Slovenia ja Pula

Matkalla jonkun diktaattori Titon kesäkämpälle

Ljubljanan iltaa

Bled-järvellä

Teksi kirjotettu 13.9.2008...

Viimeisissä kohteissa on ollu vähä heikonlaisesti nettiä tarjolla, joten ei oo päässy paljoo kirjottelee. Slovenia oli aivan mahtava paikka. Melkeinpä yksi parhaista tähän mennessä. Kuten uusi tuttavamme matka-opas Chris sanoi, ihmiset tekevät maan. Saimme loistavaa palvelua hymyileviltä ihmisiltä ja siitä sai aivan loistavan mielen ja kuvan Ljubljanasta.

Saapuessamme Ljubljanaan meidän hostelli-isäntä Matej tuli hakemaan meidät juna-asemalta ja vei hostelliin ja matkalla kertoi ”kaikki” must see paikat. Hostellilla hän antoi grand tourin hostellin tiloihin ja vielä huoneen kyltiäisiksi molemmille meille ilmaiset pyörät, jotta pääsemme tutustumaan helposti kaupunkiin. Kyllä kelpasi!

Satun pyörässä oli hieno lamppu

Keskustaan oli lyhyt pyöräilymatka ja kun lämmintä riittää ni se o hyvi mukavaa hommaa. Mittari näytti vielä ilta yhdeksältä jotain 25...HUH. Oon hikoillu varmaan välimeren verran hikeä matkan aikana...Vaatteita kuluu ja pyykkiä on pestävä.

Ljubljanan keskusta on kaunis, ehkä noin tampereen kokoinen tiivis paketti. Tapahtumaa ja ihmisiä riittää vaikka sesonki onkin jo ohi. Hinnat ovat kohtuulliset tosin emme paljoa niitä hyödyntäneet, koska meillä oli keittiö hostellilla. Käytii me silti syömässä euron tuplajuustot mäkkärissä. Jollai käynny kyl moga tossa hommassa. Siellä törmättiin yhteen suomalaiseen! Juna-asemalla tullessa törmättii kans johonki reilipariskuntaan eli Slovenia vilisi suomalaisia.

Toisena päivänä lähdimme hostelli-isäntämme suosittelemalle Bled-järven matkalle äsken mainitsemani Chrisin kanssa. Matka sinne järjestyi helposti suoraan hostellimme edestä. Chris on aussi, joka järjestää lähes omakustannehintaan matkoja kauniille Bled-järvelle. Tällä meidän reissulla hänellä oli myös mukana hänen veljensä Simon, joka oli tullut tapaamaan häntä ausseista. Todella mukavia ihmisiä. Pakumatka Chrisin pakussa oli mielenkiintoinen, koska paku oli aika hmm paska? :D Sellanen murju caravelle ilman turvavöitä ja noh, paska. Kaiken huipuksi jouduimme harrastamaan imppaamista koko menomatkan, koska Chrisillä oli jotain tinneriä kait (tard ne sano) joka kaatu ja vuoti hetken takakontissa/penkillä missä istuimme. Noh onneks ei sentää taju lähteny. Saatiipa kunnon jump start aamulle.

Saavuimme sitten Blediin ja voi terve mitkä maisemat. Vesi aivan uskomatonta ja pohjan näkee ties kuinka syvälle asti. Lähdimme tarpomaan kohti jotain, mitä kumpikaan meistä minä enkä Satu tiennyt. Lähdimme vain yhtäkkiä tarpomaan rinteen vartta pitkin ylöspäin ja matka olikin suht pitkä ylös :) Tämän hetkisestä marathonkunnosta huolimatta selvisin kuitenkin ylös asti. Ja kyllä kannatti. Näkymät olivat aivan kuikeat.

Melkein vuoren huipulta otettu foto

Lähdimme tämän jälkeen alaspäin matkaamaan ja Chris ehdotti, että olisimme uineet kuvassa näkyvälle saarelle. Olin jo niin rikki pelkästä kävelystä ni jouduttii skippaa. Botskin vuokraki olis ollu nii härski, että päätettii vaa sitte mennä makaamaan läheiselle laiturille ja ottaa kunnolla arskaa. Lämpöä oli taas sellanen reilu 27 ni ei ainakaa palellu.

Liian pitkä matka triathlonin uima-etapiksi...

