Hikihike

Tältä näytti maurien linnoitus maantasalta

Jälleen on tän naisen loma sisältänyt hikistä haikkaamista ja kuten tavallista, jälleen niissä läpsyköissä. Ajateltiin maanantai uhrata Sintran haltuunottoon, mutta ei tosiaan vielä aamulla tiedetty mitä kaikkea sitä mahtaakaan päivän aikana tapahtua. Etenkin, kun allekirjoittanut ehti ehkä pari tuntia nukkua yön aikana, mutta ei pidä pikkuseikkojen antaa hiertää - lomalla kun ollaan.

Sintraan voi sipaista näppärästi junalla Rossion asemalta abouttiarallaa 40 minuutissa (mitä se paikallislippu nyt kustantaa, 1.75e). Ja voi sissos sentään miten soma pikkukaupunki sieltä paljastuikaan :O Mulla ei henk.koht. ollu etukäteistietoa, että Lissabonin lähellä on noinkin hilpeät linnat, kun missä käytiin sitten turneet vetämässä. Aidot turistit olis luonnollisesti hypänneet bussiin heti juna-asemalta, mutta mepäs ei sitten sellaiseen yksinkertaisuuten otettu ollenkaan osaa, vaan lähdettiin reippaasti tepastelemaan kohti nähtävyyksiä.

Siitä tulikin sitten n. 500m korkeuserot ylöspäin ja varmaan ainakin 10 km kävelyä. Olen toki sitä mieltä, että ehdottomasti kannattaakin tutustua seutuun noita pieniä jyrkkiä polkuja pitkin kuin köröttää ilmaistoidussa bussissa. Pysähdyttiin vetämään henkeä Castelo do Mourosin juurella, kun puustolla oli asiaa: Tintti istui maassa ihan vieressä, kun puusta tippui oksa ja ehti vielä muakin raapaista selästä. Tilanne oli kuin hidastetusta filmistä, meitä nauratti ja kaikki muut turistit tuijotti suut levällään, että whuuuuuut. Just muutama sekuntti sitten oli kommentoitu, että "vakuutus maksaa" (jos tiputaan rappusita) ja meinattiinkin sitten joutua selvittämään käytännössä mitä se maksaa, jos tippuu ranteen paksuinen ja puolentoista metrin pituinen kepakko otsaan. Onneksi ei siis tähän jouduttu, mutta semilähellä oli :D

Tälläin kepu tuli niskaan

Castello do Mouros oli kuitenkin upea! Ja mitkä näköalat... Selkeästi kannatti taistella tiukkaan ylämäkeen vajaa 40 asteen helteessä. Castella do Mourosilta pälyiltiin vielä seuraavaa kohdetta, Penan palatsia, johon jatkettiinkin tepastelua ja vanhoilla lämmöillä, kun oli jo koivet treenattu pinkeiks. Castelo da Pena olikin jotain vielä levottomamman hienoa! Eniten meitä houkutti mennä sinne jo nimen takia, mutta suositellaan lämpimästi visitoitavaksi myös muiden mielenkiinnon kohteiden tiimoilta. Laitan kuvia tuossa huominissa vaikkapa, niin tajuutte mistä mää oikein täällä keuhkoan :)

Tältä näytti itse linnoituksessa




Ja tänne piti vielä kiivetä seuraavaksi

Winner!

Aikamoista :)

Juuri muuta tässä ei sitten ehdittykään tehdä. Käytiin paikalliset leivokset imaisemassa Sintrassa ja sieltä sitten nokat kohti kämppää. Perille päästessä kello oli jo yli yhdeksän ja matkalaiset vähintään reissussa rähjääntyneitä, joten tänään ei jaksettu edes yöelämää lähteä Bairro Alton kujille haistelemaan. Sen verran toki sain aikaiseksi, että pistäydyin läheisessä hedelmäkaupassa hakemassa ison pussillisen mansikoita *tyks* Noli niiiiiin hyviä ja niiiiiiin halpoja!