Muutama sananen vielä Singaporesta

Kiellot. Tää on oikeesti aika eriskummallinen maa, kun kaikki on todella tarkkaan kiellettyä. Joka paikassa on vähintään viisi eri kieltomerkkiä ja alla vielä määritelty sakon suuruus. Ja silti jengi ei osaa odottaa metrolaiturilla, että poistuvat matkustajat tulisi ensin ulos ja sitten vasta uudet sisään. Suomessa tyhmyydestä ei sakoteta ja silti siellä osataan venata hetki ulos tulevia, kun metro ei kuitenkaan yhtään sen aikaisemmin pääse ryysimisestä liikenteeseen. Vai johtuukohan se vaan siitä, että metroissa vaan pyydetään päästämään toiset ensin ulos, eikä kielletä sisäänrynnimistä sakkojen uhalla?


Hinnoista. Singapore ei välttämättä ole niin kallis, kuin voisi kuvitella. Ainakaan, jos saapuu Suomesta (mutta, jos saapuu Thaimaasta, tää on suorastaan tuplasti kalliimpi ;). Hawker centereissä pystyy kuitenkin syömään sapuskaa 4-6 S$, joka on varsin edullista settiä (pari euroa) ja muutenkin ostokset on halvempia. Elektroniikka ei ole meidän tutkimusten mukaan mitän superhalpaa Suomeen nähden (esim. telkkarit ihan saman hintaisia), mutta kuitenkin mukavia löytöjä voi tehdä. Joku iPod saattaa ihan hyvin irrota viidelläkymmenellä eurolla. Ja täällähän saa vielä lentokentällä verot takaisin, joten 7% voi jo laskea siinä.


Majoitus on kuitenkin kallista. Halvimmat dormit on jossain 15 S$:n paikkeilla per yö ja kahden hengen huoneesta saa jo maksaa 60S$. Little Indiasta löytyykin kaupungin kohtuuhintaisimmat majoitukset, ei toki ne kaikkein hienoimmat ja fiinimmät, mutta budjettimatkaajalle siispä. Meidän huone maksoi 32 S$/yö (Nava's Place), johon ei tosiaan voi paljoa olettaa. Kylppäri on jaettu, huoneet pieniä ja yksinkertaisia. Kuitenkin netti + ilmastointi löytyy ja aamupalaakin on tarjolla paahtoleivän muodossa. Käy siis hyvin meidän kriteereihin, mutta ehkäpä herkimmille on syytä mainita, että alakerrassa vilisti hiirulainen aamulla (ellei se ollut lemmikkihamsteri ;).


Säästä. Täällä on tropiikki vuoden ympäri: Aina on lämmintä ja kosteaa. Paikallisiin kuuroihin saakin varautua, mutta tulee toki muistaa, että nämä sateet ei kestä koko päivää niinkuin Suomessa (vaan ne ihan oikeasti on kuuroja). Lämmintä riittää, nyttenkin on pyöritty joka päivä 35 asteen paikkeilla ja kuulemma paikallisillakin alkaa olla jo kuuma.


Liikkuminen. Joukkoliikenne on singaporelaiseen tapaan fiiniä, kliiniä, tehokasta ja turvallista. Me otettiin heti kentältä kolmen päivän turistisetti, jolla saa rälläillä julkisellä niin paljon kuin sielu sietää 24 S$:n hintaan (ja siihen päälle vielä kympin kortti depo, joka saadaan kentällä takaisin). Täällä kun matkojen hinnoittelu on vähintäänkin mielenkiintoista, kun hinta riippuu täysin matkustetuista kilometreistä. Kortti pitää leimata matkan alussa ja lopussa. Turistisetillä ei onneksi tarvitse mitään sellaisia miettiä, sen kun vaan matkustaa. Ja mainittakoon vielä, että metrot lopettaa toiminnan tosi aikaisin, ennen kahtatoista yöllä.


Siisteys. Täällä todellakin on niin siistiä, kuin voisi kuvitella. Samanlainen tiukka linja roskaamiseen voisi tehdä ihan terää Suomessa, että se on 200 euroa puhtaana käteen pikavoitto, jos viljelee jätteitä pitkin poikin. Kraanavettä voi kuuleman mukaan juoda, vaikka osa siitä tuodaankin maahan Malesiasta. Singapore kuitenkin kokoajan rakentaa omaa makean veden reserviä ja voin kyllä kuvitella minkälaisen rumban läpi se importattu vesijohtovesi oikein menee, joten eiköhän se turvallista kamaa ole.


Internet. Singaporessa toimii ilmainen wlan, jossa hotspotteja on ripoiteltu ympäri kaupunkia. ”Wireless@SG” vaatii rekisteröinnin ulkomaalaisen puhelinnumeron omistajilta kolmen operaattorin asiakaspalvelun kautta tai sitten Changi lentokentän infopisteellä. Mutta sen jälkeen pitäisi toimia ihan mukavasti. Jos ei sitä jaksa, niin ilmaisia verkkoja kyllä riittää, vaikkei niillä nopeus ennätyksiä rikotaakkaan.