Pärnu - Riika - Jürmala - Riika

Ränsistynyt rantahotelli Jürmalassa

Menopeli!

Ja sitten taas uutta raporttia kehiin, kun taas voi hyvin mielin todeta, että ei menny eilinen ihan tasan suunnitelmien mukaan :D Ollaan kuitenkin päästy Latvian maaperälle ja Riikaan asti. Just nyt itseasiassa ollaan tien päällä kohti Jürmalaa, kun tässä on muutaman tunnin gäppi toisen hotelli check-out ja toisen check-in välissä.

Eilen tosiaan heräiltiin vielä Pärnussa ja päivän ohjelmistoon kuului niinkin vaativat operaatiot kuin hieronnan löytäminen, biitsiä, syöminen ja ajo Latviaan. Vaikka meidän omassa Aisa -hotellissa ei ollut mitään palveluita, oli kuitenkin helppoa napata mistä tahansa spasta hieronta-aika samalle päivälle. Miltei päällekäiset ajat saatiin vielä iltapäivälle, jota ennen ehti hyvin grillata filettä auringossa. Sitten olikin kiva mennä hiekkaisena ja hikisinä möyhittäväksi, kun liha on jo lämmitetty valmiiksi ;) Nojuu, ainakin oma tunnin klassinen hieroskelu oli 25e arvoista, kun paikallinen Ritva otti ihan ronskein ottein lihasta käsittelyyn. Kaius otti urheiluhierontaa, vaikka aina tietää kuulevansa samat kommentit ”no se oli nainen ja ei hieronu tarpeeks lujaa”.

Hieronnan päätteeksi oltiin molemmat sen verran pihalla, että katsottiin parhaaksi etsiä ensitöikseen lounasta. Löydettiinkin varsin kiva paikka, Rüütlihovin sisäpiha, jossa sai vähintäänkin asiallisen hintaista pöperöä. Kaiuksen päivän paisti, eli joku juustoinen jauhelihapiffi karmealla hintalapulla, 2,9e :O Tepasteltiin siinä vielä hetki Pärnussa, ennenkuin hypättiin uljaaseen Volvoon ja kohti suurta tuntematonta Latviaa. Pärnu on kyllä varsin kiva ja rento kesäkaupunki, josta ilmeisesti samaa mieltä on tuhannet muut suomalaiset. Etenkin lapsiperheille tuollainen autoon pakkaus, paatilla yli ja sata kilsaa köröttelyä tuntuu passaavaan 7h lennon sijasta.

Goodbye Estonia, welcome Latvia

Via Baltica muuttui aika mielenkiintoiseksi mitä lähemmäks Latviaa tultiin. Toki niitä järjettömän piiiiiitkiä suoria riittää yhä, mutta maisemat sentään vähän muuttuu (ja paikoitellen asvaltinlaatukin, 70km/h nopeusrajoitukset tuntuivat siellä paikoillen jopa liioitellulta). Valittiin autobaanan sijasta pienempi ja mutkaisempi maisemareitti merenrantaa pitkin, joka on aiemmin ollut ilmeisesti postireitti Viron ja Latvian välillä. Maasto muuttui vekkulin kumpareiseksi johtuen siitä, että nekin pusikot ovat aiemmin olleet hiekkadyynejä. Ja puutkin oli paikoitellen vallan viturallaan vinossa ja kenossa ties mihin suuntaan – ei taida hiekassa pysyä nekään suorassa. Vaikka matkaa oli vaan joku 150km, siihen meni ikuisuus maltillisten nopeusrajoituksien takia. Taino, paikallisia ne ei vauhdista päätellen taida koskea, mutta näin vieraan maan rekkareilla ajettaessa on ehkä parempi körötellä rajoitusten mukaan, ettei tuli miliisisedälle houkutusta napata just sattumalta sitä Suomen rekkarilla olevaa autoa.

