Isla Holbox, part 2
Tänään on lusittu toinen päivä Isla Holboxilla sujuvasti kirjoihin ja kansiin. Ja se onkin mennyt aikalailla aurinkoisissa merkeissä. Tänään ei myöskään ollut niin vallaton tuuli kuin eilen, joten pystyi ihan rannallakin olemaan. Päätettiinkin aamulla lähteä tarpomaan saaren kärkeen, kun siellä kartan mukaan piileskeli suorastaan herkullinen poukama. Jos kysyi meksikoilaisilta miten pitkään sinne matkassa menee jalan, vastaus oli 1,5h ja jos joltain muulta, 30min. Niimpä luotettiin ennemmin hostellin respaäijän aikaarvioon, joka kyllä osoittautuikin lähemmäksi oikeaan.
Käveltiin koko muutaman kilometrin matka rantaa pitkin ja hämmästys oli suuri, kun siellä ei ollut ketään. Ei edes turisteja. Tai siis koko matkalla taidettiin törmätä kahteen tyyppiin, mutta sekin on jo aika hyvät lukemat, jos matkaa tehtiin pari kilsaa. Täällä on siis aivan upeat valkoiset hiekkarannat, mutta hyyyyyvin väljää. Päästiin sitten perille upeaan poukamaan, jossa jälleen kerran saatiin olla vallan keskenämme. Paitsi seurana oli kokopäivän biitsillä hengaileva haikara, joka silloin tällöin vaivautui kalaa napsimaan merestä. Siinähän se päivä sitten meni, turkoosissa vedessä köllötellessä ja välillä filettä arskassa käännellessä rannalla. Tosin tämä turre onnistui polttamaan polvitaipeet vähän ikävästi, joten siitä lähtee pieni miinus omista aurinkorasvanlevitystaidoista. Karibian aurinko on vaan näköjään vähän armoton :)
Rannalta kiirehdittiin sitten tuli hännän alla kolmen saaren venereissulle, johon oltiin ilmottauduttu mukaan. Ensin Carlos vei meidät makean veden lähteelle uimaan, joka näyttää olevan paikallisten keskuudessa iso juttu. Noin niinkun suomalaiselle suolaton vesi ei ehkä aiheuta ylenpalttisia ylistyssanoja outoudellaan, mutta tässä miljöössä oli kyllä varsin leppoisaa käydä sukeltamassa vedessä, jonka jälkeen silmät ei ole suolaa täynnä. Ja tietty viileempääkin se on kuin merivesi, kun maan alta tulee. Sieltä jatkettiin matkaa Isla Passionille, joka näyttäisi olevan paikallisten haikaroiden suosikkihengailumesta. Näköjään matalanvedenaikaan ko. saarelle pääsee myös kävelemään ja sieltä käsin näkyikin meidän päivän grillailumesta. Viimeisenä oli vuorossa näiden lintusaari, johon tirpat menevät yhteistuumin kiskomaan zetoria auringonlaskettua. Tällä kertaa vaan oltiin sen verran ajoissa, että olisi pitänyt odotella tunnin verran auringonlaskua ja loppujen lintujen saapumista, joten luovuttettiin yhteistuumin aikaisemmin. Nähtiin me siellä kuitenkin vaikka minkänäköistä hengaria, jotain sukeltajalintuja, pelikaaneja, paikallisia lokkeja ym. Ilmeisesti kesällä flamingot tulevat juurikin ko. saarelle turisteja houkuttelemaan.
Joita täällä koko saarella on itseasiassa nyt kuulemma poikkeuksellisen vähän. Anni väläytteli espanjantaitojaan veneen kuljettajan kanssa, joka kertoi, että ilmeisesti possunuha ja huono taloustilanne on vienyt jenkkituristit Holboxilta. Täällähän on tosiaan eri hinnat paikallisille ja turisteille, joten paikoitellen meno siis kuin Kuubassa :D Tosin ei ehkä niin selkeästi, mutta kaupoissa ei siis hintoja esillä, vaan ne taiotaan "päivän kurssilla turistikertoimella". Ja yllätykseksi huomasin, että myös niinkin eksoottinen matkanjärjestäjä kuin Finnmatkat roudaa tulevana talvena suomalaisia paikanpäälle. Todennäköisesti biitsit eivät siis pysy noin autioina enää pitkään. Varsinainen sesonkihan täällä on kesä-heinäkuu joka tapauksessa, kun silloin saapuvat myös valashait ja flamingot näille nurkille.
