Verona (day 11-13)

Julian parveke

Kaius kirjoittelee rakkausviestejä seinään Julian kämpän kyljessä

Joku aukio, nimeä ei tietty muisteta :)

Tuhmat lapset laitetaan rautoihin

Frescoja

13.9. Verona

Verona näytti meille sitten tänään kosteamman puolensa, kun ilmeisesti koko eteläisessä Euroopassa on tänään losottanut ihan isän kädestä. Niinkuin siispä täälläkin. Välillä enempi ja välillä vähempi, mutta pääasia, että sataa. Me nyt ei kuitenkaan annettu tämän pienen meteorologisen seikan häiritä lomailua, vaan siitäkin huolimatta lähdettiin turisteilemaan. Tietty aamu meni pitkäksi luvan kanssa, koska molemmilla oli edelliset yöunet jääneet vähäisiksi ja oli hieman univelkaa takataskussa.

Eilisessä saapumisessakin oli vähän sähellyksen sivumakua, kun saavuttiin Veronaan vasta illalla Venetsiasta ja hostellin antamat ohjeistukset olivat vähintäänkin vaillinaiset. Olivat mm. unohtaneet mainita, että bussien numerointi vaihtuu tässä kaupungissa klo 19:30 jälkeen, joten etsittiin hieman suotta busseja 21 & 22, kun niiden korvaava numero olikin 94 (toooooodella loogista, olisihan tämä tietty pitänyt nohevana turistina tietää :D). Bussikuskikin oli sitten joku paikallinen Maaaaario, eikä meille ihan selvinnyt siinä keskustelun aikana, että meinaako se nyt sitten muistaa meille näyttää millä pysäkillä pitää nousta pois ja tiesikö se edes, että onko ko. osoitetta reitin varrella.

Maaaaario sitten ystävällisesti heitti meidät pois pysäkillä keskellä jotain sairaalaa ja parkkiksia. Oltiin oltu siinä uskossa, että pysäkin nimi olisi kenties hostellin kadun nimi, koska ohjeissa ei oltu muuta annettu, mutta eihän italiassa harrasteta logiikkaa. Ja sekin olisi pitänyt tietää, että ohjeissa annettu kadun nimi ”Piazzale Ludovico Scuro” kirjoitetaankin katukyltteihin ”Pza l.a. Scuro”. Kyllä siinä taas säästettiin moneen Fiatiin peltiä kylkeen, kun noin näppärästi lyhennellään nimiä!

Kyseltiin sit siinä joltain paikallisilta, että sanooko tälläinen osoite mitään ja noli ihan ”:o”. Joku viittoili sitten, että joo jatkakaa vaan tuosta tuota katua johonkin hepan perberiin asti, ni siellä on sitten jotain. Ajateltiin kokeilla tätä vinkkiä, mutta ei paljoa auennut kadun loppuessa. Kyseltiin vähän lisää ja joku äijä osasi sen verran englantia, kun puhui hitaasti, että osoitetta ja hostellia etsimme ja se sitten kyseli baarin asiakkailta lisää. Sitten joku setä, joka ei käytännössä puhunut yhtään englantia lähti näyttämään, kun meidän italiakaan ei järin sujuvaa ole (mullahan on muutamat italian luennot takana, mutta jäi kurssi kesken duunin takia...). Päädyttiin takaisin lähtöpisteeseen ja setä näytti jotain hotellia, että tässä ois. Ja me oltiin, että ihan kiva, mutta ei meidän hostelli.

Siinä sitä sitten varmaan 10 min koetettiin ymmärtää toisiamme ja pyydettiin siltä taksinkin numero siltä varalta, että Maaaario jätti meidät väärälle pysäkille. Sit sille sedälle välähti, että ”Studenti?” ja me oltiin, että ”Si?”, ni setä lähti hirveetä haipakkaa kiskomaan toiselle puolelle aukiota. Sieltähän sitten löytyikin Veronan yliopiston asuntola, jossa yllättäen tämä Backbackers Hostel Veronakin sijaitsee. Hienosti A4 printeillä tämä info liimattu yhteen oveen, joka ei sitten oikein loistanut pysäkille asti iltapimeällä ja etenkään sillon, kun alkaa väsyneenä vituttaa majapaikan metsästys. Sedälle sanottiin vaan, notta ”Grazie mille!” ja lompsittiin ihan rättiväsyneinä hostelliin. Huone on tosiaan tälläinen paikallinen solu, mutta vain yhdellä makuuhuoneella. Eli suomalaiset opiskelijakämpäthän on ihan luksusta, kun ei tartte sen naapurin kanssa sentään vierekkäin nukkua.

Meille ei oikein ehtinyt tämän päivän aikana järin muodostua minkäänlaista käsitystä Veronasta. Käytiin toki Julian kotitalon parvekkeen alla ja tepasteltiin ympäriinsä, mutta varmasti olisi ihan toisenlaiset mielikuvat, jos aurinko olisi mollotellut samalla lailla, kun tässä koko alkumatkan ajan. Ja sekin vähän otti ohimoon, ettei tässä opiskelija-asuntolan rähjässä ole nettiä, jossa olisi aamulla voinut tsekata sään ja pukeutua ehkä järeämmin. Meillä kun esimerkiksi on vaan yksi sateenvarjo, eikä me molemmat ladonovet meinata sen alle mahtua...

Ainiinjoo, se on kyllä pakko vielä mainita, että nähtiin sitten Punto poliisiautona. Sillä tuskin mitään suuria rikoksia ratkotaan, ellei rötöstelijä liiku rollaattorilla :D