Matka Ljublanasta Pulaan oliki sitte aika vekkuli. Lähdimme ensin jollain semi-hyvällä junalla kohden ensimmäistä vaihtoa. Vaihto oli jossain hevon norjassa ja lompsimme vain seuraavaan junaan raiteiden yli. Seuraava juna oliki sitte iha kunno diesel käyttönen vanha rousku. Jos halus jutella ni piti puhua iha reippaalla äänellä. Tällä hirmulla matkasimme uskomattomien maisemien kera kohti seuraavaa asemaa Buzet tj. Seki oli sellanen pien ei mikään missään asema ja jouduttii vielä venaa seuraavaa junaa joku 30min extraa. Lämpöä oli se 30C ni ei haitannu kyl ainakaa allekirjottanutta. Sitte sieltä jostain horisontista siinti pikkanen dieseljunan rähmäke johon sitte hypättii kyytii kaikkien muiden turistien kanssa. Päästiin kuin päästiikin turvallisesti Pulaan ja sitten olimmeki pulassa! Ei mitää hajua minne mennä, ja kuten osasin arvata, paikallisten englanti on kroatiaa --> turistit lompsii jonnekki. Onneks törmättii samassa junassa tulleisii skotteihin sattumalta ja niillä oli kuumaa infoa missä meidän himoitsema bussi-asema sijaitsi. Pääsimme sitten asemalle missä rahastus sitten heti alkoi. Infopisteen työntekijä=turisti myi meille kartan heti 4€:lla ja kertoi varmaa tietoa, että bussi hostellille lähtee joskus ja jostain. Noh kai se muisti sen laiturin en tiiä. Samaisesta veikkosesta oli vielä varsin paljon hyötyä tulevaisuudessa mutta siitä myöhemmin. Tämänkin palvelun saimme, siis kartan, sen jälkee ku jäbä oli tsekannu meseviestit ja sähköpostinsa. Olipa hyvä startti Kroatialaisiin. Meikän pitkä pinna lähti samantien käryämää.

Aika pitkä matka alas. Puskat ja likanen lasi häiritsi kuvaamista

Noh sitte päästii kuitenkin taistelujen kautta hostelille missä tapasimme vuokramummomme Blaablaa sukursukur jotain. Mummo osannu sanaakaa englantia mut onneks saksasta se osas muutaman sanan. Suihku, keittiö, avain, ihan tällästä peruskamaa mitä muuten ei ihiminen ymmärrä. Mut sitte tuliki iha ylläripylläri. Satu oli suihkussa ni ovee koputtaa ja ilman mitää varotusta sisään pamahtaa itse SAMIT! Kaikkien karvakäsien kuningas. Samit on salettii työnskennelly joskus sirkuksessa gorillahäkissä. Noh Samitin kanssa aletttii sit selvittelee maksuhommia ja muita tarvittavia juttuja. Mies osas onneks englantia auttavasti, joten tunsimme itsemme vain vähän kusetetuiksi tulleilta. Samit osas antaa meille hienon lehtisen Pulasta, missä kerrottiin kaikista Pulan puistoista, jotka on jossain jumalan selän takana junamatkan päässä. Lehtinen tuli siis käytettyä hyvin tehokkaasti, vessanpaperin korvikkeena. No ei onneks...

Hostellin etupihalta kuva

Samit poseeraa hostellin takapihalla. Kuvaa ehkä vähän lavastettu...

Samitin kaikessa toiminnassa vaistos niin helposti rahastuksen ja mitättömän kiinnostuksen miten hänen vieraansa pärjäävät. Samit tarjoutui jopa heittämään meidät muutaman kilsan päähän bussiasemalle vaivaisella 8,5€:lla. Vrt Matej kuskas meitä ilmasiks Sloveniassa.

Pula oliki sit ensimmäisen päivän osalta melkein siinä. Käytiin pyörähtämässä merenrannalla kattomassa miltä näytti mut löydettii joku kämänen spugeranta mistä ei saanu mitää kuvaa. Noh lähettii sit aamulla kävelemää pitki poiki ja löydettii aivan upea ranta. Vesi oli jopa kirkkaampaa kuin Bled-järvessä ja lämmintä kuin mikä. Ilman lämpötila oli vaivaiset 32 astetta celsiusta. Siinä me sit aamupäivä ja iltapäivä lekoteltii auringossa ja käytii uimassa puhtaassa lämpimässä kirkkaassa medusa/muuörkkivapaassa meressä. Ilalla lähtettii sit kattomaan Pulan nähtävyyksiä. Seuraavana päivänä sama juttu paitsi kävin edellisenä iltana ostamassa itelleni sukelluslasit ja sukeltelin melkosen paljon. Tais joku sukelluskärpänen purasta, koska nyt vaa mietin kokoaja mihi pitäs lähtee seuraavaks sukeltelemaan.

