Wienin menoa

Wienin poppoo (joista Ulle on näkymätön ystävämme pitelemässä kameraa :): Juho, Jenny, Kaius, Satu, Mave & Pekka

Tää on kyllä nyt ollut taas aikamoista huliviliä tämä arkeen paluu, että ei vaan ole ehtinyt edes blogiin tarttua. Kaius voisi kyllä esim. alkaa mun sihteeriks näitä rustaamaan ja nyt viikonlopun aikana olisi varmaan kuumehuuruissaan mellevät tekstit sutaissut loppumaailmalle ihmeteltäväksi. Lauantaina piti heti ensi töikseen hakea koikku kotiin, kun muuten meillä on niin kovin tylsää täällä kahdestaan. Käytiin samalla vähän shelttilenkkeilemässä aikamoisen koirapopulaation kanssa ja piti ihan ääneen ihmetellä omaa kaupunkilaistumista viikossa, kun kenkävalinta oli lumitarpomiseen kyllä totaalisen väärä :D Että niin se Mikkeli vaan unohtuu pikkuhiljaa! Noh, sillon tällön lunta kengässä pitää mielen virkeenä. Vai mitenkä se nyt oli...

Kaius tosiaan aloitti lauantain ottamalla sopivan verran kuumetta ja jatkoi suoritetta ainakin näin sunnuntaille asti. Hienosti se sinnitteli, ettei tarttenut lomalla sairastaa! Sillä kun ei nyt mitään äärimmäisen tärkeää ole täällä kotonakaan menossa, niin ei ole kovin paljon vahinkoa ehtinyt tapahtua, vaikka viikonloppu onkin mennyt vallan sumuvaloilla. Itsehän olisin repinyt pelihousut (mikäli houreiltani olisin siihen kyennyt), jos olisi tauti hyökkinyt heti loman jatkeeksi, kun mukavasti oli taas koulujuttuset odottelemassa lomalta paluuta. Kiva.

Huomasin tässä just tätä eilisen tekstiä lukiessa, että bloggeri on taas syönyt kilometri tolkulla mun eilen vaivalla raapimaa tekstiä, iso mur! Noh, kirjoitellaan sitten uusiksi, mutta laitetaan mutkat suoriksi. Tiistaiaamuna puolet ryhmää lähti vielä käymään tohtorin puheilla, kun itävaltalaiseen sairaanhoitoon teki mieli tutustua. Yhdelle törkättiin lintuinfluenssalääkkeet (eikös Tamiflu ole juurikin tätä lintuinfluenssaan valtioiden haalimaa tököttiä :)) ja toiselle lohdutuspalkintoja iso rasiallinen särkylääkettä.

Tässä vaiheessa Pökötti ilmeisesti päätti, että ei kestä enää ja se sitten sekoitti kauko-ohjaimen aikansa kuluksi. Ei saanut sillä ovia auki eikä lukkoon ja takakontti ei auennut ollenkaan. Ranskalaisella logiikalla tälläiseen tilanteeseen auttaa vain takaluukun sisäpuolelta hiuspinnillä ronkkiminen, jonka jälkeen pökötti taas osoitti yllättävää yhteistyökykyä! Päästiin vihdoin kohti Wieniä uljas Pökötti etunenässä (ja vain sen takia, että siinä oli navi) ja hurja Yaris peräpeilissä. Mave sai Yariksen ajettavaksi Wieniin, kun jostain syystä kämppiksen äiti ei sillä enää halunnut ajeleskella ja sen palautus oli kuitenkin Wienissä.

Wieniin rantautuminen on navin takia varsin sujuvaa - muuten olisi saanut kyllä hampaita kiristellä ja ääntä nostaa, koska ko. kaupunki on täynnä yksisuuntaisia! Hienosti navi opasti perille ja muisti vielä alkaa nalkuttamaan kuskille ajotauosta. Osaisikohan se myös huomautella tiskeistä ja siivoamisesta?! :D Lähdettiin saman tien heittämään autoa takaisin Sixtille, mutta kävikin niin, että toimisto oli mennyt jo kiinni. Noh, jätettiin silti avaimet palautuslaatikkoon ja ei sieltä vielä ole kukaan onneksi perään soitellut...

Massiivinen nälkä oli illan suurin ohjelmanumero. Suunnattiin keskustaan aidoille Wienin leikkeille, kun kerta ihan paikan päällä oltiin. Eväät olikin sitten varsin miehekkään kokoiset Figlmüllerissa, jossa täytyy ainakin itse myöntää, että ei vaan jaksanut koko settiä tirpoa naamariin. Nälkä sillä ainakin lähti ja Kaiuksellakin varmasti sen verran, kun 1,5 x Wienin leikkeellä nyt voi lähteä :D Ilta menikin siitä sitten baarin puolella halpoja (4,7e) driksuja lipitellessä.

