Portugalin jälkimaku
Nyt ois sitten Portugalit paketissa ja virallisen tilinteon aika. Tosin asiaa on viivästänyt uhkaavasti jatkuva kesäloma, joka vallan erotti minut ja ah-niin-armaan mäkkini toisistaan (kun tää meidän suhde ei oo vielä sillä tasolla, että oikeesti mökkisaareenkin sitä roudaisin ;), kun siellä on kaikki kuvatkin. Mutta jostain se on kai sitten aloitettava, myös tällä läppärinraadolla :D
Loppurutistuksena lomalle päätettiin käydä kääntymässä Maailmanlopulla ja jatkaa siitä palvomaan taivaallista valoilmiötä päiväksi. Niimpä karavaanimme lähti toooooosi reippaasti matkaan pitkälti ennen kahdeksaa ja herääminen lomalla noin aikaisin luonnollisesti oli suoranainen ilo itse jos kullekin. Noooh, joissain asioissa on vaan pakko tehdä myönnytyksiä, kun Cabo da Rocaan päästäksemme ensin piti ottaa lähijuna Cascaisiin ja siitä taikoa itsensä vielä Sintran suuntaan menevään bussiin (403, viereisen kauppakeskuksen alta lähtee). Varmaan tunti ainakin tehtiin matkaa, mutta hämmästyttävintä tarinassa oli se, että vaikka aikaa juna-bussi siirtymälle oli varattu ruhtinaalliset muutama minuutti tuntemattomassa paikassa, me ehdittiin oikeaan bussiin.
Saapuminen Euroopan läntisimpään paikkaan oli erittäin tunnelmallinen, kun täydestä arskanmollotuksesta bussi sukelsi n. 10 min ennen perille saapumista usvaan ja sitä jatkui sitten tappiin asti. Meinasi turreja vähän naurattaa, kun Mondot ja Lonely Planetit ehkä unohtaneet mainita sellaisen olennaisen seikan, että tuollaisessa paikassa saattaa olla sumua aikaisin aamulla. Ja siellä ne suomalaiset sitten taas seisoi ennen kymmentä tiukassa sumussa :D En tiedä oliko ko. päivänä tilanne yhtään sen parempi siellä myöhemminkän, kun kyseltiin asiaa kaffilan työntekijältä, hän totesi sen olevan varsin tavallista - toki todennäköisyys näkymille olisi ehkä parantunut. Luonnollisestikaan tälläisistä takaiskuista ei retkue hätäänny, vaan otettiin siinä kärkeen vähän leivosta naamariin ja lämmiteltiin sisätiloissa (niin, mehän luonnollisesti oltiin pikkutopeissa ja hamosissa, kun oltiin sinne biitsillekin menossa ja muut hiippaili ympäriinsä fleecetakeissaan).
Cabo da Rocalla siis maa loppuu ja meri alkaa. Jyrkkä kallio päättyy 150 metriä alaspäin vilpoiseen Atlantiin ja vaikka sumun takia ei jylhät maisemat tällä kertaa päässeet esiintymään edukseen, oli se silti varsin vekkulia kuulla miten järjettömän kovan ääneen saa vesi ja kallio aikaiseksi. Paikalla on myös ilmeisesti hyvinkin turrejen ikuistama punavalkoinen majakka, mutta tänään sitä piti ihailla suurimmaksi osaksi ravintolan seinällä olevista maalauksista ja sumuisesta kuvasta :D
Fressistä Cabo da Rocasta palattiin sitten ensimmäisellä mahdollisella paluuvuorolla takaisin Cascaihin ja suunnattiin reippain askelein biitsille lämmittelemään. Kyyyyyllähän siellä taas tarkeni, mutta onneksi läheisestä rantaravintelista sai 2 litran kannun sangriaa 8,5e hintaan viilentämään kiehuvaa turistia. Kun kerta nesteytys saatiin jo noin hyvään kuosiin rannalla, oli sitä luonnollisesti jatkettava myös Lissabonin yöelämässä noin niinku vimosen illan kunniaksi. Ikinä ei pitäisi lähteä kyllä lentoa edeltävänä päivänä mihinkään, etenkin kun on rinkkaa roudattavana ja lämpötilat lähempänä 40 kuin 30 astetta, mutta minkäs teet, kun morangoskat on vaan niin hyviä...
Siitä tulikin kyllä varsin hilpeä ilta Bairro Alton kaduilla. Haettiin taas tuttuun tapaan Fïes:stä 0,75l pikkudrinksut, haahuiltiin kaduilla juttelemassa, haettiin uutta putkeen jne. Meidän naamat alkoi tulla viikon aikana hyvinkin tutuiksi ko. paikassa, joten saatiin aina kättelyssä shotitkin alle ihan muuten vaan - sielläkun ei ole tapana muutenkaan tuota viunasta pihtailla drinksuissa. Puolen yön pintaan saatiin sitten baarin työntekijältä, Kristianilta, kutsu salaisille jatkoille ko. ketjun klubille ja tottahan me nyt sinne, kun luvassa oli ilmaista juomaa ja pientä syömää. Burleskihenkinen klubi löytyi joen rannasta ja täytyy myöntää, että oli kyllä aivan loistava ja superhauska ilta/aamu!
Kuuden pintaan sitten pikaisesti kämpille pistämään silmää kiinni, jotta ois särmänä kympiltä ylhäällä ja vaappumassa kohti iltapäivä kahden lentoa. Tää reppureissaaja kiitteli kovasti nerokasta ratkaisua ostaa "matkalaukunkuljettimen" eli siis suomeksi Viron paateillakin useasti havaitut viinakärrit. Niihin oli ilo heittää rinkka ja vedellä vaan sitten kamoja perässä vrt. olisi kannellut rojujaan yli 30 asteen lämmössä vieläpä hieman edellisestä yöstä nuutuneena. Seurueen suureksi helpotukseksi lentokentältä löytyi niihinkin portugalilainen ruokailuvaihtoehto, kuin McDonald's, joka sopi noihin naamoihin ja siihen tilanteeseen, kuin nenä päähän. Siitä se elämä sitten oikeastaan sinä päivänä vasta alkoi... :D
Ja siihen se lomakin sitten alkoi loppumaan. Tosin varsin hilpeissä tunnelmissa meni vielä paluulennot ensin Müncheniin ja siitä vielä kotoisaan Suomeen. Ja mikä parasta, Portugalista jäi jälleen hyvä maku! Kiva kaupunki ja erittäin suositeltava kaupunkilomakohde, jos on sellaista vailla:
- Sopivan pieni, joten valitsemalla hotellin sijainnin oikein miltei kaikkialle voi kävellä.
- Paljon nähtävää myös lähialueilla, esim. Sintra must!
- Ruoka äärimmäisen hyvää ja halpaa. Käytiin viimeisenä iltana syömässä paikallisten suosimassa tavernassa Rossion aukion lähellä (täytyy ehkä nimi etsiä vielä jostain) syömässä neljää pääruokaa, pullo vinho verdeä, parille portviinit kärkeen ja jälkkäriks isot kakkupalat + shotit paikallista kirsikkalikööriä ja laskun loppusumma naurettavat 48e neljältä! Jätettiin kybän tippi, kun ei vaan kehdannut noin halvalla sieltä kävellä pois
- Yöelämää löytyy Bairro Altosta lähestulkoon aina ja juomingit ovat erittäinkin lompakkoystävälliseen hintaan saatavilla
- Shoppailijoille löytyy myös niemimaan suurin ostoskeskus Colombo, johon saa päivän hukattua herkästikkin
- Paikalliset puhuu järjettömän hyvää englantia, vs. esim. espanjalaiset
- Kaupunkiloman lisäksi pienen junamatkan päässä myös rantaloma Cascaissa
- Lentokenttä lähellä keskustaa, joten ei tuhraannu aikaa liikaa siirtymiseen. Taksit halpoja, myös paikallisdösät kuljettavat näppärästi suoraan terminaalin edestä Rossiolle hintaan 1,45e.
