Apua, mihin nää lomapäivät oikein menee!?
Huomenna siis jo maanantai ja virallisesti loman vika päivä, kun tiistaina on kotiinkähtö. Tosin illalla vasta, mutta silti. Yikes! Tänään meillä oli siis auto vuokralla vikaa päivää ja suunnitelmat keskittyi etelä-rannikkoon. Ensitöikseen suunnalksi siis Prevali Beach, kunhan oli unihiekat karisteltu. Siinä menikin tovi, kun allekirjoittanut taisi koisata kymmeneen. No, on ainakin univelkoja otettu sitten takaisin ihan huolella, kun kerrankn saanut nukkua.
Köröteltiin siispä Palm Beachille ja tuttuun tapaan eksoottisempaa maisemareittiä. Hei asfaltti on aloittelijoille! Neljä kilsaa ennen Prevalin luostaria voi siis kääntyä hiekkatielle kivisillalta tai vaihtoehtoisesti jatkaa suoraan hitusen aikaa ja vikassa mutkassa ajella sitten suoraan parkkikselle. Meidän reitti johdatti kahden tavernan pihaan, josta lyhyt 10 min rykäys vuoren sivua rannalle. Oikein nätti biitsipoukama tuo Palm Beach, vaikka 2010 alueella pyyhkinyt metsäpakot muistuttaa vielä mustunein puunrungoin asiasta. Vesi kirkasta ja hyvin rauhasaa tähän aikaan vuodesta ainakin!
Kuvioon kuuluvan frappe -päiväkahvihetken jälkeen matkaa jatkettiin Spiliin. Pieneen vuoristokylään siis, jossa jälleen tärkeimpänä agendana ruuan löytäminen. Jäätiin Maria Costas tavernaan ja tilaukseen lähti grillijänistä Kaiukselle ja itselle grillilammasta. Oikein nohevat rekkamiehenannokset sieltä naaman eteen tupsahtikin ja jälleen kerran pakko myöntää, että saatt osa jäädä syömättä. Vaikka edullista ja hyvää olikin! Taas selvittiin parillakybällä molempien ruokailuista.
Spilstä alkoi sitten matka takaisin ja kartanlukijan roolisssa valitsin mielummin vuoristoreitin Amarin laakson kautta. Matkalla olisi ollut kymmeniä paikkoja, johon olisi voinut pysähtyä napsimaan fotoja. Todella vihreää, vuoristoista! Napsahti sitten perhonenkin kyyditettäväksi kesken ajelun :D
Sen verran tehokkaita ajankäyttäjiä olimme jälleen, että ehdimme jopa vartiksi hotellin häppäreille ja saatiin kolmen euron drinksut kouraan pitkän päivän päälle. Paljon siispä näimme Kreetasta ja aikamoisia seikkailuja ehdittiin kolmen päivän aikana tuolla pienellä avoautolla kokea. Suosittelemme lämpimästi ja nimenomaan tuota katotonta mallia.
Köröteltiin siispä Palm Beachille ja tuttuun tapaan eksoottisempaa maisemareittiä. Hei asfaltti on aloittelijoille! Neljä kilsaa ennen Prevalin luostaria voi siis kääntyä hiekkatielle kivisillalta tai vaihtoehtoisesti jatkaa suoraan hitusen aikaa ja vikassa mutkassa ajella sitten suoraan parkkikselle. Meidän reitti johdatti kahden tavernan pihaan, josta lyhyt 10 min rykäys vuoren sivua rannalle. Oikein nätti biitsipoukama tuo Palm Beach, vaikka 2010 alueella pyyhkinyt metsäpakot muistuttaa vielä mustunein puunrungoin asiasta. Vesi kirkasta ja hyvin rauhasaa tähän aikaan vuodesta ainakin!
Kuvioon kuuluvan frappe -päiväkahvihetken jälkeen matkaa jatkettiin Spiliin. Pieneen vuoristokylään siis, jossa jälleen tärkeimpänä agendana ruuan löytäminen. Jäätiin Maria Costas tavernaan ja tilaukseen lähti grillijänistä Kaiukselle ja itselle grillilammasta. Oikein nohevat rekkamiehenannokset sieltä naaman eteen tupsahtikin ja jälleen kerran pakko myöntää, että saatt osa jäädä syömättä. Vaikka edullista ja hyvää olikin! Taas selvittiin parillakybällä molempien ruokailuista.
Spilstä alkoi sitten matka takaisin ja kartanlukijan roolisssa valitsin mielummin vuoristoreitin Amarin laakson kautta. Matkalla olisi ollut kymmeniä paikkoja, johon olisi voinut pysähtyä napsimaan fotoja. Todella vihreää, vuoristoista! Napsahti sitten perhonenkin kyyditettäväksi kesken ajelun :D
Sen verran tehokkaita ajankäyttäjiä olimme jälleen, että ehdimme jopa vartiksi hotellin häppäreille ja saatiin kolmen euron drinksut kouraan pitkän päivän päälle. Paljon siispä näimme Kreetasta ja aikamoisia seikkailuja ehdittiin kolmen päivän aikana tuolla pienellä avoautolla kokea. Suosittelemme lämpimästi ja nimenomaan tuota katotonta mallia.
Kommentit