Tehokas ote jatkuu

OEilinen oli reissun biitsipäivä. Hotellin (Ilunion) sijainti on sinäänsä loistava, että tepastelemalla omin pikkujaloin pääsee rannalle vajaassa kymmenessä minuutissa. Jos sijainti olisi Ramblan huudeilla, rannalle pääsy vaatisi hikisen vartin metromatkan ja tepastelua, joten aikalailla paremmin näin. Ranta näyttää olevan jokseenkin rauhallisempi muutenkin täällä Llacunan ja Poble Noun huudeilla. Rantatuolit on aika hinnakkaita (8e tuoli/varjo), mutta jos siinä päivän vetää lonkkaa, niin ihan kelpo sijoitus. Ainaskin tämä hahmo on ihan liian vanha makaamaan hiekassa :)



Tehtiin pieni aikataulutusmoga lähtemällä jahtaamaan syöminkejä neljän jälkeen, jolloin oikeastan kaikki muut paitsi turistimestat on kiinni. Ja juurikin autenttisen elämyksen perässä lähdimme Barcelonetan kalaravinteleita kohti vain huomataksemme tämän seikan. Ruokaa saa siis 13-16 ja klo20 eteenpäin, mutta onneksi aina löytyy joku tapaspaikka, jossa saa kylmää sangriaa ja laajan valikoiman tapaksia hengenpitimiksi. Tehtiin siis pikalataus varsin erinomaisilla mustekalanökeröillä ja kulhollisella simpukoita ja jatkettiin matkaa kohti olympiakylää.


Vila olimpía

Rantabulevardi on kyllä oikein hauska mesta muutenkin ja mikäpäs siinä matkaa tehdessä. Olympiakylän ja satamanseutu on vallan suosittua baari- ja illallismestaa, joka kannattaa kyllä käydä tsekkaamassa auringonlaskettua. Ensimmäinen etappi oli yllättäen meilläkin baari, jossa jatkettiin hyvin alkanutta sangrianvertailua. Cavasangria oli kyllä valtavan asiallista!



Illan jo päästessä pitkälle hipsittiin ravintolaan kohti mereneläväisiä. Vedettiin muutenkin oikein nyt isomman kautta, kun täräytettiin pöytään erityisen näyttävä mereneläväkokoelma, kyytipojaksi cavaa ja vielä jälkkärit päälle. Sen verran hilpeitä asiakkaita taidettiin olla, että tarjoilija kiikutti lopuksi vielä mantelikakkua ja grappaa, tai "vitamin", niinkuin herrastarjoilija sitä kutsui. Kun on kotona opetettu, että kaikki syödään, ni näin oli toki poimittava - pullollista grappaa ei tosin mennyt :D Siitä lähdettiinkin sitten    juoksujalkaa vikaan metroon ja juuri siihen ehdottiinkin, puoliyö koittaa täällä aika nopeaan. 



Aamulla oli lieviä käynnistysvaikeuksia, mutta siitäkin huolimatta pysyttiin suunnitelmasa lähteä Boqueriaan maistelemaan markkinaherkkuja jo aamusella. Paikkahan oli täynnä kuin turusen pyssy, mutta täynnänsä myös mitä mahtavimpia raaka-aineita ja herkkuja. Tutut tuoremehut löytyi yhä euron hintaisina, kun ei ostanut heti oven vierestä ja siihen tietysti hedelmäpurkki kyytipojaksi.



 Mentiin mussuttamaan burritoja marketin takana olevalle aukiolle ja siellä olikin varsin absurdi hetki, kun siellä satuttiin kuvaamaan lastenvaunumainosta. Oli varsin huvittavaa sivusta seurata, kun kaksikymmentä henkeä tarvitaan yksien vaunujen kuvaamiseen ja sellaiseen espanjalaistyyliseen yleiseen häröilyyn. Tärkeitä työnkuvia oli mm. rekvisiittanallejen asettelija. Äijällä oli iso kassi jotain vilttejä ja nalleja ja niitä se kiikutti sitten vaunuihin asettelemaan hirveällä innolla.Toivottavasti tuli hyvä reklaami :D

Sant Crossin entinen sairaala

Montjüicin hissi (11,5e edestakainen)

Sen lisäksi tänään olemme ehtineet ottaa haltuun El Revalin, Montjüicin linnan ja Barri Gothicin. Jälkimmäisenä mainitussa erityinen fokus oli syömisessä - satuimme kerrankin menu del dian aikaan johonkin lounaalle, wuhuu! Oikein maukas kolen ruokalajin setti, jolla jaksoi taas jatkaa tepastelua. 

Montjüicin linna

Trobador Ferrer ja 15e päivän menu



Käveltyjä kilometrejä taasen 16 ja päiväreissulla mittaa 11h. Pikkasen meinaa tassua kyllä nyt painaa nöin suihkun jälkeen, vaikka vielä pitäisi illallista lähteä metsästämään...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ko Lanta

Niin pitkällä kuin carambola kasvaa

Koh Tao, viimeisiä viedään