Palataan kuvasaasteeseen myöhemmin, kun löytyy taas oma läppäri alle. Sitä ei kuitenkaan kannata ihan pieneen hetkeen odottaa, kun ensiviikolla meidän karavaani lähteekin Baltian reissulle. Palaamma sitten sieltä käsin tunnelmiin!
Loppurutistuksena lomalle päätettiin käydä kääntymässä Maailmanlopulla ja jatkaa siitä palvomaan taivaallista valoilmiötä päiväksi. Niimpä karavaanimme lähti toooooosi reippaasti matkaan pitkälti ennen kahdeksaa ja herääminen lomalla noin aikaisin luonnollisesti oli suoranainen ilo itse jos kullekin. Noooh, joissain asioissa on vaan pakko tehdä myönnytyksiä, kun Cabo da Rocaan päästäksemme ensin piti ottaa lähijuna Cascaisiin ja siitä taikoa itsensä vielä Sintran suuntaan menevään bussiin (403, viereisen kauppakeskuksen alta lähtee). Varmaan tunti ainakin tehtiin matkaa, mutta hämmästyttävintä tarinassa oli se, että vaikka aikaa juna-bussi siirtymälle oli varattu ruhtinaalliset muutama minuutti tuntemattomassa paikassa, me ehdittiin oikeaan bussiin.
Saapuminen Euroopan läntisimpään paikkaan oli erittäin tunnelmallinen, kun täydestä arskanmollotuksesta bussi sukelsi n. 10 min ennen perille saapumista usvaan ja sitä jatkui sitten tappiin asti. Meinasi turreja vähän naurattaa, kun Mondot ja Lonely Planetit ehkä unohtaneet mainita sellaisen olennaisen seikan, että tuollaisessa paikassa saattaa olla sumua aikaisin aamulla. Ja siellä ne suomalaiset sitten taas seisoi ennen kymmentä tiukassa sumussa :D En tiedä oliko ko. päivänä tilanne yhtään sen parempi siellä myöhemminkän, kun kyseltiin asiaa kaffilan työntekijältä, hän totesi sen olevan varsin tavallista - toki todennäköisyys näkymille olisi ehkä parantunut. Luonnollisestikaan tälläisistä takaiskuista ei retkue hätäänny, vaan otettiin siinä kärkeen vähän leivosta naamariin ja lämmiteltiin sisätiloissa (niin, mehän luonnollisesti oltiin pikkutopeissa ja hamosissa, kun oltiin sinne biitsillekin menossa ja muut hiippaili ympäriinsä fleecetakeissaan).
Cabo da Rocalla siis maa loppuu ja meri alkaa. Jyrkkä kallio päättyy 150 metriä alaspäin vilpoiseen Atlantiin ja vaikka sumun takia ei jylhät maisemat tällä kertaa päässeet esiintymään edukseen, oli se silti varsin vekkulia kuulla miten järjettömän kovan ääneen saa vesi ja kallio aikaiseksi. Paikalla on myös ilmeisesti hyvinkin turrejen ikuistama punavalkoinen majakka, mutta tänään sitä piti ihailla suurimmaksi osaksi ravintolan seinällä olevista maalauksista ja sumuisesta kuvasta :D
Fressistä Cabo da Rocasta palattiin sitten ensimmäisellä mahdollisella paluuvuorolla takaisin Cascaihin ja suunnattiin reippain askelein biitsille lämmittelemään. Kyyyyyllähän siellä taas tarkeni, mutta onneksi läheisestä rantaravintelista sai 2 litran kannun sangriaa 8,5e hintaan viilentämään kiehuvaa turistia. Kun kerta nesteytys saatiin jo noin hyvään kuosiin rannalla, oli sitä luonnollisesti jatkettava myös Lissabonin yöelämässä noin niinku vimosen illan kunniaksi. Ikinä ei pitäisi lähteä kyllä lentoa edeltävänä päivänä mihinkään, etenkin kun on rinkkaa roudattavana ja lämpötilat lähempänä 40 kuin 30 astetta, mutta minkäs teet, kun morangoskat on vaan niin hyviä...
