Ensimmäisen lomaviikon pikakooste

Aloitettu näköjään on blogikirjoitusta, muttei ihan saatu maaliin asti. Aika kiireistä tämä lomailu! Nyt eletään loman toka vikaa täyttä päivää, joka itsessään on ihan hullua. Mihin on tämäkin reilu 1,5vk oikeasti mennyt? Tuntuu, että ajanjuoksu on täällä nopeampaa, kun aamun ja illan välissä selkeästi vähemmän tunteja tai tuplasti nopeammat viisarit. Istuskellaan tämä päivä varmaan tässä resortin biitsillä, niin on pädi ja netti saatavilla. Ja jotenkin tämä bloginkirjoittaminen vaatii aikaa ja paneutumista ja jokseenkin hyvää vireystilaa.

Tässä ajassa on oikeasti ehditty vaikka ja mitä, niinkin paljon, etten edes oikeasti muista kaikkea. Alkupäivät ladattiin akkuja ottamalla aika iisisti ja päivät koostuivat rauhallisesta aamupalasta, kirjan lukemisesta palmun alla ja illallisen metsästyksestä. Menimme jopa TUIn tervetuliaistilaisuuteen vähän kuuntelemaan tipsejä ja tarkastamaan kanssasuomalaiset :D Niitähän täällä on paljon, joka ilta tuolla kylillä pyöriessä kuulee jossain ainakin suomea ja tässä resortissa taitaa olla eniten lomalaisia sijoitettuna. 

Sitten kun oli pahin työstressi irrotettu ja lomamoodi saatu käännettyä päälle, päästiin skootterinvuokraukseen. Sehän on täällä kirkkaasti paras kulkuneuvo saaren tutustumisessa, vaikka oikeasti Vietnamissa ulkomaalaiset ei saisi ajaa yhtään mitään. Mutta käytännössä se ei näy mitenkään, meilläkin ihan hotellin respasta saa skootterin 200k dongilla (8e) päiväksi. Saarella on kuitenkin mittaa 50km toiseen ja 20km toiseen suuntaan.

Ensimmäiseksi kohteeksi otimme etelän kierroksen. Sen verran lähdimme soitellen sotaan, että Google Mapsin offlinekartat oli unohtuneet ladata, mut ihan hyvin päästiin siitä huolimatta perille. Bai Sao:n sanotaan olevan saaren paras ranta, jota kyllä kovasti ihmettelen. Paikkahan oli kyllä oikein idyllinen valkoisen perunajauhohiekan ja turkoosin meren yhdistelmä (tässä Long Beachilla hiekka on keltaista, joten vesi ei ihan samalla tavalla turkoosia), mutta se roskan määrä oli aivan järkyttävä heti rantaravintoloiden loputtua. En ole koskaan nähnyt missään niin paljon roskaa ja samaan hengenvetoon välinpitämättömyyttä paikallisilta sen siivoamiseen. 

Lähdimme siispä jatkamaan matkaa. Lähellä oli Coconut Prison, joka on ranskalaisten pystyttämä vankila 1967 ja myöhemmin varsinainen kolonialismin ja imprelismin taidonnäyte. Erittäinkin synkkä paikka, karut aaltopeltihökkelit, paljon piikkilanka-aitaa ja kaikkine kidutusmenetelmineen osoitus synkästä ihmismielestä. Vankilavisiitin jälkeen kieppamisimme aidan oikeaa sivua kinttupolulle skootterilla kohti Khem rantaa, joka on aiemmin ollut sotilaskäyttöön suljettu, mutta läheisen Marriott kompleksin myötä avautunut. Marriotin pää on raivattu ja siivottu, toisessa päässä sitä roskaa on, vaikkei yhtään niin paljon kuin Saolla. Syötiin lounas pienessä perheravintelissa ja lähdettiin köröttelemään takaisin resortille.

Seuraavien päivien ohjelma olikin vähän toisensorttinen, kun varsinainen Vietnamin kosto iski ja turistibakteeri hyökkäsi. Minä yrjösin yön ja sen jälkeen ei mitään, mutta Kaiukseen otti vähän pahemmin ja kuumeen kera sai sitten viettää muutamat päivät ihan vaan hotellihuoneessa. Antibiooteilla takaisin sitten elämänsyrjään, jottei ihan koko loma menisi sairastaessa, vaan kyllähän tuo toipuminenkin omansa ottaa.

Siinäpä ensimmäisen lomaviikon pikakooste, nyt on pakko vaihtaa välillä vähän kirjanlukuun ja laittaa pädi pois! Laittakaapas elonmerkkiä, jos joku näitä lukee.