Kaius näyttää oikeaoppisen puristuksen

Seuraavana aamuna suunnitelmissa oli startata aikaisin, koska säätiedotus oli suopea nähtävyyksien himoisille turisteille. Aurinkoinen aamu piiskasi aamu-unisimpiakin suorittajia sellaiseen draiviin, että oltiin abouttia rallaa 10:30 mobilisoituneita kohti Schönnbrunnin linnaa. Siellähän sitä sitten menikin koko aamupäivä ja iltapäiväkin kahvilassa Dieterin vähemmän ripeää palvelua odotellessa. Ei nyt pistetä ihan kokonaan Dieterin syyksi, kun sattui joku koululaisryhmäkin juuri samaan aikaan tilaamaan ja maksamaan, mutta ei ollut Dieterilläkään ihan kymppipäivä asiakaspalvelussa, kun meni vähän setit sekaisin ja jäi ruokia tulematta jne. sellaista pientä :)

Ilmeisesti linnan kesämökki

Schönnbrunnin linnan vieressä on mahtavan hieno Wienin eläintarha. Mentiin sitten koko köörillä sinne ja voi varmaan arvata, että mä en ainakaan ollut ekana sanomassa, että eikä mennä :) Siellä olikin sitten vaikka mitä ötököitä! Ja elukoita. Suurimpana nähtävyytenä jättipandat HuiLaiLee ja NyttenJaksa. No ei vainkaa, oli niillä jotkut fantsut oikeet kinkkinimet, mut kaverit oli just bambun päälle nukkumassa, kun me ehdittiin niitä kattomaan ja ei ollut paljoa kattomista :D Siellä ne vaan nukku korkeuksissa ja edes minä on kyennyt hahmottamaan miten päin siellä lepiä otetaan.

Gepardi! Oli kiva nähdä eläinpuisto, jossa kisueläimet oli valtavan aktiivisia, kun niillä oli isot viihtyisät tilat ja vielä aktiviteettejä kaupanpäälle.

Aito oikea koala! Aww!

Eläintarhasta nenä osoitti taas jälleen ravinteliin. Tällä kertaa tartuttiin jälleen itävaltalaisen keittiön haasteisiin ja matkustettiin varmaan tunti yhtä soittoa Wienin eteläpuolelta pohjoispuolelle kaikilla mahdollisilla kulkuneuvoilla. Siltä se ainakin meinasi tuntua, kun väsy painaa silmissä ja matka sen kun jatkuu. Noustiin Grinzigiin, joka on ylhäällä vuorilla. Tarkoitus oli katsella vähä näköaloja, mut ei sitten ehditty enää valoisan aikaan tarpeeksi ylös, niin päätettiin vaan lompsia suoraan syömään. Ohjelmassa oli perinteikäs buffet, josta saa valita vaikka mitä ja ne sitten hinnoitellaan joko kappaleittain tai 100g perusteella. Lähdettiin sitten liikenteeseen yhteisellä platella ja parilla litralla viiniä, niin johan alkoi pääsemään tunnelmaan. Etenkin paikallinen perunamössö oli kyllä erinomaista. Ja jälkiruuaksi luonnollisesti aitoa Sacher-torttua!

Dig in!

Johan tässä nälkä olikin..

Tortun syöntiä

Laskun maksu kesti taas sen pienen ikuisuuden, kun Helmutilla oli vaihtorahat tiukassa. Jouduttiin sitten liitelemään oikein kepeää sumovyöryntää (tais olla masut täynnä) kohti keskustaa, jossa oli tarkoitus treffata mun kaks Montréal -kämppistä cocktailien merkeissä. Steffi asuu Wienissä ja italialainen Marialuisa oli myöskin harjoittelun kautta päätynyt Wieniin, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla :) Olipas tosiaan mukava nähdä tytskyjä ja vaihtaa kuulumisia daquirien äärellä. Kuvia tästä historiallisesta hetkestä ei tietenkään ole, koska mulla rupes olemaan omat patterit jo tässä vaiheessa sen verran loppu, että piti ihan keskittymällä keskittyä puheen tuottamiseen. Pojilla oli oikea tulipalokiire kasinolle, joten juotiin ne yhdet siinä ja lähdettiin sitten halvempaan paikkaan vielä muutamalle. Mä rupesin olemaan jo ihan seis, ilmeisesti pientä kuumeilua ilmassa, kun en vaan jaksanut enää ees bisseä juoda ja silti piti roikkua johonkin iltakahteen asti messissä. Seuraava päivä menikin sitten sujuvasti johonki iltapäivä kolmeen asti nukkuessa, mutta siitä lähtikin sitten jo uusi nousu.