Mielettömän kirkasta ja puhdasta vettä. Haluu tonne takasi polskimaan

Mereen menemisen kanssa piti olla tarkkana ettei liukastu sammaloituneisiin portaisiin. Arvatkaa miten Satu onnistu tässä tehtävässä loistavalla tasapainollaan?

Aaaaaah

Illalla lähettii sit ostamaan meidän seuraavan yön bussin Pula-Trieste lippuja. Samainen urpo oli töissä harmiksemme ja osasimme odottaa pahinta. Häntä kiinnosti todella paljon meidän kysymys saada liput seuraavan yön bussiin. Vaivaisesti hän soitti jonnekki ja kesken puhelun kysy mistä me tullaan kyytiin? Ööö WAS? Bussiasemalta? Noh sit se ilmeiseti sivuutti meidän vastauksen ja jatkoi puhelua. Sitte se jäbä täytteli vuosikymmenen meidän bussilippuja ja anto ne meille. Sit ku alettii kyselee mikä toi juttu oli et mistä tullaa kyytii ni selvis et bussi käy tekemässä lenkin iha meidän hostellin vierestä. Mutta hänen mielestään oli kannattavempaa tulla bussiasemalle kuin 25m päähän meidän kämpästä. Koitimme vähän lisää hiillostaa jos tää kaveri vois hoitaa sen ilmoituksen bussifirmaan, et tullaa mukaa matkalta mut ei onnistunu..Sit selvis yhestä toisesta turisti-infopisteestä, että kyllä hänen kaikki vieraat aina lähtee tuolta samaiselta pysäkiltä, joka siis sijaistsee meidän hostellin vieressä, kyytiin. Kiva ku jaksoit auttaa turisteja!! Nyt jouduttii sit ottaa karvakäsi SAMIT:n pimeetaksi asemalle ja maksamaan ittemme kipeeks siitä. Ei iha uskaltanu lähtee kynäilee sen pysäkkihomman kanssa ilman mitää pitävää faktaa. Noh, ei se nyt mikää paha hinta ollu mut ei kiinnosta maksaa millekkää Samitille mitää extraa. Hostellin hinta oli jo iha tarpeeks rosvousta.

Se infopisteen turisti näytti vähä tolta kaverilta

Asemalla sit jouduttii maksaa jollekki idiootille eurot miehee siitä, että saatii kassit mukaa bussii. Ja tietenkin saimme itse vielä asetella ne sinne. Äijää ei kiinnostanu ees moikata meille. Ainut vaa ZWEI OIROUS. Haista ite. Maksettii sillekki sit ylimäärästä ku ei ollu antaa mitää tasarahaa eikä sitäkää kiinnostanu antaa meille mitää takasi. Samainen juusto kierti vielä keräämässä liput ja siinäki se jotain alko mussuttaa mulle kroatiaks ja kohteliaana aloin sit vastaa sille pelkästää suomeks takasi. Kylläpä on mukavia nämä Kroatit! Ei voi muuta sanoa ku, että paska maku jäi suuhun kansasta mutta paikkana ja varsinkin rantakohteena aivan loistava tämä Pula. Ja yö-elämää, mitä emme taaskaan jaksaneet harrastaa, oli selkeesti runsaasti tarjolla. Pääsimme tästä maulle, kun ajoimme SAMITin kyydillä yöllä keskustan läpi.

Kirjottelen tällä hetkellä Veronan hostellista ja kello on 23.10. Viimeyönä nukuin sen muutaman tunnin ja tämän päivän käytimme tehokkaasti kävellen ympäri Venetsiaa, joten alkaa väsy painaa. Kirjottelen sit taas lisää kun on aikaa. Harmi vaa, ettei oo taaskaa nettiä, joten tän postaus menee hamaan tulevaisuuteen. Päivä oli siis 12.9.2008 kun tämä teos valmistui. Nyt vaa earit päähän ja nukkumatin kanssa kattomaan leffoja. Ciao!

Hienoja pilareita!

Amfiteatteri illan hämärtyessä

Amfi sisältä

Turisti on eksynyt, ei ole mitään maamerkkejä mistä voisi löytää itsensä kartalta!

Samitin kylä ja kylän päärautatieasema