Satumaiset matkat

Aurinko vetäytyi iltapäivällä utuun, joten olikin hyvä hypätä taas Seatiin ja lähteä kohti paluumatkaa. Ajelimme Riva de Gardan ohi, joka on alueen suurin kaupunki. Lähteistä riippuen joko se kaunein tai rumin, minun pikavilkaisulla ihan liian suuri ja osittain liian modernikin. Kaiken varmasti löytää kyllä alueen kaupoista ja majoitustarjontaakin on. Suunnitelmana oli pysähtyä kylälounaalle joko Limone Sul Gardassa tai Salóssa, joista nälkä iski jo ekan kohdalla.  Mitä pohjoisemmaksi Gardalla menee, sitä häiritsevämpää on saksalaisten määrä. Kylteissäkin on tyyliin italiaksi ja saksaksi asiat mainittu ja kieltä kuulee enemmän kuin tarpeeksi. Helppohan se on siitä vuorten yli sipaista etelän lomalle! Näyttää olevan suosittu autoilukohde muutenkin, mutta esimerkiksi myös tanskalaisten autojen paljous on yllättänyt. Itäpuoli on täynnä tunneleita, joten Limone Sul Gardakin on rinteessä. Siinä vaa jonkun verran tepastaa autolle takaisin kiivettäessä ylämäkeen, jos merenrantaan ...

Hyvän viinin ystävinä luonnollisesti Valpolicellan vieressä lomaillessa halusimme ehdottomasti käydä Amaronen syntysijoilla vähän maistelemassa viinejä. Päädyimme Boscaini Carlo pientuottajan tiluksille Sant Ambrosion kylän liepeillä. Fiilis oli ihan kuin jonkun kotiin olisi ajellut ja satuimme olemaan ainoat vieraat siihen aikaan, niin saimme ihan privaatin maistelun. Isäntä itse oli parin viikon lomalla juuri, joten juttelimme sitten paikan työntekijän kanssa viinistä pienessä viihtyisässä tuvassa. Maistelimme tilan valkkarin, kesäroseen, pöytäviinin, varsinaisen Amaronen, Ripasson, jälkkäriviinin ja vielä lopuksi grappaa. Rosé oli aivan ihana ja luonnollisesti Amaronea lähti pari pulloa mukaan (22e). Lisäksi halusin vielä jälkkäriviinin, se oli yksi parhaimmista maistamistani. Harmillisesti lentäen matkustaessa matkatavaran määrä on rajallinen, mutta jatkossa näille reissuille tyhjä matkalaukku mukaan (sen verran iso, että toinen laukku kamoineen menee sen sisään) ja paluulle u...

La Fonticinen Bistecca alla Fiorentina oli kyllä täyttä tavaraa! Luonnollisesti otimme sen aitona t-luu -pihvinä, kuten pitää ja sieltä tärähti pöytään kunnon lihakimpale. Ystävällisesti minulle siitä leikattiin hyvät palat keskeltä ja Kaius jätettiin taistelemaan loppupihvin kanssa. Mutta todella erinomaista lihaa ja kuten voi arvatakin, nälkä ei jäänyt. Firenzen lentokentän läheltä nappasimme alle vuokrakiesin, joka olikin odotettu parmpi uudenuutukainen automaatti Seat. Alkupätkän ajelimme kylä- ja vuoristoteitä maisemien vuoksi ja se kyllä kannattaa, mikäli vaan aikaa on. Puollessa välissä Bolognaa ja Firenzeä liityimme motarille, mutta sitä ennrnoli ehditty jo autoilla kilometrin korkeudessa ja nähty hienoja järviä. Motarit ovatt maksullisia, oliskoha 12e maksettu yhteensä Firenzen ja Sirmionen välistä, mutta toki niillä pääsee aika sukkelaan 130km rajoituksella. Modenan kohdalla Kaius alkoi pohtimaan olisiko siellä Ferrarin tehdasta ja siinähän.  se Maranello puolis...

