Numero yksi
Sen verran opin tuossa tulomatkalla Malesiaan, että oon ykkönen. Satu kun meinaa Malesiaksi ykköstä ja muutama virkailija ehti siitä aiheesta jo keskustelua viritellä. Ensimmäinen meni multa vähän ohi, kun passintsekkauksessa setä jotain yksitteli , mut perille päästyä olin jo sen verran ehtinyt orientoitua Lonely Planettiin, että tein numerohavaintoja ja sen perusteella sitten kentän immigrationissa olin jo tietävänä kommentoimassa kysymykseen, että tiedän juu mitä meinaa ja hyvä valinta.
Kentältä napattiin taksi ( taas, arggghhh!!), jottei menisi ihan koko päivä sivu suun ja hintaakaan sillä ei toki ollut 18 rm: ää enempä ( nelisen euroa). Ensimmäinen tukikohtamme Langkawilla oli Beach Garden Resort Pantai Cenangilla kaiken aksönin keskellä. Ihan näpsäkkä hotelli, tosin hieman ajan patinoima ja hinnaltaan hintsusti yläkanttiin. Mutta huoneet isoja, siistejä, henkilökunta mukavaa ja palvelut pelaa.
(Arrrghhhh! Nyt paloi taas verkkokalvot, kun kirjoittelen tätä postausta tässä aurinkotuolissa biitsillä ja sattui taas silmien edestä kelaamaan tuollainen elämäntapa-Tarzan valkoisessa pitkässä tukassa ja Speedoissa.En kestä. Eikö edes niitä vois kieltää tälläisessä muslimimaassa?!?)
Ilmeisen suosittuja nämä biitsillä olevat resortit, kun yksi lisäpäivä saatiin tähän, mutta muuten buukattua, joten huomenna siirrämme upeat vartalomme joitain satoja metrejä eteenpäin biitsillä hieman downgreidattuun majoitukseen myös hintansa puolesta. Odotetaan jännityksellä miltä ne nurkat sitten näyttävät puolet halvempina kuin tämä nykyinen maja. Tosin eipä olla paljoa hotellilla nyttenkään maattu, joten sama kai se missä rinkkaansa säilyttää.
Pari päivää on siis mennyt varsin siivillä. Pantai Cenangin ainakin tämä pää on aikalailla rauhallinen, joten hyvin on mukaan mahtunut filettä kääntämään ne pikaiset kerrat mitä kiireiset lomalaiset ovat rannalle ehtineet. Eilen vuokrattiin skootteri niiinkin kiskurihintaan kuin 30rm (reilu 8e) vuorokaudeksi, joten ollaankin varsin tehokkaasti huristeltu menopelillä saarta haltuun. Mittarin mukaan ehdittiin miltei 200km ajaa ja samaa mieltä on hanuri. Mutta ollaampa tosiaan kierrelty koko saari pientapuolisesti skootterin selästä ja samalla vähän tutustuttu eri nurkkiin.
Nähtävuyspuolelta käytiin tsekkamassa massiivinen kotkapatsas satamassa ja kondolihissikyyti reiluun 700m korkeuteen merenpinnasta. Kaiusta meinasi vähän jänskätä ylösnousussa, kun siinä tosiaan keikuttiin aikalailla sademetsän päällä varsin korkealla. Näkymät sieltä oli ihan mukavat, paitsi saaren toinen puoli alkoi illalla kerätä pilviä ja siellä sitä sitten oltiin hernerokkasumussa ajoittain. Että suositellaan seuraaville pilvettömän ja smumuttoman päivän valintaa jatkossa.
Tänään meillä on skootteri vielä hanurin alla, niin huristeltiin aamutuimaan krokotiilifarmille kattelmaan rumia elukoita. Ja onhan ne aika häijyjä vesseleitä, eikä olis tehny mieli altaaseen livetä ilman varoituskylttejäkään :) Harmi, ettei satuttu sinne ruokinta-aikaan, mutta kyllähän no lihakimpaleet sai äksöniä aikaiseksi ilmankin sitä. Jatkettiin matkaa vähän tyynempiin vesiin Pasir Tengkorakille, joka olikin sellain pieni biitsinlahdelma turkoosine vesineenja kleptomaaniapinoineen. Kaverit oli ilmeisesti tottuneet tekememään löytöjä turistien laukuista, joten toisella korvalla piti päivystää rantaa, ettei housut lähde omia teitään. Pariin otteeseen piti ottaa vallan jalat alle hätistelyhommii , kun apinannaama alkoi olla turhan lähellä omaisuutta.