Siitä tulikin kyllä varsin hilpeä ilta Bairro Alton kaduilla. Haettiin taas tuttuun tapaan Fïes:stä 0,75l pikkudrinksut, haahuiltiin kaduilla juttelemassa, haettiin uutta putkeen jne. Meidän naamat alkoi tulla viikon aikana hyvinkin tutuiksi ko. paikassa, joten saatiin aina kättelyssä shotitkin alle ihan muuten vaan - sielläkun ei ole tapana muutenkaan tuota viunasta pihtailla drinksuissa. Puolen yön pintaan saatiin sitten baarin työntekijältä, Kristianilta, kutsu salaisille jatkoille ko. ketjun klubille ja tottahan me nyt sinne, kun luvassa oli ilmaista juomaa ja pientä syömää. Burleskihenkinen klubi löytyi joen rannasta ja täytyy myöntää, että oli kyllä aivan loistava ja superhauska ilta/aamu!
Kuuden pintaan sitten pikaisesti kämpille pistämään silmää kiinni, jotta ois särmänä kympiltä ylhäällä ja vaappumassa kohti iltapäivä kahden lentoa. Tää reppureissaaja kiitteli kovasti nerokasta ratkaisua ostaa "matkalaukunkuljettimen" eli siis suomeksi Viron paateillakin useasti havaitut viinakärrit. Niihin oli ilo heittää rinkka ja vedellä vaan sitten kamoja perässä vrt. olisi kannellut rojujaan yli 30 asteen lämmössä vieläpä hieman edellisestä yöstä nuutuneena. Seurueen suureksi helpotukseksi lentokentältä löytyi niihinkin portugalilainen ruokailuvaihtoehto, kuin McDonald's, joka sopi noihin naamoihin ja siihen tilanteeseen, kuin nenä päähän. Siitä se elämä sitten oikeastaan sinä päivänä vasta alkoi... :D
Ja siihen se lomakin sitten alkoi loppumaan. Tosin varsin hilpeissä tunnelmissa meni vielä paluulennot ensin Müncheniin ja siitä vielä kotoisaan Suomeen. Ja mikä parasta, Portugalista jäi jälleen hyvä maku! Kiva kaupunki ja erittäin suositeltava kaupunkilomakohde, jos on sellaista vailla:
- Sopivan pieni, joten valitsemalla hotellin sijainnin oikein miltei kaikkialle voi kävellä.
- Paljon nähtävää myös lähialueilla, esim. Sintra must!
- Ruoka äärimmäisen hyvää ja halpaa. Käytiin viimeisenä iltana syömässä paikallisten suosimassa tavernassa Rossion aukion lähellä (täytyy ehkä nimi etsiä vielä jostain) syömässä neljää pääruokaa, pullo vinho verdeä, parille portviinit kärkeen ja jälkkäriks isot kakkupalat + shotit paikallista kirsikkalikööriä ja laskun loppusumma naurettavat 48e neljältä! Jätettiin kybän tippi, kun ei vaan kehdannut noin halvalla sieltä kävellä pois
- Yöelämää löytyy Bairro Altosta lähestulkoon aina ja juomingit ovat erittäinkin lompakkoystävälliseen hintaan saatavilla
- Shoppailijoille löytyy myös niemimaan suurin ostoskeskus Colombo, johon saa päivän hukattua herkästikkin
- Paikalliset puhuu järjettömän hyvää englantia, vs. esim. espanjalaiset
- Kaupunkiloman lisäksi pienen junamatkan päässä myös rantaloma Cascaissa
- Lentokenttä lähellä keskustaa, joten ei tuhraannu aikaa liikaa siirtymiseen. Taksit halpoja, myös paikallisdösät kuljettavat näppärästi suoraan terminaalin edestä Rossiolle hintaan 1,45e.
Palataan kuvasaasteeseen myöhemmin, kun löytyy taas oma läppäri alle. Sitä ei kuitenkaan kannata ihan pieneen hetkeen odottaa, kun ensiviikolla meidän karavaani lähteekin Baltian reissulle. Palaamma sitten sieltä käsin tunnelmiin!
Kommentit