Viime postauksen jälkeen löysimme nähtävyyksiä, ruokaa (hyvin keskinkertaista, mutta siihen nälkään jaksanut metsästää) ja sentään ehkä parasta tiramisua Pantheonin sivukadulta. Yelp, Google Maps ja Tripadvisor ovat kyllä vallan päteviä apuja ruokapaikan etsinnässä, jos oikeasti haluaa hyvää safkaa. Minä ihan mieluusti maksan enemmän hyvästä safkasta kuin vähemmän huonosta ja siihen kategoriaan menee kyllä monet turistikeskustan paikat, jossa tehdään precooked periaatteella suurinpiirtein mikrossa eväs. Minun sitruunaiset vasikanleikkeleet olivat ihan kelpoisia, mutta Kaiuksen pasta ei niinkään. Ollaan kuitenkin Italiassa, jossa odotukset standardiin nähden korkealla. Tiramisu ja prosecco pelasti! Aamulla jatkoimme sitten matkaa kohti Firenzeä. Kaius olis bongannut Trenitalian 2 yhden hinnalla tarjouksen, joten alle viidelläkybällä liitelimme molemmat junalla vajaan 300km reilussa 1,5 tunnissa. Reippaina entisinä reilaajina tietysti ensijaisesti "minä itte" ja mitään taks...

Viime viikolla saimme buukattua lennot Hki-Rooma-Milano-Hki, joten takuuaurinko lomalla taattu sillä. Majoitusten kanssa meinasi tulla vähän hoppu lentojen buukkausaikataulusta ja high seasonista johtuen, jolloin valinnanvaraa on vähemmän ja hinnatkin sen mukaiset. Vaan hyvin sitä aina jotain löytää, kun ei ole niin vaativaa sorttia. Torstaiaamuna herätys oli vaatimattomasti viiden pintaan, kun sattui olemaan aamulento Roomaan. Hyvin sitä näköjään muutaman tunnien unien jälkeen jaksaa lomarientoihin herätä, vaikka minäkin tulin ke-iltana Mikkelistä ja edessä oli pyykkäystä, siivousta ja muutaman kuvauskeikan kuvat, eikä nukkumaan ollut mitään asiaa ennen yhtä. Onneksi nukkuminen koneessa onnistuu, niin 3,5h nykäisy meni vallan ripeästi. Naureskeltiinkin siinä, että kylläpä nämä lyhyet lennot on mukavia. Majoitus oli buukattu Hotelli Doriasta Termini -juna-aseman läheltä, joten oli ihan luontevaa napata lentokenttäjuna ja siitä vaan muutama kortteli sitten käveltiin hotellille. ...

Olemme taas muuttuneet maakravuiksi ja rantautuneet maankamaralle Coroniin pieneksi hetkeksi ennen kotimatkaa. Pitkästä aikaa olemme siis jopa yhteyksien päässä, kun kuuluu puhelimet ja löytyy wifikin. Sinänsä minulle ei tehnyt tuskaa laisinkaan pistää puhelin lentokonetilaan ja tuupata rinkkaan koko reissun ajaksi,mutta toki kiva päästä blogia päivittämään (ja kuulemaan miten koirilla menee hoitopaikoissa :D). Vaan olipa huikea viiden päivän seikkailu! Turhaan ei kaverit kehuneet, että Tao Philippines Exploration on pakollinen osa Filippiinien reissua ja helppo ymmärtää näin jälkikäteen miksi. Olemme matkanneet merellä yli 100 mailia, yöpyneet bambumajoissa moskiittoverkkojen alla, syöneet maailman parasta safkaa, viettäneet aikaa huikean porukan kanssa, saaneet uusia tuttavuuksia, nähneet paikkoja, joita näkee vain postikorteissa, nauttineet Filippiinien parhaasta osasta ilman turisteja. Reissu ei ole halpa Filippiinien mittakaavassa (tän hetken kurssilla taisi olla reilu 50...