Mutta paikka oli kyllä kaunis. Siellä olisi pulikoinut pidemmänkin tovin, mut piti lähteä skootterin palautukseen takaisin Cenangille. Tosin pienenä miinuksena roskien määrä kauempana rannasta, kun jäi vähän srvoitukseksi mikä osa niistä on roskiin viemätöntä ja mikä apinoiden sieltä levittämää. Sääli juttu, kun kaksijalkaiset eivät myöskään osaa tääläpäin viedä tuomiensa roskia myös samaa tietä pois.
Nyt tää siispä löhöää aurinkotuolin varjossa ( ja käsken myös pontevasti kaiusta roudaamaan vilttinsä varjoon, mut ei mer jakeluu :D) ja kelasin, et pienet päikkärit vois olla bueno. Kohta onkin sitten rankka velvollisuus lähteä ettimään ruokaa, joka on täällä ollutnoikein maukasta. Itse olen syönyt 4-6e merenelävillä höystettyä nuudelia tai vihanneksia ja siihen on saanut vielä tuorepuristetun mehunkin ruokajuomaksi samaan hintaan. Tänään varmaan ruokalistalla sitten intialaista, joten namnam, eikä budjetti mene silläkään valinnalla nurin. Mun ruokapaikanvalintastrategia on ollut tähän mennessä oikein toimiva ja sillä mennään jatkossakin: bongataan paikkoja, jossa on lokaaleja ruokailemassa, niin on todennäköisempää, että 1) hinnat ovat asiallisia 2) ruuan vaihtuvuus on sitä luokkaa, ettei ehdi kerätä mahatauteja.
Täällä me hengataan varmaan keskiviikkoon asti ja sitten todennäköisin reittivaihtoehto lienee Thaimaa ja Ko Lipe. Ollaan tosiaan tässä pohjois-Malesia -etelä-Thaimaa akselilla ja 90 min menee speed boatilla Lipelle. Ko Lipe on maineeltaan jo ehkä entinen paratiisisaari, joten parempi mennä nyt, ennenkuin siellä on sittese lentokenttäkin. Toistaiseksi siellä ei ole edes laituria, vaan jengi kuskataan joko speed boateilta tai suoraan kahlaamalla perille, kutenTon Sailla tehtiin muutama vuosi takaperin. Sitä odotellessa siis :)
Kentältä napattiin taksi ( taas, arggghhh!!), jottei menisi ihan koko päivä sivu suun ja hintaakaan sillä ei toki ollut 18 rm: ää enempä ( nelisen euroa). Ensimmäinen tukikohtamme Langkawilla oli Beach Garden Resort Pantai Cenangilla kaiken aksönin keskellä. Ihan näpsäkkä hotelli, tosin hieman ajan patinoima ja hinnaltaan hintsusti yläkanttiin. Mutta huoneet isoja, siistejä, henkilökunta mukavaa ja palvelut pelaa.
(Arrrghhhh! Nyt paloi taas verkkokalvot, kun kirjoittelen tätä postausta tässä aurinkotuolissa biitsillä ja sattui taas silmien edestä kelaamaan tuollainen elämäntapa-Tarzan valkoisessa pitkässä tukassa ja Speedoissa.En kestä. Eikö edes niitä vois kieltää tälläisessä muslimimaassa?!?)
Ilmeisen suosittuja nämä biitsillä olevat resortit, kun yksi lisäpäivä saatiin tähän, mutta muuten buukattua, joten huomenna siirrämme upeat vartalomme joitain satoja metrejä eteenpäin biitsillä hieman downgreidattuun majoitukseen myös hintansa puolesta. Odotetaan jännityksellä miltä ne nurkat sitten näyttävät puolet halvempina kuin tämä nykyinen maja. Tosin eipä olla paljoa hotellilla nyttenkään maattu, joten sama kai se missä rinkkaansa säilyttää.
Pari päivää on siis mennyt varsin siivillä. Pantai Cenangin ainakin tämä pää on aikalailla rauhallinen, joten hyvin on mukaan mahtunut filettä kääntämään ne pikaiset kerrat mitä kiireiset lomalaiset ovat rannalle ehtineet. Eilen vuokrattiin skootteri niiinkin kiskurihintaan kuin 30rm (reilu 8e) vuorokaudeksi, joten ollaankin varsin tehokkaasti huristeltu menopelillä saarta haltuun. Mittarin mukaan ehdittiin miltei 200km ajaa ja samaa mieltä on hanuri. Mutta ollaampa tosiaan kierrelty koko saari pientapuolisesti skootterin selästä ja samalla vähän tutustuttu eri nurkkiin.
