Tao Philippines - Palawan aidoimmillaan

Olemme taas muuttuneet maakravuiksi ja rantautuneet maankamaralle Coroniin pieneksi hetkeksi ennen kotimatkaa. Pitkästä aikaa olemme siis jopa yhteyksien päässä, kun kuuluu puhelimet ja löytyy wifikin. Sinänsä minulle ei tehnyt tuskaa laisinkaan pistää puhelin lentokonetilaan ja tuupata rinkkaan koko reissun ajaksi,mutta toki kiva päästä blogia päivittämään (ja kuulemaan miten koirilla menee hoitopaikoissa :D).




Vaan olipa huikea viiden päivän seikkailu! Turhaan ei kaverit kehuneet, että Tao Philippines Exploration on pakollinen osa Filippiinien reissua ja helppo ymmärtää näin jälkikäteen miksi. Olemme matkanneet merellä yli 100 mailia, yöpyneet bambumajoissa moskiittoverkkojen alla, syöneet maailman parasta safkaa, viettäneet aikaa huikean porukan kanssa, saaneet uusia tuttavuuksia, nähneet paikkoja, joita näkee vain postikorteissa, nauttineet Filippiinien parhaasta osasta ilman turisteja.



Reissu ei ole halpa Filippiinien mittakaavassa (tän hetken kurssilla taisi olla reilu 500e per naamio), mutta todellakin sen arvoinen. Se on myös aika rankka, koska öisin nukkuminen voi olla kuumuuden ja kukkojen takia haasteellista. Käytännössä koko elämä tapahtuu viiden päivän ajan tosi tiiviisti siinä samassa vajaan kolmenkymmenen porukassa ja pienessä tilassa veneessä, joten sosiaalisuudesta ei ole ainakaan haittaa. Kaikki tarpeellinen kulkee mukana pienessä drybagissa, joten myöskään tavaraa ei ole paljon. Kokoajan kulku paikkoihin tapahtuu uimalla, joten märät bikinit lienee kovin tuttuja tämän jälkeen. Olot ovat hyvin alkeellisia basecampeissa, koska siellä eletään kuten paikallisetkin vaatimattomasti ilman sähköä esimerkiksi. Tavarat ovat märkiä. Aurinko on armoton.



Alkuperäinen suunnitelma oli ottaa vihko mukaan ja raapustella ajatuksia ylös jokapäivä. No, en sitten enää löytänyt rinkasta vihkoa, kun kiireellä oiti basecampiin lähteä ja ei ollut aikaa mitään rinkkaa levitellä. Ja kaikki nämä elektroniset laitteet pidin muutenkin suljettuna ja veneessä, joten niistä ei olisi apua ollutkaan.  Tyydymme siispä yksityiskohtaisen raportin sijaan yleisselitykseen.



El Nidon päässä tehtiin paljon stoppeja eri luoliin, laguuneihin ja rannoille. Se on kyllä huikeen kaunista seutua :) Käytiin matkan varrella tsekkaamassa yksi Taon basecamp, joka on ihan huikea paratiisi, ehkä kauneimpia paikkoja mitä olen nähnyt. Meidän matka jatkui vielä eteenpäin Cadlao Islandin basecampiin. Se oli jylhien kallioiden vieressä oleva biitsi ja majat löytyi kallionreunalta. Viidakon ääniä riitti yön läpensä! Tao tarjoaa yhden hieronnan ilmaiseksi, joten luonnollisesti ampaistiin illallisen päätteeksi heti möyhittäväksi. Iltaisin pelailtiin eri pelejä ja juteltiin porukan kanssa Jungle Juicen ja olusten äärellä.



Petivaatteet, moskiittoverkot, tyynyt ja patjat löytyi firman puolesta, lähinnä,siis itse piti vaan oppia nukkumaan kuumassa ja hikisessä plus filtteröimään ääniä. Päivähän valkenee kuudelta, joten paikallisten kello toimiikin sen mukaan. Itse toki räpistelin moista ajatusta vastaan vetämällä silmälaput naamarille ja seiskaan asti rötköttelin sängyssä (luulen, koska ei ollut kelloa). Sitten aamupalaa, tsillailua ja kympin-yhdentoista maissa lauma veneeseen takaisin ja matkaan.



Toisena päivänä käytiin Nacpan biitsillä uudellen, kun se sattui matkan varrelle ja ohjelmassa oli hengailua ja biitsilentistä. Eikä se turkoosiasa vedessä rötköttelykään paha vaihtoehto ollut ollakseen maanantai! Cabuli Islandilla käytiin katsomassa Taon perustamaa koulua. Toisen yön basecamp oli ihan huikea, täydellinen paratiisiranta Daracoton Island. Ja sattuipas siellä saamaan hierontaakin 300pesolla (Taon yksi yhteisöprojekteista antaa myös kyläläisten vaimoille mahdollisuus tienata rahaa opettamalla heille hierontaa), joka ehkä oli parasta ikinä: aallot kohisee pään vieressä ja kun kääntää filettä, tuijottaa täydellistä tähtitaivasta ja toisella saarella pauhaavaa ukkosmyrskyä.



