Similanin saaret

Ensimmäinen matkaviikko alkaa olla pian taputeltu ja täytyy kyllä todeta, ettei ole tarvinnut kovinkaan massiivisesti ohjelmaa irtautuakseen arjesta. Eilen yöllä tuli kolmannen koronatestin negatiivinen tulos, joten senkin puolesta olemme nyt vapaita tekemään ihan mitä vaan Thaimaassa. Toisaalta on ollut ihan mukavaakin tämä, ettei ei ole matkansuunnittelijan viittaa, eikä ole tarvinnut kuukkeloida tuntitolkulla ja majoituksia varaillessa, kun lähtö tuli sitten kuitenkin niin yllättäen, että parempi vaan elää hetkessä.

Sen verran tartuttiin hetkeen, että kävimme torstaina Similanin saarilla. Ne sijaitsevat 70km mantereesta ja ovat useamman saaren luonnonpuisto. Ennen koronaa Similan on ollut aivat ylikuormituksessa, kun pelkästään 2018 siellä kävi yli 900k kävijää vuodessa ja saaret eivät oikeasti ole mitenkään massiivisen suuret. Lisäksi saaret ovat kiinni touko-lokakuun ja päivittäin auki vain 8-16. Paikka on varmaan yksi Thaimaan parhaista sukelluskohteista ja snorklaamalla ei ihan päässyt herkkuihin kiinni, mutta voin uskoa, että pinnan alla on yhtä sun toista, jos sinne 20 metriinkin sujauttaa itsensä. Nykyään saaren päivittäinen käyntirajoitus on kolmisen tuhatta kävijää ja 800 sukeltajaa. Näin korona-aikana siellä oli ihastuttavan väljää ja sai nautiskella luonnosta aikalailla rauhassa myös halutessaan.

Täältä Patong Beachilta sinne oli aikamoinen kolaaminen, kun ensin parin tunnin automatka ja sitten vielä 1.5h metrimatka. Luonnollisesti sama myös takaisin, joten päivälle taisi tulla 13h mittaa, mutta ehtihän siinä yhtä sun toista. Ensin vene suuntasi Similanin pääsaarelle, jonka ranta oli suorastaan autio verrattuna normaaliin. Siellä oli muutama veneellinen ihmisiä, mutta ei minkäänlaista tungosta ja hyvin sai rauhakseen kiivetä Sail Rockille ihastelemaan maisemat ja sen päälle vielä uiskennella turkooseissa vesissä. 

Retki sisälti pari snorklauspaikkaa, joista ensimmäinen oli ihan turha. Ilmeisesti kilpikonnia pesinyt siellä alueella, joten sellaiseen olisi mahdollista törmätä, mutta tällä viikolla ei tuuri ollut myötä. Muuten korallit oli aika kärsineitä (olikohan tämä Nro. 9). Sieltä siirryttiin sitten ehkä No. 7, jossa korallit olikin jo nätimmässä vedossa ja vuokkokaloja takuuvarmasti tarjolla. Oli vaan sen verran syvä snorklausmesta, että piti sukellella katsomaan tarkemmin ja omat vapaasukellusskilssit ei ehkä timanttisinta, mutta enivei. 

Viimeinen etappi oli Koh Miang, jossa syötiin lounasta ja jatkettiin turkoosien vesien lilluttelua. Ja olihan se kyllä kerrassaan hieno! Niin valkoista ja hienoa hiekkaa, kirkasta vettä ja turkoosin & sinisen sävyjä joka makuun. Hyvin kului tunti ja toinenkin ilman sen ihmeellisempää ohjelmaa, josta sitten paluumatkalle. Se oli ihan hyvin käytetty 2500 bht se :)