Etelä-Balin kiertoajelu

Eilen vuokrasimme siispä auton ja kuljettajan, koska Balin liikenne on jokseenkin hektistä noin niinkuin omin päin ajelevalle ja sen lisäksi paikallisen poliisin lompakon pohjaa voi kutitella ajoittain ja tulee tarvetta sakottaa länkkäreitä ties sun mistä. Muutamankin paikallislähteen tiedon perusteella 50k rp riittää kuittaamaan ns. sakkomaksun, mutta se nyt sen verran lähtökohtaisesti perberistä, ettei korruption tukeminen ole minun heiniäni. Nimpä paras ratkaisu oli saada puikkoihin joku lokaali, jolta saa siinä sivussa myös ilmaisia vinkkejä ja matkaopastusta.

Hintoja on kait joka lähtöön, mutta ihan hotellimme respan kautta Kaius sai tarjouksen 600k rp, jonka sai helposti tingittyä 500k rp. Tämä reilu 30 euroa sisälsi siis koko huvin tulleineenja parkkimaksuineen, joten luonnollisesti siihen päälle on ihan kohteliasta tipata kunnolla. Kadulta kysellessä ihan randomtaksilta saimme myös tuon viidensadan taksan, mutta tokihan hitusen uudempi auto ja parempi kuskin kielitaito kallisti meidät tuon ratkaisun suuntaan. Mahdollisesti napataan sama kundi pyöräyttämään päiväreissu myös Ubudissa, kun noista vaan saa niin paljon enemmän irti paikallisen oppaan kanssa. Luonnollisesti hyödynsimme ajomatkankin kyselemällä kaikkea mahdollista Balista.

Näin knoppina, niin paikallisen balilaisen liksa on pari miljoonaa rupiaa kuukaudessa (n. 130e), joten palkat ei ole järin suuret. Tähän kannattaa se oma tippaaminen suhteuttaa, että paljonko joku 20k rp oikeasti on, kun meille se on vaan reilu euro ja näille voi ihan oikeasti olla jo merkittäväkin tulonlähde. Pyrimme siis hyvästä palvelusta ripottelemaan noita ns. pikkuseteleitä ympäriinsä. 

Järin tiukkaa reittisuunnitelmaa ei ollut, vaan turvauduimme myös avoimesti kuskin ehdotuksiin. Jälleenkerran silläkin verukkeella, että josko kuski saisi jotain pientä proviikkaa siitä, että meidät sinne roudaa, koska hyvät mestat on win-win kaikille. Päivän kierroksemme noudatteli reitiä BIMC hospital - Nusa Dua - Ula Watu - Jimbranan.

Starttina siis taasen hyttysallergikko-Kaiuksen lääkevaraston täydennys. Näköjään ei Suomesta saanu riittävän tehokkaita troppeja, kun ötökät aiheuttavat taas isoja ja kutiavia paukamia. Toivotaan, että nyt olis jok hankalin osuus takana ja kroppa ei ehkä ihan noin voimakkaasti reagoisi hyttysiin. Sanomattakin kun on ehkä selvää, että minuun ne ei koske. Ei niinkö veri kelpaa, nih :D

Sieltä sitten Nusa Duan hienostoalueelle. Siellä on siis ihan huikean hienot rannat ja resortit, mutta kysymys kuuluukin, että missä Bali. Samanlaisen resortin voi nähdä ihan missä tahansa päin maailmaa, joten voiko stä oikeasti sanoa olleensa Balilla, jos on piileksinyt lomansa Nusa Dualla. Kiva oli siis alue nähdä, muttei ainakaan minulle tullut minnkäänlaista himoa päästä sinne hitusen hienompien ihmisen keskelle lomaa viettämään.l 

Sieltä jatkettiin matkaa Garuda Wishu Kulture parkiin,joka on ilmeisti joku aikamoisen suureellinen turrehoukutinsuunnitelma. Alueelle on siis tarkoitus pygätä yli 20 metrinen Vishnu -patsas, josta tällä hetkellä on valmiina pää ja keskivartalo. Sen lisäksi kulttuuria oli tarjolla tanssiesityksen muodossa, joka kyllä kannattaa ainakin kerran Balin lomalla tsekata. Siis käsien ja pään vääntelyä ihme pimputusmusan tahdissa. Sisäänpääsy 80k rp.

Seuraavaksi Ulu Watun temppelialue upeilla kallioilla. AIkamoisen hienolla jyrkänteellä senkin hindutemmpeli intian valtameren laidalla. Kuski lähti vielä mukaan oppaaksi ja pitämään huolta siitä, ettei ahneet apinat vie meidän omaisuutta. Ilmeisesti kaikki irtain voi siis kokea kovan kohtalon ja päätyä apinoiden hoiviin, etenkin ruoka ja vesipullot ovat kovin kiinnostavia artikkeleita. 20k rp ns. lahjoituksella sai lilan sarongin ja pussin minibanaaneja apinoille ja siihen päälle vielä 20k rp pääsymaksu. Upeat on maisemat, eikä apinatkaan olleet mitenikään päällekäyviä. Tai ainakin kun ne sai banaanipussin, niin hyvihn tyytyväisenä niitä tuhosivat, kuten Kaiuksen aikaisemmin postaamasta kuvasta näkyy.

Ulu Watusta kiirehdimmekiin sitten Jimbraniin illallistamaan meren ääressä kahviplantaasin kautta. Meille esiteltiin henkilökohtaisesti erilaisia alueella kasvavia hyötykasveja ja kahvin valmistusprosessia. Täällä kun viljelevät omaa papua, jota käsityönä paahdetaan ja hienotaan kahvijauheeksi asti.l Sen lisäksi erikoisuutena on ns. luvak -kahvi, joka on sananmukaisesti perberistä. Siis luvak-éläimen hanurisa. PIeni kissaeläin kun popsii pavut, mutta systeemi hyödyntää vain ulkokuoren, joten ulos tulee sitten ruuansulatussysteemissa mukavasti käynyt kahvipapu. Uskallettiin jopa maistaa tätä hanurituotetta kupponen, vaikka loikaalilla skaalalla kallista olikin (kuppi 50k rp), mutta oikein pehmeä makuhan siinä on.

Napattiin myymälästä mukaan muutama maisteltu teelajike ja siitä jatkettiin kohti illasta matkaa. Aurihngonlaskun aikaan ravintelit roudaavat pöydät ulos ja siinä voi sitten merenelävänsä nautiskella luonnon valoshowssa. Auringonlaskun lisäksi satuimme siis bongaamaan salamoita meren yllä räiskivän ukkospilven, ilotulituksia ja tähtitaivaan. Eikös tässä riittämiin spektaakkeliä miltsin illalliseen :D

Oltiin miltei 8h tuolla reissula ja juuri enempää ei siihen kannata ahtaakaan. Nyttenkään ei mitenkään laiskoteltu ja silti sai olla menossa paikasta toiseen. Kuvia lisäilisin, jos wlan olisi yhtään nykyistä parempi, joten niitä siis ehkä luvassa myöhemmin. Nyt olemme siis onnellisesti rantautuneet jo Gili Airille päätavoitteena snorklaus ja ei-minkään tekeminen. Ei lienee vaikea toteuttaa ;)