Brekkistä naamariin



Heräsin jo seitsemän pintaan kuuntelmaan tuota luonnon omaa "meteliä", joka täällä kaupungin melkeestä sivummalla on aikamoisen huumaava. Tollottelin riisipellolla pyöriviä maajusseja, kurassa tepastelevia ankkoja (tää oli minulle ihan uusi uutinen, että ankat tykkää tuolla pellolla rypeä ihan vapaina laumoina sapuskoimassa - nyt ymmärrän mistä paikallinen annos "dirty duck" on saanut nimensä)...

Ysiltä oltiin tilattu aamupalaa huoneeseen ja sehän oli oikein maittava. Eiköhän sillä pääse vauhtiin tämän päivän turreiluihin kohti Monkey Forestia :)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ko Lanta

Niin pitkällä kuin carambola kasvaa