Auto nimeltä Herra Dee Seiskaysi

Meillä on ollut tänään vallan erikoinen päivä, jonka pääroolissa on ollut auto, jonka rekkari on niinkin jykevä kuin D79. Mitä sitä suotta kirjaimia ja numeroita tuhlaamaan, jos vähemmälläkin voi tehdä statementin. Ja varsinainen persoona se kiesi olikin, Kaiuksen sanoin "hirveä paska" :D Siinäkin saattaa olla kaksi ylisanaa jo sitä menopeliä kohtaan, mutta olihan se varsinainen kokemus.

Päätettiin siispä aamusella, kun merivirtaukset oli yhä liian voimakkaat täällä pohjoisrannikolla snorklausreissuun (hotelli siis järkkää sellaisia, heittää jengin veneellä riutalle, joka on jonninverran tuolla meremmällä päin). Mutta tuulen takia näkyvyys on niin ja näin ja toisaalta virtausten takia voikin olla hasardia jengiä sinne tiputella lillumaan, joten otettiin käyttöön suunnitlema B. Lennosta siispä aamulla vuokra-auton hankintaan ja kyytipojaksi piknikbägi. Hotellin kautta löytyi siis tämä huikea helmi ihan törkeään 1800rp päivähintaan, mutta toisaalta tarttittiin nytheti kiesi ja sillon ei auta olla valikoiva.D79 on sitä paitsi niinkin persoonallinen, että merkkiä ja mallia sillä ei ole. Viva lukee takakontissa, mutta on vähän epäselvää, että onko se mallimerkki vai lähinnä toivotus pysyä hengissä sillä purkilla?

Hotellin "piknikkori"

Suunnitelmaa tehtiin lennosta ja ensimmäinen kohde oli Pamplemoussen botanical garden. Siellä kannattaa ottaa opas 50rpn naamahintaan, jos oikein huolella haluaa puustoon ja rehustoon tutustua - meidän versio oli fast track ilman turhia lätinöitä (200rp pääsymaksu). Aikaa saatiin kyllä kulumaan ja koko puisto olennaisin osin koluttua läpi ihan omin nokkinemekin. Hieno mesta, paljon hienoa puustoa ja huikealla historialla, kun ovat sitä koko luokkaa, sen lisäksi paikalta löytyy jättilumpeita ja lootuksia ihailtavaksi kukkaosastossa.

Ajaltetiin jatkaa matkaa Floresiin ja nimenomaan paikallisen tekstiilitehtaan tuotteisiin, kun ilmeisesti tekevät esim GAPia, mutta tuolta saisi riepuja ennen bränditägejä. Kävikin sitten niin hassusti, että nokialaisen navigaattori oli iha sekaisin paikallisista yksisuuntaisista ja itsepintaisesti olisi ohjannut vastakarvaan kaksikaistaista yksisuuntaista. Koska paikallisissa osoitteissa ei käytetä myöskään numeroita, eksakti paikanmääritys on haaste. Erinäisten sattumusten jälkeen kuskilla paloi hermo kahden epäonnisen lenkityksen jälkeen ja päätimme jättää tällä erää Flores Squaren löytymättä. Harmi, ehkä toinen päivä vielä otetaan auto alle ja varustaudutaan paremmin taistoon yksisuuntaisia vastaan.

Floresista ajelimme Casela -safaripuistoon, mutta yllätykseksi olimmekin siellä liian myöhässä. casela on ilmeisesti uusiutunut täysin vuoden lopussa ja samaan hengenvetoon pelkän sisäänpääsyn hintaa tuplattu, Ja sehän ei sitten itsessään sisällä juurikaan mitään, joten jokatapauksessa joku drive thru -lisälippu siihen pitäisi ostaa. Vähintään siis 1000rp keikka per naamari, vaikka jättäisi zipliningit ja muut ekstrat välistä. Siitäkin huolimatta olisin voinut kyllä haluta safaritourille seeproja, strutseja ja kissapetoja tuijottelemaan. Btw, tarjoavat jotain walking with lions -pakettia, jossa ihmiset päästetään lääppimään jellonia ihan omin käsin. Ei näin, annetaan petojen olla petoja ja jos vankeudessa pidetään, niin arvokkaasti. Anyway, paikka sulkeutuu viideltä ja vähintään kolme tuntia tarttee puistokeikkaan. Tämäkin jäi nyt välistä.

Keski-Maassa sataa, aina

Jotain olennaista piti saada päivän aikana tehtyä, joten seuraavaksi dramaattinen suunnitelmanmuutos: valjastamme mustan kotteromme kohti kaakkoisrannikon Blue Baytä, kun Tamarin eikä Black River olleet mistään kotoisin. Matka kulki vuoriston halki ja koska sisämaassa sataa aina, satoi siellä nyttenkin. Hitaasti, mutta varmasti dee seiskaysi liidätti meidät kohteeseen ja saavumme juuri parahiksi viimeisiin auringonsäteisiin Blue Bay Marine Parkiin, jossa taitaa käytännällisesti olla saaren paras kalasto ja eniten korallia. Pikaisella neuvottelulla saimme tunniksi vuokrattua veneen kahteen pekkaan 700rp:lla, joten snorkkelit päälle ja menoksi!

Näkymät eivät toki Koh Lipen tai Gilin tarjontaa päihittäneet millään muotoa, mutta varsin monimuotoinen kalasto meitä tervehti pinnan alla. Sykloni on sen verran sekoittanut pakkaa vahvoilla virtauksilla, että näkyvyys on tavanomaista huonompi ja tuuli on pöllyttänyt hiekkaa korallin päälle aikalailla, mutta oikein hieno merielämys saatiin aikaiseksi siitäkin huolimatta :)

Auringonlaskiessa lähdimme sitten suuntaamaan kaakkoiskulmasta kohti luoteisnurkkaa ja hotelliamme. Olisikohan vajaa 1,5h matkaa, kun tulee motaria pitkin. Autonvuokrausta harkitsevalle muutama pointti

- se on epäimättä joustavin ja edullisin tapa nähdä saarta

- vasemmanpuoleinen liikenne on silti hanurista näin oikeanpuoleisessa maailmassa eläneelle, t: Kuski

- paikallisen ajaa välillä kuin ääliöt ja sellainen vallaton ohittelukulttuuri on monesti läsnä

- oma pää kylmänä kun köröttelee, niin hyvä tulee

- opasteita ei ylenpalttisesti ole, joten navigaattori on bueno

- tosin navigaattori ei ole tietoinen suurimmasta osasta yksisuuntaisia

- ja sen ohjeiden vastaisesti kannattaa välttää kaupunkien läpiajelua edellä mainitusta syystä

- saaren läpi menee hulppea hyväkuntoinen motari, sitä pitkin pääsee sukkelasti paikasta toiseen

- mutta paikallinen liikenneinsinööri on elänyt liikenneympyroiden kulta-aikaa ja niitä on ihan joka paikassa. And I mean it, joka paikassa. Yhtäkkiä motarillakin eteen popsahtaa 40km/h ja liikenneympyrä.

Suosittelen kyllä nämä varaukset huomioon ottaen sitä kaaraa siis, mikäli haluaa käyttää lomansa tehokkaasti :) 

Loppuun vielä faktaa Mauritiuksen säästä: