Sairasta porukkaa
Nytton tullut tauti ja kaatanut reippailijoita matkailijoita sänkyyn. Yhdellä on jo antibiootit ja kaksi alkoi sitten tänään hyytymään. Itsehän tässä vielä sinnitellään, mutta kattelaan ny miten kauan. Jos täällä ei sairastu, niin ei sitten missään :))
Kaikesta huolimatta tänään hassuteltiin Itävallan toiseksi suurimmassa ostoskeskuksessa, Shopping City Steienberg:ssä. Harrastettiin power shoppingia sanan varsinaisessa merkityksessä, kun mukana oli kaksi miespuoleista, vähemmän ostostelun ystävää. Parissa tunnissa kahlattiin olennaisin läpi ja mikä hauskinta, matkakassaa kului vain 35 euron verran kuudesta paidasta huolimatta! Paljon hauskempaa koluta alennusrekkejä, kun sitten ei tarvitse edes mennä kokeilemaan mihinkään hikisiin sovituskoppeihin (tappio kun ei ole niin suuri, jos vaate nyt ei ihan napakymppi olisikaan).
Illalla oli tarkoitus nähdä grazilaisia ystäviämme, joihin tosiaan törmättiin reilillä Barcelonassa, mutta siihenkin taisi tulla muutos. Lisbeth on ilmeisesti sairastunut ja hyvin ymmärrettävää kyllä, kun meilläkin täällä on varsinainen karanteeni päällä ;) Kaipa sitä silti muutamalle suuntaa antavalle mennään keskustaan ja sitten ajoissa kotiin. Meille Grazin sighseeing ei oo niin justiin, kun mestat on jo nähty, mutta muilta jää kyllä nyt näkemättä. Tosin kuuluisin nähtävyys kellotorni on jossain remontissa ollut jo pari kuukautta ja koko Schlossberg näyttää vähän ankealta tähän aikaan vuodesta, joten jos vaan näytellään valokuvia lopuille.
Toissapäivänä käytiin vierailemassa paikallisessa opiskelijakillassa kisastudiossa katsomassa kuinka Suomi häviää. Sen päälle oli pakko juoda muutama olut, ettei jäisi niin paha maku. Samalla kanssa päästiin nauttimaan ihan aitoa pohjois-itävaltalaista ruokaa, kun Thorn halusi välttämättä kokata meille kaikille. Menussa oli kolme kiloa uunipossua, perunalohkoja, haudutettua kaalia ja jotain hämäriä taikinapallerosämpylöitä. Ruokajuomana luonnollisesti jälleen kerran paikallista Murauer-bisseä suoraan hanasta ja jälkkäriksi luumuviinashotit. Safka oli kyllä varsin hyvää, eikä enää harmittanut niin paljon Itävallan suvereeni voitto mäkikisassa ;)
Huomenna on sitten startti matkan viimeiselle etapille Wieniin. Toivottavasti ryhmän koostumus alkaa näyttää terveemmältä, ettei mene koko reissu ihan sisällä kököttämiseen ja sairastamiseen, kun sitä voi sitten tehdä kotonakin. Wienissä ei ole kovin hirveästi suunnitelmia tehty, mutta ajatuksia on kyllä ilmassa. Itse ajattelin mahdollisuuksien mukaan käydä Espanjalaisen Ratsastuskoulun aamutreenit katsomassa (veikkaan, että hirveästi ei seuraa sille keikalle löydy) ja sitten keskiviikkoiltana pitäisi moikata coctailien merkeissä kahta Montréalin kämppistä, Steffiä ja Marialuisaa. Pekka on kyllä ehdottanut sen lisäksi excua olutpanimolle ja päivän trippiä Bratislavaan, joten katsellaan mihin kaikkialle ehditään. Vaikka johan tässä alkaa koikkua olla ikävä ;)
Kaikesta huolimatta tänään hassuteltiin Itävallan toiseksi suurimmassa ostoskeskuksessa, Shopping City Steienberg:ssä. Harrastettiin power shoppingia sanan varsinaisessa merkityksessä, kun mukana oli kaksi miespuoleista, vähemmän ostostelun ystävää. Parissa tunnissa kahlattiin olennaisin läpi ja mikä hauskinta, matkakassaa kului vain 35 euron verran kuudesta paidasta huolimatta! Paljon hauskempaa koluta alennusrekkejä, kun sitten ei tarvitse edes mennä kokeilemaan mihinkään hikisiin sovituskoppeihin (tappio kun ei ole niin suuri, jos vaate nyt ei ihan napakymppi olisikaan).
Illalla oli tarkoitus nähdä grazilaisia ystäviämme, joihin tosiaan törmättiin reilillä Barcelonassa, mutta siihenkin taisi tulla muutos. Lisbeth on ilmeisesti sairastunut ja hyvin ymmärrettävää kyllä, kun meilläkin täällä on varsinainen karanteeni päällä ;) Kaipa sitä silti muutamalle suuntaa antavalle mennään keskustaan ja sitten ajoissa kotiin. Meille Grazin sighseeing ei oo niin justiin, kun mestat on jo nähty, mutta muilta jää kyllä nyt näkemättä. Tosin kuuluisin nähtävyys kellotorni on jossain remontissa ollut jo pari kuukautta ja koko Schlossberg näyttää vähän ankealta tähän aikaan vuodesta, joten jos vaan näytellään valokuvia lopuille.
Toissapäivänä käytiin vierailemassa paikallisessa opiskelijakillassa kisastudiossa katsomassa kuinka Suomi häviää. Sen päälle oli pakko juoda muutama olut, ettei jäisi niin paha maku. Samalla kanssa päästiin nauttimaan ihan aitoa pohjois-itävaltalaista ruokaa, kun Thorn halusi välttämättä kokata meille kaikille. Menussa oli kolme kiloa uunipossua, perunalohkoja, haudutettua kaalia ja jotain hämäriä taikinapallerosämpylöitä. Ruokajuomana luonnollisesti jälleen kerran paikallista Murauer-bisseä suoraan hanasta ja jälkkäriksi luumuviinashotit. Safka oli kyllä varsin hyvää, eikä enää harmittanut niin paljon Itävallan suvereeni voitto mäkikisassa ;)
Huomenna on sitten startti matkan viimeiselle etapille Wieniin. Toivottavasti ryhmän koostumus alkaa näyttää terveemmältä, ettei mene koko reissu ihan sisällä kököttämiseen ja sairastamiseen, kun sitä voi sitten tehdä kotonakin. Wienissä ei ole kovin hirveästi suunnitelmia tehty, mutta ajatuksia on kyllä ilmassa. Itse ajattelin mahdollisuuksien mukaan käydä Espanjalaisen Ratsastuskoulun aamutreenit katsomassa (veikkaan, että hirveästi ei seuraa sille keikalle löydy) ja sitten keskiviikkoiltana pitäisi moikata coctailien merkeissä kahta Montréalin kämppistä, Steffiä ja Marialuisaa. Pekka on kyllä ehdottanut sen lisäksi excua olutpanimolle ja päivän trippiä Bratislavaan, joten katsellaan mihin kaikkialle ehditään. Vaikka johan tässä alkaa koikkua olla ikävä ;)
Kommentit