Paratiista herättiin kuka mitenkin väsyneenä, iltaa istuttiin yöhön ja oli ihan jäätävän hauskaa. Kaiusta väsytti vähän enemmän, joten päivä meni lepäillessä. Kohteena oli Tao Farm, Taon oma keskus kaikelle toiminnalle. Tutustutiinn säätiön toimintaan ja opittiin mitä kaikkea Tao Philippines antaa takaisin kylien asukkaille vastineeksi basecampien pystytyksestä, mm 1000 pesoa jokaisen matkan hinnasta menee suoraan säätiölle ja koulutuksen järjestämiseen lapsille. Farmilta tulee myös hyvin pitkälle matkalla käytetyt ruokatarvikkeet, siellä opetetaan kokkausta ja mm tehdään erilaisia projekteja (kalankasvatusta on kokeiltu juuri menneenä kautena hyvin tuloksin). Syötiin ihan huikean hyvä lounas suoraan opetuskeittiöstä, shoppailtiin tuliaisia (haaaa pian selviää :D) Taon omasta luomukaupasta käsitöineen.



Merenkäynti muuttui todella tuuliseksi, kun meidän piti lähteä kohti Linapacan Islandia. Matkaan menee hyvällä kelillä tunti, nyt 2,5h ja kieltämättä kyyti oli aikamoista. Oltiin aluksen keulassa pötköttelemässä, joka yleensä on se kuivin paikka veneessä, mutts nyt oli niin kova aallokko, että bangka hörppäsi vettä sisään jopa keulasta, joten otettiin kolmesti kunnon suihku :D Perille päästiin kolmanteen basecampiin, jossa illallisen päätteksi yllärinä oli karaokeilta keskellä ei mitään. Kaius sai itselleen fanikatsomon suorituksellaan! Lähdimme kuitenkin tällä kertaa varsin aikaisin (jopa ennen puoltä yötä) nukkumaan, jotta saa omia akkuja ladattua, joka oli fiksu veto. Aamulla oli oli varsin fressi hyvien unien jälkeen.



Aamulla veneeseen ilmestyi myös elävä porsas, jonka tehtävä oli olla illallinen. Päivällä nasu pääsi hengestään laivan keittiössä ja oltiin tätä todistamassa, lähinnä vaan siksi, että jos meinaa possua syödä, niin paree kanssa tietää miten se on lautaselle päätynyt. Vakuumissa ne ei kuitenkaan synny, joten toivottavasti itse kullekin hyvää ajattelunaihetta lihankulutuksesta (tömä possu oli kuitenkin elänyt vallan loistavaa elämää tehotuotettuihin verrattuna). Tämä oli siis ihan vaan rispektiä possulle. Päivän aikana kävimme luonnollisesti snorkaamassa muutamaan otteeseen ennen vikalle basecampille saapumista. Näillä mestoilla reissukamut näkivät mm kilpparin ja rauskun!



Vika basecamp oli sitten vartaassa pyöritettyä possua ja vikan illan juhlia nuotion äärellä! Sähköjä ei luonnollisesti, joten paljon paloöljypulloja polkujen varsilla valaisemassa iltaa. Otsalamppu on siis ihan pakollinen näillä reissuilla. Kuring residencessä tanssittiin ja juteltiin ja fiilisteltiin reissua siis yötä myöten. Sen lisäksi ihailtiin bioloistavaa planktonia poukamassa.



Edellisenä päivänä olimme saaneet esimakua vasta merestä kalastetun tonnikalan sashimista - täydellistä - joten Kaius tarttui myös siimaan ja Culion saaren kyljessä sieltä nousikin tonnikala! Lisää sashimia! Viimeisen päivän kohokohta oli visiitti Tao uusimpaan projektiin, Camp Ngey Ngeylle. Saimme kunnian olla eka ryhmä, joka pääsee safkaamaan ko. kohteessa, koska toiminta on vasta alkamassa. Saarella toimi aiemmin luksusresortti, joka otti taifuuni Yolandassa 2013 lopulla osumaa sen verran pahasti, ettei toiminta enää jatkunut ja nyt Tao sai saaren itselleen käyttöön. Resortin jäännöksistä on kasattu tilat, pistetty pystyyn taon Tuka -majoja ja nyt sinne pääsee siis nauttimaan upeista maisemista taas. Tosin vähän erityyliin, Taon malliin.



Tässäpä oiva vaihtoehto lomasuunnitelmiin, mikäli Exploration ei niiden mahdu tai on liian ekstriim. Saaren konsepti on 3päivää/2yötä ja vähän island hoppingia samaan pakettiin. Saaren ympäri löytyy myös snorklaukseen sopivia riuttoja, tosin ainakin nyt virtaukset oli aika kovat ja sai olla kohtalainen uimari,että pääsi veneelle takaisin. Suurinosa käytiin kajakeilla poimimassa puolimatkasta, jotta päästäisiin joskus Coroniin asti . Emme ehtineet enää paluumatkalla tekemään pikaista hylkysnorklausta aikataulujen takia, mutta johan sitä oli paljon nähtykin.



Coronissa olemme ny ottaneet pari päivää oikein iisisti lähinnä tekemättä mitään. Tulopäivänä tehtiin vielä ryhmäruokailu Lobster Kingissä, jossa maisteltiin filippuherkkuja ja luonnollisesti hummeria - niin paljon kuin jaksoi syödä. Tällä hetkellä menossa on pakkaaminen ja tunnin päästä aloitamme piiiiiitkän kotimatkan Coron - Manila - Hong Kong - Helsinki.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ko Lanta

Niin pitkällä kuin carambola kasvaa

Koh Tao, viimeisiä viedään