Satumaiset matkat

Se olis nyt sit reissu paketissa ja kutakuinkin vartin päästä alkaa boarding Madridin koneeseen. Paluu Suomen kamaralle on siispä huomenna iltapäivällä, joten nähdään ja kuullaan sit lisää :)

Tätä läppää on viime päivinä kuultu ihan riittävästi, näinkun Playa del Carmenissa ollaan. Tai Playalla ihan vaan kavereiden ja meksikolaisten kesken. Pääpiirteittäin täällä ollaan pyöritty playalla päivisin ja öisin, siis biitsillä rötkötystä ja iltaisin partyparty. Etenkin nyt, kun alkaa oikeesti loma loppua kesken ja oikeesti huomenna puolilta päivin lähtee jo paluu eka legi käyntiin, kun Tintin kanssa suuntaamme takaisin Mexico Cityyn. Siellä pistetään päät hostellin tyynyyn yhdeksi yöksi ja sitten könytään Madridiin koneeseen lauantaina. Mää oon jo ihan hetikohta Suomessa, yikes! Isla Cozumelille mennessä meinasi tosiaan jo hikikarpalot nousta otsaan katamaraanilla, kun meno oli kuin Kanarialla. Setiä, tätejä, Samsonitejä, skootterin vuokrausta... Wuuuh! Ja sitähän se olikin ihan koko rahalla. Niin turre mesta kuin joku vaan voi olla. Käytiin sitten snorklaamassa, joka oli ihan kivaa, mutta aika vaatimattomat korallit. Ja eikä se nyt mikään ylläri ollut niin överi kuormitetulla ...

Dodih, sitten ehtii taas ripeästi naputella hetkisen suihkuvuoroa odotellessa, kun tietää mitä se on seitsemän daamin huoneessa ja yhdellä suihkulla. Tarinat siis jatkuvat: Pysähdyttiin Valladoidin kaupungissa lounastamassa ja jätskiä syömässä, kun luonnollisesti turistit olivat sulaa muka-ilmastoituun autoonsa. Jotenkin meillä ei ollut siinä mikään kamala kiire, kun matkaa oli jo reilu muutama tunti tehty ja Lonely Planetin mukaan Chichen Itza olisi auki ainakin viiteen. Totuus olikin sitten paikan päällä vähän toisenlainen, kun oltiin mestoilla puoli viiden maissa ja olivat kovasti laittamassa lappua luukulle. No, loppupeleissä ei tarvinnut sitten maksaa sisäänpääsyä (166 pesoa!) ja vähän por favoria ja turistikorttia heiluttelemalla sitten saatiin tiukalta portinvartijamammalta lupa hipsutella raunioille puoleksi tunniksi. Ehtihän siinä sellaisen yleiskatsauksen suorittaa,  mutta totuuden nimissä on toki sanottava, että olisihan siellä ollut enemmänkin nähtävää, kuin pikakie...

Viime päivityksestä onkin taas tovi aikaa, mut on jotenkin niin törkeän kiireinen loma, että tekee ihan aidosti tiukkaa ehtiä edes kirjaa lukemaan, saati sitten blogia näppäilemään. Ehkä tämmöinen kiirehtiminen ja joka paikkaan ehtiminen ei vastaa ihan meikäläisen käsitystä unelmalomasta, mutta tuleepa tietysti nähtyä Maya Rivieran tarjonta. Nytkin tässä hätäisesti näpyttelen, ennen kuin pitää taas kiirehtiä Isla CozumElin lautalle. Isla Mujerekselle olisi jäänyt mielellään pidemmäksikin toviksi, kun kävi niin hassusti, että sekä Tintti että minä sairastuttiin mieltä ylentävään oksutautiin. Kuulemma juu jokaisen turren kohtalo täälläpäin maailmaa, mutta oli vaan aika huonon päivän välinnut. Niinpä tosiaan mullakin meni koomaillessa yksi iltapäivä ja ilta taudin kourissa ja tutustuminen saareen jäi vähän pintapuoliseksi. Kuitenkin aivan mahtava mesta, johon kiire ei oikein istu sanavarastoon ja mielellään olisikin sinne jäänyt muutamaksi päiväksi vielä lataamaan akkuja turkoosien vesi...

