Ruoka-aika

Mitäpäs sitä ihminen juuri muuta lomalla, kuin nukkuu, laiskottelee ja syö. Jälkimmäinen etenkin tärkeässä roolissa. Meillähän on tosiaan sen verra mukava tilanne, että aamu alkaa myös ruuallisesti oikein iloisissa merkeissä. Tokihan kaikilla pitää olla kaksi kokkia kokkaamassa sopivaa aamupurtavaa,eikö? Sieltä vaan kysellään, että mitenkä munat ja kahvia vai teetä ja tuleeko täytetty lettu banaanilla ja ananaksella jne. Hyvin haastavia kysymyksiä toki heti aamuun. Onneksi suurempi valinta, nimittäin aamiainen itse on ilmoitettu kellonajan kera jo edellisenä iltana. Olemme´kokeilleet tässä jo koko listan läpi ja Kaiuksen ehdoton feivorit näyttäisi olevan amerikkalainen aamiainen: siiinä kun saa tarpeeksi muonaa.

Talon palveluihin sisältyy myös iltapäivän pikku drinksut ja snackit. Hamillisti ollaan oltu vain yhtenä iltapäivänä snackaikaan kuvioissa, mutta nautimme näistä antimista senkin edestä.

Kuten muissakin maissa, täältäkin olemme löytäneet paikallisten suosiman torin, jossa padat porisevat ja mahat täyttyvät. Kuten kuvasta näkyy, olosuhteet eivät sovi turhan herkille henkilöille. Mutta usein ruoka on itseasiassa tuolla jopa hygieenisempää, koska suuren vaihtuvuuden vuoksi sitä ei tarvitse seisottaa pilaantumassa. Kaius otti ensin lammascurryä (17k rp) riisin kera, mutta annoksen pienuus jätti vähän kylmäksi. Minähän olin sillä välin ihan hurjastellut ja ostin nasi gorengia eli paistettua riisiä munalla ja kanalla (12k rp eli n. 70 senttiä). Annos oli todella iso ja vakuuttava ja voin kertoa,että nälkä poistui takavasemmalle molemmilta. Jälkkäriksi vielä tuoremehut (10k rp), niin johan uni tarttui tämän jälkeen :)

Paikkana nuo torit on varsin hektisiä ja siinä saa hetken pörrätä, jotta pääsee hommasta jyvälle. Puljujen pitäjien kielitaito ei ole kovinkaan hääppöinen, mutta kyllä sitä aina sen verran saa selvää, että jotain muonaa sieltä saa. 

Kokki duunissa

Nasi goreng katukeittiö tyyliin

Välillä osataan syödä ihan siivosti sisätiloissakin. Tässä esimerkkinä vietnamilainen sitruunaruohoviritelmä erinäköisin merenelävin. Naminami!

Ja kyytipojaksi erittäin maukas sekoitusmehu.

Tänään käytiin sitten vielä syömässä kuin miljonäärit. Ainakin loppulasku meni miljuunan yli, joten kerrankin tämäkin kokeiltava :D Oltii Jimbaranissa illallistamassa auringonlaskun aikaan meren rannalla mereneläviin erikoistuneessa puljussa, jossa siis itse valkataan pannulle laitettavat joko akvaariosta tai jäälaatikoista ja maksetaan sitten kilojen mukaan. Okei, niin turrea, niin turrea ja apinaa koijjataan, mutta autokuskimme meille sitä suositteli ja hän toivottavasti jotain pientä proviikkaa siitä hyvästä myös sai.

Red snapperi oli ihan kohtuuhintaista, reilu 1kg fisua (200k rp), mutta king prawnsit tunnetusti vähän hinnakkaampia (700k rp). Maku oli kuitenkin oikein kohdallaan, kun tuoreesta tavarasta kyse, eikä maisemissakaan haukkumista. Mikäpäs siinä auringonlaskua tuijotellessa on biitsillä evästää ja ehdottomasti suosittelen kokemusta myös muille Balin turisteille.