pientä akvaariota ja tour operatoreita. Puiston sivulta saa muuten viiden dollarin alennuskupongin aamun reissuille, kannattaakäydä tsekkaamassa vieläkö vastaava on voimassa, jos on menoillaan. Alueelle järkkää myös muut firmat reissuja, mutta tämä nyt maksoi alennuksen jälkeen 25 usd (2,5 h reissu) ja otettiin vielä märkäpuvut kuudella dollarilla, niin ei ainakaan mahdolliset medusat kiusaa tai vilu iske.
Reissu suuntautui White Banksille, joka ei aina kovien tuulten takia ole snorklattavissa. Riutta oli matala, jotenjo pintasnorklaamalla pääsi näkemään paljon ja luonnoliisesti sukeltelemalla vielä enempi. Kalastoa oli paljon ja lajeja jonkinverran. Bonuksena häijynnäköisiä isoja barracudia lepäilemäss., hummeri kivenkolossa ja joku hassu pallokala. Rauskukin oli jossain päin vilahtanut, mutta itse ei nähty. Täällä on pakko snorklata puhallusliivi päällä ja tietty märkäpukukin toi lisää nostetta, joten alkuun oli taas vähän harjoiteltava pinnan alle pääsemistä. Keysien riutta on ilmeisesti täällä lähinnä rantaa ja monen mielestä parhaimmillaan middle-Keysillä, mutta varsin mukava paikka tämäkin!
Snorkkeiloinnin jälkeen hyppäsimme taas Mustangiin ja kohti parin-kolmen tunnin nykäisyä kohti Key Westiä. Matkalla oli pakko pysähtyä No Name Keyseillä kuuluisassa No Name Bar:ssa, joka on vuorattu täyteen dollareilla. Aikamoinen omaisuus siis nidottu seiniin! Pieni baari houkuttelee kyllä paljon matkustajia poikkeamaan tunnelmaa fiilistelemään. Saavuttiin iltapäivällä viimein Key Westiin, jossa majoitus oli buukattu kahdeksi vikaksi yöksi ja täällä meinattiin nyt sitten välillä tehdä jopa ei-mitäänniä: lukea kirjaa ja kirjoittaa blogia jne. :)
Kommentit