Lisäilen naamakirjaan noita puhelimella otettuja fotoja näin reissun päältä silloin tällöin, kun saan puhelimen jonkun wlanin päälle. Niitä löytyy siis osoitteesta myös naamakirjattomille: http://www.facebook.com/album.php?aid=291895&id=514312838&l=3b57267acd

Tänään on lusittu toinen päivä Isla Holboxilla sujuvasti kirjoihin ja kansiin. Ja se onkin mennyt aikalailla aurinkoisissa merkeissä. Tänään ei myöskään ollut niin vallaton tuuli kuin eilen, joten pystyi ihan rannallakin olemaan. Päätettiinkin aamulla lähteä tarpomaan saaren kärkeen, kun siellä kartan mukaan piileskeli suorastaan herkullinen poukama. Jos kysyi meksikoilaisilta miten pitkään sinne matkassa menee jalan, vastaus oli 1,5h ja jos joltain muulta, 30min. Niimpä luotettiin ennemmin hostellin respaäijän aikaarvioon, joka kyllä osoittautuikin lähemmäksi oikeaan. Käveltiin koko muutaman kilometrin matka rantaa pitkin ja hämmästys oli suuri, kun siellä ei ollut ketään. Ei edes turisteja. Tai siis koko matkalla taidettiin törmätä kahteen tyyppiin, mutta sekin on jo aika hyvät lukemat, jos matkaa tehtiin pari kilsaa. Täällä on siis aivan upeat valkoiset hiekkarannat, mutta hyyyyyvin väljää. Päästiin sitten perille upeaan poukamaan, jossa jälleen kerran saatiin olla vallan keskenäm...

Tänään onkin sitten reissattu aikamoinen siivu Yukataniin, kun ensin lennettiin Cancuniin, kentältä napattiin minibussi Cancunin keskustaan, keskustasta taksi 200km matkalle Chicilaan ja sieltä vielä moottorivene Isla Holboxille. Oli muuten aika vinkeää kyytiä tarjolla sillä paatilla, kun tänään on ollut ihan törkeän tuulinen päivä. Sai samalla testattua meriveden vuosikerran (suolaista oli) ja tukalle suolahoidon. Samaa luonnonluomaa sarjaa saatiin rannalla, jossa tuuli pöllytti hiekkaa sen verran hilpeästi, että edes sitkeät suomalaiset eivät rannalla makoilleet. Jos jotain niin saipa ainakin hiekkakuorinnan :) Ja tultiin sen verran myöhään kuitenkin mestoille, että eipä jaksanu lähteä kolaamaan saaren tuulettomalle puolelle tollistelemaan. Huomenna sitten ehkäpä. Nyt me chillaillaan Tribu -hostellin sisäpihalla riippukeinuissa ja odotellaan karmivaa nälkää. Tai se on jo ihan nurkan takana ja pitäis varmaan kohta sen verran hilata hanuria, että sais kupuun täytettä. Jotain seafoo...

Hienointa viime aikoina on ehkä ollut tänään vaivalla hankkimani punainen nenä :) Toi arskarasvanlevitys on kun tunnetusti varsin älykkyyttä ja muunlaista nähtävyyttä vaativaa touhua ja ei tosiaan niitä mun vahvimpia osa-alueita. Tänään taas huomasin tämänkin seikan Teotihichuanilta palatessa, kun peilistä katsoi takaisin jonkun gringon punainen nenä. No, se katoaa jo varmaan huomenna, mutta aito turre lunastaa läsnäolonsa tälläkin tavalla. Päivityksiä on ollut vähänlaisesti, koska tällä kertaa olin reipas ja rohkea ja laiska ja jätin itseasiassa oman läppärin kantamatta maailman toiselle laidalle. Ja en tiedä olisiko sekään nyt asiaa ratkaissut, kun a) ollut ihan törkeä kiire ja b) langattomat verkot taitaa olla täällä vähän ylellisyys. Mutta nyt siis pikapäivitykset Hannan koneelta käsin ennen unimaita ja huomista aamulentoa Cancuniin. Lauantai meni aikamoisissa pöllyissä, kun saavuttiin tosiaan aamukuudelta mestoille. Se päivä menikin sitten supernopeasti keskustassa pyöriessä j...

Onnistuneesti hanuri siirretty Meksikon maaperälle muutamaksi viikoksi siispä :) Nyt on vaan aika niin kortilla, että ei ole ehtinyt blogiakaan päivittää ja tälläkin hetkellä kaikki tämä näperrys lähtee kuuden tunnin uniajasta. Mutta pyhä tarkoitus yhäkin on saada tämäkin reissukirjoihin ja kansiin. Nyt on pakko kuitenkin ottaa uniajasta kaikki teho irti ja toivottavasti palailla asiaan myöhemmin :)