Kesän Côte d’Azur seikkailu

Tätä kirjoitetaan jo Italian puolelta Sanremosta, kun ollut yksinkertaisesti niin hoppu, ettei ole ehtinyt edes ajatusta suunnata blogin suuntaan. Mutta näitä on kuitenkin niin kiva lueskella itsekin sitten talven pimeinä tunteina, joten pakko on aina vähän aikaa löytää. Onneksi edes siis nyt, vaikka ylihuomenna koittaa jo paluu Suomeen. Ja muutama innokas blogin tsekkaaja taitaa siellä olla, joten aina hyvä muutama sananen kirjoittaa. Enivei Instagramia seuraamalla pysyy parhaiten ajantasalla näistäkin seikkailuista 😊

Tällä kertaa saimme lennot buukattua vasta alle viikko lähtöpäivään. Huono kesäkuu oli sen verran reipastuttanut niin lämpimien lomien kuin lentojenkin myyntiä, eikä meillä ollut varsinaisesti mitään ihmeempää suunnitteilla, joten reissun suunnan määräsi tällä kertaa fiksunhintaiset lennot. Saimme parhaimpaan sesonkiin Nizza menon ja Milanon paluun päälle kolmeen sataan, joten se oli ihan kelpohinta - etenkin, kun paluun businessupgrade on myös tiedossa. Muutama lisämatkatavara siis mahtuu kotiinpäin 😁

Nizzasta napattiin auto alle kolmeksi päiväksi, joten siitä paras hyöty saatiin lähtemällä rannikkoa kauemmaksi. Matkan varrella ehdimme ihastella Antibesin ja St. Tropezin pikkukylät hulppeine jahteineen, josta illaksi sitten Aix-en-Provenceen. Halusin lomalle taas kerran löytää vähän erilaisia juttuja, joten myös maaseudun b&b oli pakko saada.

Löysinkin ihanan La Mes de la Caladen (n. 130e/yö), joka oli pariskunnan pyörittämä neljän makuuhuoneen kotimajoitus. Meillä kävi tuuri ja saimme varmasti parhaimman, oman kivitalon. Tarjolla oli ihanan aamupalan lisäksi myös uima-allas, jossa lekottelimmekin ensimmäisen aamupäivän Ranskassa. Iltapäivällä lähdimme sitten tekemään Provencen kierrosta suuntana Isle-sur-la-Sorgue, Gordes ja Roussillion.

Ensimmäinen oli nimensä mukaan suiston suulla oleva jokien rajaama pikkukaupunki, jonka läpi virtasi uskomattoman kirkasta vettä. Sieltä jatkoimme sitten yhdeksi Ranskan kauneimmista tituleeratun Gordesin suuntaan, joka onkin kerrassaan hengästyttävän upea kylä vuorenrinteellä. Me satuimme olemaan juurikin iltapäivän kuumimpina tunteina, jolloin paljon paikkoja on kiinni, mutta hyvin olisi viihtynyt pidempäänkin kujia tallustellessa. Kävimme myös Senanquen luostarin tsekkaamassa, jossa on aiemmin ollut upeat laventelipellot, mutta tänä vuonna luostarin edustalla olevat pellot oli uudelleenistutetut ja muutenkin pellot oli aidoin rajatut.

Jatkoimme matkaa Roussillioniin, joka on nimensä mukaan kuuluisa punaisesta väristään. Kaikki on siis okran tai punaisen väristä maaperän mukaan. Iltaaurinko laittoi aikamoisen hienosti punaiset kalliot loistamaan ja täällä olisi kyllä mainiosti voinut lounastaa Gordesin sijasta. Tällä kertaa söimme jälkkärit, laventelinmakuista jätskiä teemaan sopien. Sen verran piti kiirehtiä, että ehdittiin vielä kotimatkan varrelta tsekkaaaman Bonnieuxin lähellä upeat laventelipellot (Saultissa olisi parhaimmat), joka elämys jo ihan itsessään. Tuoksu on kerrassaan huumaava! Sieltä palasimme sitten majoituksemme nautiskelemaan provencelaisesta illasta ja kylmästä shampanjasta.

Seuraavana päivänä lähdettiinkin Nizzaa kohti, mutta toki muutaman paikallisen viinitilan kautta. Provencessa kovassa nousussa on rosé-viinien tuotanto ja monilla tiloilla 70 prosenttia tuotantoa onkin jo tätä osastoa. Eikä suotta, kerrassaan erinomaisia kesäroséita oli tarjolla! Satuimme olemaan hiljaiseen aikaan päivästä asioimassa, joten tarjolla oli vallan henkilökohtaista viiniesittelyä. 

Nizzassa keskityttiin lähinnä syömään hyvin, joka siellä on varsin helppoa. Vanhan kaupunginlaitamilla on varsin hyvällä hinta-laatusuhtella paikkoja mistä valita, jos mielii nizzalaista ruokaa. Ihanaa risottoa, kylmää roséta. Lisäksi oma henkilökohtainen suosikki oli ehkä jäätelömacaron! Parasta, kinuskijäätelöä isojen vadelmamacaronskuorien välissä ❤️

Ei maltettu jättää Ezen kylää tsekkaamatta, joten sunnuntaiaamupäivänä hypättiin paikallisbussiin. Olikin sen verran täynnä se bussi, että Kaius meinasi jäädä pysäkille, joten joutui ihan epäsuomalaisittain änkeämään ovien väliin sen verran, että saatiin seurue kyytiin asti. Kylä on kyllä todella kaunis ja parhaimmat näköalat Rivieran suuntaan löytyy puutarhasta, johon 6e pääsymaksu. Ruokapaikkoja ei juuri ole mistä valita, joten hipsuttelimme lounastaamaan Nizzan suuntaan. Hotel Vendômen vierestä löytyikin kerrassaan oivallinen pizzapaikka Basilico, joka oli jopa auki sunnuntaina ja aivan ensiluokkaista pizzaa yksinkertaisin ainesosin.

Maanantaina aamulla matka jatkui siispä Italian suuntaan Sanremoon. Ajatuksena oli ottaa vähän rantalomameininkiä väliin, joka täällä on huomattavasti helpompaa kuin Nizzan kivikkoisilla rannoilla. Flixbusilla liput maksoivat alle vitosen, joten ei käynyt lompakollekaan. Ja majoituksiin on aika paljon edukkaampaa. Ollaan täällä nyt yhden yön verran ja huomenna jatketaan iltapäivällä matkaa kohti Milanoa junalla.