Kaikenkaikkiaan siis hassu saari, jossa tiet ovat valkoista hiekkaa ja koirat nukkuvat päivisin auringossa. Saarella on paljon koiria, mutta ne ovat saarelaisten lemmikkejä. Täällä kun ei tartte piskejä kiinni pitää, vaan saavat tepatestella ihan vapaasti kavereita moikkaamassa ja illalla sitten palaavat viimeistään kotiin nukkumaan. Mielenkiintoista vieläpä, että ihan rotupiskejä suurinosa ja hyvin vieläpä laajalla skaalalla. Huomenna matka jatkuu takaisin Cancuniin, jossa olisi tarkoitus yhden yön verran vetää henkeä ja jatkaa sitten aamulautalla Isla Mujerekselle samanhenkisiin tunnelmiin. Ja olisi kiva, jos noi polvitaipeet olisivat vedossa siihen mennessä ;)
Käveltiin koko muutaman kilometrin matka rantaa pitkin ja hämmästys oli suuri, kun siellä ei ollut ketään. Ei edes turisteja. Tai siis koko matkalla taidettiin törmätä kahteen tyyppiin, mutta sekin on jo aika hyvät lukemat, jos matkaa tehtiin pari kilsaa. Täällä on siis aivan upeat valkoiset hiekkarannat, mutta hyyyyyvin väljää. Päästiin sitten perille upeaan poukamaan, jossa jälleen kerran saatiin olla vallan keskenämme. Paitsi seurana oli kokopäivän biitsillä hengaileva haikara, joka silloin tällöin vaivautui kalaa napsimaan merestä. Siinähän se päivä sitten meni, turkoosissa vedessä köllötellessä ja välillä filettä arskassa käännellessä rannalla. Tosin tämä turre onnistui polttamaan polvitaipeet vähän ikävästi, joten siitä lähtee pieni miinus omista aurinkorasvanlevitystaidoista. Karibian aurinko on vaan näköjään vähän armoton :)
Rannalta kiirehdittiin sitten tuli hännän alla kolmen saaren venereissulle, johon oltiin ilmottauduttu mukaan. Ensin Carlos vei meidät makean veden lähteelle uimaan, joka näyttää olevan paikallisten keskuudessa iso juttu. Noin niinkun suomalaiselle suolaton vesi ei ehkä aiheuta ylenpalttisia ylistyssanoja outoudellaan, mutta tässä miljöössä oli kyllä varsin leppoisaa käydä sukeltamassa vedessä, jonka jälkeen silmät ei ole suolaa täynnä. Ja tietty viileempääkin se on kuin merivesi, kun maan alta tulee. Sieltä jatkettiin matkaa Isla Passionille, joka näyttäisi olevan paikallisten haikaroiden suosikkihengailumesta. Näköjään matalanvedenaikaan ko. saarelle pääsee myös kävelemään ja sieltä käsin näkyikin meidän päivän grillailumesta. Viimeisenä oli vuorossa näiden lintusaari, johon tirpat menevät yhteistuumin kiskomaan zetoria auringonlaskettua. Tällä kertaa vaan oltiin sen verran ajoissa, että olisi pitänyt odotella tunnin verran auringonlaskua ja loppujen lintujen saapumista, joten luovuttettiin yhteistuumin aikaisemmin. Nähtiin me siellä kuitenkin vaikka minkänäköistä hengaria, jotain sukeltajalintuja, pelikaaneja, paikallisia lokkeja ym. Ilmeisesti kesällä flamingot tulevat juurikin ko. saarelle turisteja houkuttelemaan.
Joita täällä koko saarella on itseasiassa nyt kuulemma poikkeuksellisen vähän. Anni väläytteli espanjantaitojaan veneen kuljettajan kanssa, joka kertoi, että ilmeisesti possunuha ja huono taloustilanne on vienyt jenkkituristit Holboxilta. Täällähän on tosiaan eri hinnat paikallisille ja turisteille, joten paikoitellen meno siis kuin Kuubassa :D Tosin ei ehkä niin selkeästi, mutta kaupoissa ei siis hintoja esillä, vaan ne taiotaan "päivän kurssilla turistikertoimella". Ja yllätykseksi huomasin, että myös niinkin eksoottinen matkanjärjestäjä kuin Finnmatkat roudaa tulevana talvena suomalaisia paikanpäälle. Todennäköisesti biitsit eivät siis pysy noin autioina enää pitkään. Varsinainen sesonkihan täällä on kesä-heinäkuu joka tapauksessa, kun silloin saapuvat myös valashait ja flamingot näille nurkille.
Kaikenkaikkiaan siis hassu saari, jossa tiet ovat valkoista hiekkaa ja koirat nukkuvat päivisin auringossa. Saarella on paljon koiria, mutta ne ovat saarelaisten lemmikkejä. Täällä kun ei tartte piskejä kiinni pitää, vaan saavat tepatestella ihan vapaasti kavereita moikkaamassa ja illalla sitten palaavat viimeistään kotiin nukkumaan. Mielenkiintoista vieläpä, että ihan rotupiskejä suurinosa ja hyvin vieläpä laajalla skaalalla. Huomenna matka jatkuu takaisin Cancuniin, jossa olisi tarkoitus yhden yön verran vetää henkeä ja jatkaa sitten aamulautalla Isla Mujerekselle samanhenkisiin tunnelmiin. Ja olisi kiva, jos noi polvitaipeet olisivat vedossa siihen mennessä ;)
Kommentit