Nähtävuyspuolelta käytiin tsekkamassa massiivinen kotkapatsas satamassa ja kondolihissikyyti reiluun 700m korkeuteen merenpinnasta. Kaiusta meinasi vähän jänskätä ylösnousussa, kun siinä tosiaan keikuttiin aikalailla sademetsän päällä varsin korkealla. Näkymät sieltä oli ihan mukavat, paitsi saaren toinen puoli alkoi illalla kerätä pilviä ja siellä sitä sitten oltiin hernerokkasumussa ajoittain. Että suositellaan seuraaville pilvettömän ja smumuttoman päivän valintaa jatkossa.
Tänään meillä on skootteri vielä hanurin alla, niin huristeltiin aamutuimaan krokotiilifarmille kattelmaan rumia elukoita. Ja onhan ne aika häijyjä vesseleitä, eikä olis tehny mieli altaaseen livetä ilman varoituskylttejäkään :) Harmi, ettei satuttu sinne ruokinta-aikaan, mutta kyllähän no lihakimpaleet sai äksöniä aikaiseksi ilmankin sitä. Jatkettiin matkaa vähän tyynempiin vesiin Pasir Tengkorakille, joka olikin sellain pieni biitsinlahdelma turkoosine vesineenja kleptomaaniapinoineen. Kaverit oli ilmeisesti tottuneet tekememään löytöjä turistien laukuista, joten toisella korvalla piti päivystää rantaa, ettei housut lähde omia teitään. Pariin otteeseen piti ottaa vallan jalat alle hätistelyhommii , kun apinannaama alkoi olla turhan lähellä omaisuutta.
Mutta paikka oli kyllä kaunis. Siellä olisi pulikoinut pidemmänkin tovin, mut piti lähteä skootterin palautukseen takaisin Cenangille. Tosin pienenä miinuksena roskien määrä kauempana rannasta, kun jäi vähän srvoitukseksi mikä osa niistä on roskiin viemätöntä ja mikä apinoiden sieltä levittämää. Sääli juttu, kun kaksijalkaiset eivät myöskään osaa tääläpäin viedä tuomiensa roskia myös samaa tietä pois.
Nyt tää siispä löhöää aurinkotuolin varjossa ( ja käsken myös pontevasti kaiusta roudaamaan vilttinsä varjoon, mut ei mer jakeluu :D) ja kelasin, et pienet päikkärit vois olla bueno. Kohta onkin sitten rankka velvollisuus lähteä ettimään ruokaa, joka on täällä ollutnoikein maukasta. Itse olen syönyt 4-6e merenelävillä höystettyä nuudelia tai vihanneksia ja siihen on saanut vielä tuorepuristetun mehunkin ruokajuomaksi samaan hintaan. Tänään varmaan ruokalistalla sitten intialaista, joten namnam, eikä budjetti mene silläkään valinnalla nurin. Mun ruokapaikanvalintastrategia on ollut tähän mennessä oikein toimiva ja sillä mennään jatkossakin: bongataan paikkoja, jossa on lokaaleja ruokailemassa, niin on todennäköisempää, että 1) hinnat ovat asiallisia 2) ruuan vaihtuvuus on sitä luokkaa, ettei ehdi kerätä mahatauteja.
Täällä me hengataan varmaan keskiviikkoon asti ja sitten todennäköisin reittivaihtoehto lienee Thaimaa ja Ko Lipe. Ollaan tosiaan tässä pohjois-Malesia -etelä-Thaimaa akselilla ja 90 min menee speed boatilla Lipelle. Ko Lipe on maineeltaan jo ehkä entinen paratiisisaari, joten parempi mennä nyt, ennenkuin siellä on sittese lentokenttäkin. Toistaiseksi siellä ei ole edes laituria, vaan jengi kuskataan joko speed boateilta tai suoraan kahlaamalla perille, kutenTon Sailla tehtiin muutama vuosi takaperin. Sitä odotellessa siis :)
Kommentit
T: Karvakuonot huoltajineen
Kiitos Sadulle terveisistä. Myötäelellään täällä ja nauttikaatte lempeästä ilmastosta.
T: Mustasaarelaiset