Hiekkalinna

Tepasteluhetki jossain Latvian rajan tienoilla

Pienen pyörimisen jälkeen löydettiin jopa perille Riikaan Maritim hotelliin ja tässä vaiheessa kellokin taisi lähestyä jo yhdeksää, matkailijat nälkäisiä ja maantien uuvuttamia. Kävipäs sitten vallan hassusti, kun Kaius päättikin pistää navin hansikaslokeroon ja lokeron lukkoon, mutta ilmeisesti Volvo oli tästä hyvinkin paljon eri mieltä ja sylkäisi vastalauseena hansikaslokeronlukon käteen. Se oli aikamoinen HEHHEH siinä tilanteessa ja näköjään korjausyritykset eivät myöskään olleet sen tuloksekkaampia: nyt meillä törröttää hanskalokeronlukko valmiiksi murretun näköisenä ja se ei myöskään pysy kiinni ilman lumiharjaa :D

Huoneessa tervehti myöskin ihkupihku pinttynyt röökinsavu (onneksi ei maksettu enempää, ku 50e yöltä). AAAAAH. Kyllä siinä lepää sielu ja hajuaistimet, kun pelmahtaa paikalle raatona nuuskimaan tupsukkaa. Ensisimauksesta oppiineena siispä: muistetaan, että Suomen ulkopuolella sisällä polttaminen ei ole mitenkään tavatonta ja aina hotellia buukatessa kannattaa vaikka soittaa/mailata jälkikäteen (jos on siis tehnyt nettivarauksen), että sellanen non-smoking, jos eivät asialla erikseen jo nettisivuilla repostele. Näköjään siihen jossain määrin tehosi sitten tottuvat kärsät, ilmastointi täpöllä ja ikkuna auki, eikä se nyt oikeesti niin karmea döfis ollut, mutta alkujärkytys se vaan ravistaa. Siinä vaiheessa kello oli jo jonninverran ja hotellin ravintelit ym. sulkeutuneet ja mahassa tähän mennessä vasta edellisen hotellin aamiainen + pieni lounassalaatti. Mun kohdalla pätee tosi mainiosti se totuus, että nälkäistä ei nukuta, joten vaihtoehdot oli käydä nukkumaan samantien klo 22:30 ennen nälän saapumista tai lähteä metsästämään sapuskaa. Valittiin vaihtoehto B, koska Kaiusta ei nukuttanut. Loppupeleissä metsästettiin sitten ruokaa 1,5h ja lopputuloksena oli mäkkärin drive-innin käntyt kourassa. Nälkä lähti aineski ja tuli huristeltua ties missä :)) Aamulla odottikin sitten hotellin hulppea aamupala, jossa tuli mätettyä kitusiin koko tarjonta (ja sitä oli paljon).

Päästiin kuitenkin Jürmalaan lopulta ja olipa siellä hulppeat biitsit :O Tosin täytynee muistuttaa sinnepäin autoilijoita, että mennessä tulee maksaa latin ”tietulli” yksityisautolla alueelle tultaessa, josta me ei ainakaan tiedetty mitään etukäteen (eli helpommalla pääsee, kun on latin kolikko jo taskussa, eikä mene paukuttamaan henkseliä, että ”ei oo latin latia” ;). Biitsiähän Jürmalassa on yhteensä 33km, joten siellä mahtuu kyljystä grillaamaan. Alue tuntuu olevan myös latvialaisten Westend, kun katteli asuntoja ja autoja kylillä. Ei mitään halpaa menoa siis paikallisten elämä. Mutta aurinko paistoi jälleen kerran, vesi oli puhdasta ja sai kahlata lähestulkoon puoliväliin Itämerta, ennen kuin kainalot kastuivat.

Rantaa riittää...

Paikallisten asumista Jürmalassa

Nyt ollaankin sitten päästy Riikan toiselle etapille, Guesthaus Jakob Lenziin, ja toistaiseksi ei voi kun suositella. Maksettiin auton valvotusta parkkipaikasta + yöstä jaetulla kylppärillä hulppeat alle 30e, joten ei ole hinnalla pilattu ja sisältää vielä aamupalaakin. Tosi siisti ja viihtyisä paikka, josta hilpaisee respan mukaan about 15 minuutissa vanhaan kaupunkiin. Johon itseasiassa lähdetäänkin ihan just, kun saan tarinat päätökseen ja maitailonkun juotua ;) Palatana siispä astiastolle taas myöhemmin ja toivottavasti kuvien kera!