Tälläkertaa kuittaus Playa del Carmenista
Viime päivityksestä onkin taas tovi aikaa, mut on jotenkin niin törkeän kiireinen loma, että tekee ihan aidosti tiukkaa ehtiä edes kirjaa lukemaan, saati sitten blogia näppäilemään. Ehkä tämmöinen kiirehtiminen ja joka paikkaan ehtiminen ei vastaa ihan meikäläisen käsitystä unelmalomasta, mutta tuleepa tietysti nähtyä Maya Rivieran tarjonta. Nytkin tässä hätäisesti näpyttelen, ennen kuin pitää taas kiirehtiä Isla CozumElin lautalle.
Isla Mujerekselle olisi jäänyt mielellään pidemmäksikin toviksi, kun kävi niin hassusti, että sekä Tintti että minä sairastuttiin mieltä ylentävään oksutautiin. Kuulemma juu jokaisen turren kohtalo täälläpäin maailmaa, mutta oli vaan aika huonon päivän välinnut. Niinpä tosiaan mullakin meni koomaillessa yksi iltapäivä ja ilta taudin kourissa ja tutustuminen saareen jäi vähän pintapuoliseksi. Kuitenkin aivan mahtava mesta, johon kiire ei oikein istu sanavarastoon ja mielellään olisikin sinne jäänyt muutamaksi päiväksi vielä lataamaan akkuja turkoosien vesien äärelle.
Sieltä piti kuitenkin kiirehtiä hakemaan auto vuokraamosta, jotta päästäisiin Chichen Itzan mayaraunioille. Autoreissusta itsessään tuli jo aika legendaarisen koominen, kun jaettava meillä oli karttana upean värikäs turustikartta Yukatanin hotelleista. No onneksi oli taas Lonely Planetia taskussa, joten navigoitiin sitten niillä pikkukartoilla oikein ammattimaisesti. Tiettyä lisämaustetta autoiluun tuovat töyssyt, joiden sijoittelu on tässä maassa ihan ok vaikka keskelle maantietä. Kerran pääsi töyssy yllättämään autoseurueen ja niinpä Chevrolet oli suorastaan hetken verran lentävää mallia.
Toinen jännitävä hetki kohdattiin autoa tankatessa, kun kiesistä ei meinannut millään löytyä nappia bensaluukun avaamiseen. Muuten ei hätää, muttakun täällä on tankkajat ja sedät siinä kädet viuhtoen koittavat tilannetta espanjaksi hahmotella. Nappi löytyi vähän yllättäen samasta paikkaa kun meillä penkinlämmitimet. Sattuukin sit istumaan hetki autossa ikkunat kiinni ja ac pois päältä, kun kaivettiin Pesola esiin ja tsiisus, että tuli kuuma. Oli oikein autollinen hikisiä turisteja : D
Jaahas tämä tarina saanee jatkoa myöhemmin, kun taas pitää lentää!
Isla Mujerekselle olisi jäänyt mielellään pidemmäksikin toviksi, kun kävi niin hassusti, että sekä Tintti että minä sairastuttiin mieltä ylentävään oksutautiin. Kuulemma juu jokaisen turren kohtalo täälläpäin maailmaa, mutta oli vaan aika huonon päivän välinnut. Niinpä tosiaan mullakin meni koomaillessa yksi iltapäivä ja ilta taudin kourissa ja tutustuminen saareen jäi vähän pintapuoliseksi. Kuitenkin aivan mahtava mesta, johon kiire ei oikein istu sanavarastoon ja mielellään olisikin sinne jäänyt muutamaksi päiväksi vielä lataamaan akkuja turkoosien vesien äärelle.
Sieltä piti kuitenkin kiirehtiä hakemaan auto vuokraamosta, jotta päästäisiin Chichen Itzan mayaraunioille. Autoreissusta itsessään tuli jo aika legendaarisen koominen, kun jaettava meillä oli karttana upean värikäs turustikartta Yukatanin hotelleista. No onneksi oli taas Lonely Planetia taskussa, joten navigoitiin sitten niillä pikkukartoilla oikein ammattimaisesti. Tiettyä lisämaustetta autoiluun tuovat töyssyt, joiden sijoittelu on tässä maassa ihan ok vaikka keskelle maantietä. Kerran pääsi töyssy yllättämään autoseurueen ja niinpä Chevrolet oli suorastaan hetken verran lentävää mallia.
Toinen jännitävä hetki kohdattiin autoa tankatessa, kun kiesistä ei meinannut millään löytyä nappia bensaluukun avaamiseen. Muuten ei hätää, muttakun täällä on tankkajat ja sedät siinä kädet viuhtoen koittavat tilannetta espanjaksi hahmotella. Nappi löytyi vähän yllättäen samasta paikkaa kun meillä penkinlämmitimet. Sattuukin sit istumaan hetki autossa ikkunat kiinni ja ac pois päältä, kun kaivettiin Pesola esiin ja tsiisus, että tuli kuuma. Oli oikein autollinen hikisiä turisteja : D
Jaahas tämä tarina saanee jatkoa myöhemmin, kun taas pitää lentää!
Kommentit