Torstaiaamu odotteli sateisena reissaajia, joten pitkään nukkuminen ei ollut mikään rikos. Muilla oli ilmeisesti mennyt baarin puolella vielä sen verran pitkään, että niitäkin väsytti. Mietin kyllä muutamaan otteeseen, että jaksanko lähteä ollenkaan muiden messiin, mutta sitten tempaistiin valttikortti hihasta ja alettiin puhua sushibuffetista. No, sinne oli päästävä, joten tsemppasin sitten itseni muiden mukaan kanssa ensin Wienin kaupunginmuseoon, jossa tutkailtiin paikan historiaa ja sieltä sitten Praterniin Wasabi -nimiseen aasialaiseen ravintolaan. Suosittelen lämpimästi, sushia niin paljon kun napa vaan vetää ja muita aasialaisia höystöjä mielin määrin. Tämän lisäksi vielä grillikomponentti, johon saa ensin itse valkata raaka-aineita ja sitten kokki paistaa käryttelee simpukat ja mustekalat ja sun muut tutummat eläväiset valmiiksi. Hintaa huville alle kybä, joten naminami!

Jos joskus oli jengillä pötsit täynnä, niin nyt oli se hetki! Kyllä teki liikkuminen tiukkaa :D Siirryttiin tästä erään suomalaisen vaihtarin synttärietkotteluihin, joista matka jatkui Erasmusvaihtarikekkereihin Wienin teknilliseen yliopistoon. On se Itävalta kyllä outo maa, kun jengi saa polttaa röökiä ihan missä vaan. Ja siellä ne hemmetin tervikset kiskoi myös koulun sisälllä!!! Aaaaa, en tajuuu! Muutenkin ilma huonoa kun triljoona ihmistä bilettää hiki hatussa ja sitten vielä Pablot röökit kourassa, ni johan on soppa valmis. Jatkettiin aikalailla ripeästi matkaa takaisin Praternin uusimpaan yökerhoon Pratern Domeen synttärisankarin kanssa. Jakob varoitteli paikasta, joten oltiin aika skeptisiä - onneksi turhaan.

Matkalla nähtiin myös tämä yksi Wienin kuuluisista nähtävyyksistä, Franz-Josefin (vai kuka lienee) pystyttämä maailmanpyörä, joista joka toinen vaunu on pitänyt ottaa pois, jotta pysyy pyörä pyörimässä

Prater Dome oli sittenkin hieno! Sattui olemaan vielä torstai ja naisten ilta, niin sehän on ilmaiseksi sisään ja vielä vähän juomarahaa siihen päälle ;) Mutta oli siellä sentään oikeatakin musiikkia! Ihka oikea kiksupuoli tuollaisessa pissisravintolassa, wooooh! Ilman tätä oisin lähteny varmaan kotiin nukkumaan, mutta kävin aina välillä lataamassa siellä kuuloelimiä ja sitten pystyi taas pyörimään muiden seurassa :)) Tuli sitten viihdyttyä siellä suorastaan pienemmille tunneille asti, kun kotiin päästiin ekalla taksilla vasta neljän pintaan ja nukkumaankin sitten reippaasti viiden jälkeen.

Todellisuus iski sitten taas päin näköä perjantaiaamuna, kun olin päättänyt mennä niitä heposia katsomaan ja sehän tarkoitti rankkaa heräämistä kahdeksan jälkeen. Kolmen tunnin yöunilla sitä veteli kyllä aika sumuissa sen aamun ja harkitsin kyllä nukkumaan jäämistä, mutta ajattelin sitten kerrankin järkevästi, että ei sitä joka aamu täällä olla ja pakkohan se nyt on tsempata. Sateisessa, tuulisessa ja kylmässä kelissä taistelin tieni Hofburgin linnalle, jossa siis Espanjalainen Ratsastuskoulu sijaitsee (keskustassa onneksi). Olin päättänyt mennä katsomaan aamutreenit, koska hinta oli vain 6e opiskelijakortilla, kun taas ne näytökset menee vähän ulisemalla budjetin yli.

Hieno näytös olikin, kun se oli puoli tuntia normaaleja aamutreenejä pidempi! Johtui siitä, että paikalla oli jotain ratsastuskoulun yritys tj. vip-vieraita, joille järkättiin vähän spessumpi harjoituskierros normisettien päälle ja siihen sai jäädä turistitkin kattomaan. Tosin monet lähti jo tässä vaiheessa kotiin, mut tulitikut silmissä ajattelin vielä viimeisen puoli tuntisen taistella, koska halusin kuvan areenasta (ja siellä ei saanut kuvata heposten takia). Juoksuttivat sitten kentälle tallin parhaat pollet ja ratsastajat ja meno oli joo vähän erilaista, kun aikaisemmissa erissä :) Ja vaikka yleensä aamutreeneissä ei näe ollenkaan klassiseen ratsastukseen kuuluvia hyppyjä, kuten caprioleja, nyt oli sitäkin hupia tarjolla. Sieltä raahaiduin sitten pikaisen kaupungi sightseeingin jälkeen kämpille takaisin nukkumaan muutamaksi tunniksi (kun muut ei vielä yhteen mennessä olleet herännetkään :D)