Päämääränä Portugal

Siitähän se ajatus sitten taas lähti, kun huurteisen siiderin äärellä tuli kesälomasuunnitelmat puheeksi ja Hanna mainosti posket hehkuen kolmen viikon reissua Espanja-Portugali -akselilla. Äkkiä olinkin ihan huomaamattani lupautunut liittymään retkueeseen Lissabonin päässä viikoksi. Ja ei siinä vielä mitään, enemmän on ehkä pelottavaa miten nopeasti ollaan tässä tilanteessa: tappamassa aikaa Münchenin lentokentällä odotellessa jatkolentoa Lissaboniin, kun äskenhän tästä vielä vasta pulistiin.

Paitsi, että nyt väsyttää niin paljon, ettei järki kulje. Kuka oikeesti pystyy pokkana suunnitelemaan 6:55 lentoja, hä?! Suomalaiset nukkuu sillon vielä. Sitä paitsi tuossa on vielä tuo psykologinen faktori, kun oikeen kettuillakseen pitänyt saada lähtöaika kuuden puolelle. 4:30 oli kello soimassa ja soli kyllä kauheen kivaa, kun varmaan 2:30 käynyt unille. Koiratkin katto mua vähän niinkuin latvasta väljää, että mehän nukutaan vielä tähän aikaan. Loppupeleissä ei se aamulenkille lähtö ollutkaan ihan niin paha rasti, kun arskanaattori pilkisteli puiden takaa ja oli oikeesti lämmin. Ja koirat oli tavanomaiseen tapaan varsin hilpeitä.

Kentälle astikin pääsin Kaiuksen avustamana (jotenkin kummasti toi auton jättäminen viikoksi käyttöön bensakortteineen toimii aika hyvänä porkkanana pienille lentokenttäkuljetuksille, koska taksi tulis kalliimmaks ku viikon lentoparkki), mutta terminaali 1 yllätti jälleen totuttuun tapaan. Kiesus miten paljon ihmisiä, vähän tilaa ja järjettömät ruuhkat turvatarkastukseen. Olin sitten ehkä 10 min ennen lähtöä portilla jonottamassa vähän lisää, kun selvisi, että ovatkin vekkulit saksalaiset ylibuukanneet tällä kertaa koneen ja mun paikalla istuikin jo joku Jürgen. Voiiiii hitsinhitsi, jouduin sitten venymään ja vastaanottamaan siirron businessluokkaan. Kaikkea sitä joutuukin aina reissuilla kärsimään!

Saattoi olla ehkä vimonen kerta, kun tulee lentokoneessa syötyä posliiniastioilta, lasimukeista ja metallihaarukoista ja henkilökunta tulee tarjoilemaan aikakausilehtiä luettavaksi ;) Tuohon vois kyllä tottua, kun aamupalassakin oli valinnanvaraa – laitetaanko munakasta, kokkelia vai omelettiä sen Finnairin tutun ja turvallisen vakiomunarullan (kellonaikaan katsomatta) sijaan. Paitsi taitaa olla, että Finnair on pistänyt kukkaron nyörit kiinni ja aamulennoilla tarjoilevat vaan tsuffea. Noh, ei mitään hajua mitä ne muut siellä rahvaanluokassa söivät, varmaan Lufthansa ystävällisesti tarjoili jotain muutakin kuin omia sormia imeskeltäväksi ;) Oli niin paljon mättämistä siinä aamupalassa, että tarjottimella ollut pulla ei löytänyt enää sopivaa koloa mahasta, joten otin sen sitten mukaan. Miten spurgua :D Sallittakoon se kuitenkin rinkkareissaajalle.

Münchenin kenttähän on siitä kiva, että siellä on ilmaiset kahvi/tee/kaakao-masiinat, joten pullalle sain kyytipojat siitä näppärästi mukaan. Nyt ois sitten pullat syöty ja vielä pari tuntia ennen jatkolennon boardausta. Mietin pitkään lähtiskö kipaisemaan Münchenissä tässä samalla, kun sinnehän pääsee suoraan tuolta lentoaseman kellarista junalla about puolessa tunnissa. Noh, univelka väsytti reissuinnon ja sai visiitti tältä kertaa jäädä – vaikka tosi kiva kaupunki onkin. Ei vaan jaksa raahaa reppua ja ei vaan jaksa jonottaa enää uudemman kerran turvatarkastuksiin. Ja sitä paitsi tuossa muutaman penkkirivin päässä on jollain aito käppänä mukana ja nyt tulee karmee iksu noita omia karvakorvia :)

Sittenpä tää daami löytääkin itsensä Lissabonista iltapäivällä. Sieltä on buukattuna etukäteiskommenttien mukaan ”hulppea lukaali” keskustan tuntumasta, joten odotetaan mielenkiinnolla. Otettiin siis tällä kertaa tollain apartemento, kun oli neljä naamaa reissussa ja tulis hinnakkaaksi jossain hostellissakin kökkiä. Viikon majoitukset mun osalta maksoi muistaakseni 160€, joten ei järin paha asunnosta, josta löytyy keittiöt ja pelit ja pensselit vähentämään aamu- ja iltasapuskoinnin säätöä. Ja taidampa tänään ottaa yhden grogin sen kunniaksi, että tästä lähtien käyntikorttiin laitetaan nimen perään M. Sc. Jatketaan raportointia seuraavaksi etelämmästä, koska saksalainen tehokkuus heijastuu täällä myös siivoamiseen ja multa meinaa kokoajan lähteä pöydältä Newsweekit kävelemään ja äsken täti oli jo lähellä lattiaa mopatessaan viedä mun kengät mennessään :)