London calling

Seuraava tuotos on kirjailtu koneen kyydissä kohti Suomea - pahoittelen kirjoitusvirheitä jo etukäteen, koska iPadin natiivinäppis ei ole se älykkäin :P Kuvat ovat ihan aitoa puhelinlaatua, kun kameraa en ole ehtinyt edes purkamaan, mutta pääseehän niistä vähän hajuille.

-----

Tunnin verran vielä matkaa ennenkuin sitä taas tepastelee Suomen kamaralla. Paketissa on siis jälleen yksi reissu muiden joukossa, kun kahdeksan leidiä lähti Lontooseen pitkäksi viikonlopuksi Lontooseen. Kuten ehkä arvata saattaa, niin ohjelmassa on ollut kutakuinkin shoppailua, syömistä ja juomista, mutta sen lisäksi toki paljon naurua ja huonoa huumoria. Jännä juttu sinäänsä, että tähän listan ei tälläkään kertaa päästy lisäämään sitä hyvin nukkumista :)) Noooo, taitaa kuitenkin kaikki olla samassa veneessä sen suhteen, että maanantai koittaa silti.

Muuta viihdettä inspiraatiota etsiessä - iPadilta lehtiä ja yks pieni GT ;)

Heippa UK!

Itselle tämä reissu oli varsin virkistävä no-brainer -henkinen turrereissu ja olen ottanut iha koko rahalla olon irti siitä, että tällä erää minun ei tarvinnut järjestää tai suunnitella yhtään mitään. Sen verran etukäteisvalmisteluja olin lähtöpäivänä tehnyt, että tarkistin mikä mahtaa olla hotellin sijaintipaikka, mutta muuten on saanut reissata kerrankin aivot narikassa.

Teen tähän siis pienen muistilapun olennaisista asioista.

Majoitus

Majoistuspuoli meidän isohkolle laumalle oli helpointa hoitaa apartmenttyylisessä ratkaisussa, niin ehtii porukan sukkuloidessa ympäri Lontosteria myös viettää snadisti aikaa yhdessä viinilasillisen jos toisenkin äärellä. Olikohan mestan nimi Apartments Inn, josta meillä olk buukattuna kaksi kolmen ja yksi kahden hengen huoneisto. Sijainniltaan erinomainen Pimlicon metron vieressä oikein kivalla alueella ja erityinen plussa meidän kämpän terdestä, jossa oli varsin mukavuutta istuskella kaiteella pölisemässä niitä näitä ennen iltarientoja. Hintalappua kolmesta yöstä taisi tulla jotain 230e per naamari, joka Lontoon hintatasoisessa kaupungissa on varsin kohtuullinen.Ja iso seurue osasi kovin arvostaa koodilukittuja ovia avainten pyörittämisen sijaan.

Omalla terdellä shortsivarustuksessa roséviinin juonnissa :)

Brunssit

Vaikka huoneistossa olisi ollut keittofasiliteetit, suuntasimme mielummin brunssihenkiselle ratkaisulle joka päivä. Sohossa löytyy Regent Streerin läheisyydestä varsin suosittu, pieni brunssipaikka Nopi (http://www.ottolenghi.co.uk/nopi/), josta aloitettiin ekan aamun brunsseeraukset. Hintatasoltaan paikka on toki Sohoa, mutta oli se ruokakin oikein erinomaista. Taisin itse tempaista perinteikästä pekoni-muna -linjaa ja tuolla latauksella hyvin pärjäsi pitkälle itapäivään.

Tokana aamuna otimme suuntiman kohti Kensingtonia ja koeajoon pääsi libanonilaishenkinen ketjukahvila Comptoir Libanais (http://lecomptoir.co.uk/), joiden "Speciality" oli oikein kelpo aamuisen nälän sammuttaja. Kaikki annokset eivät kyllä ihan seurueeseen iskeneet, mutta oma oli erittäin toimiva raikas kombo avokadoa, salaattia, pekonia, hapanjuurileipää ja kyytipoikana korianterilla viritetty chutney. Kahville suuntasimme naapuriin Le Pain Quotidien (http://www.lepainquotidien.co.uk/) kahvilaan, jossa erityisen ihastuttavaa oli paikan leivokset ja keittokulhon kokoiset kohtuuhintaisrt lattet. Minulle reissun uusi tuttavuus oli aivan mahtavan makuinen mantelicroissant ja täältä sai ihan parasta, nam!

Pavlova, maybe?

Lähtöpäivän osalta päädyimme Notting Hilliin. Sunnuntai oli houkutellut paikalle sen verran ylenpalttisesti kansaa, että meinasi Portabello Streetin paikat olla ääriään myöten täynnä ja nälkäisten seuralaisten takia päätimme muutaman lupaavan paikan jättämään välistä jonottamisen takia. Kitchen niminen paikka löytyi sivukadulta ja hintalaatu suhde oli ihan ok. Ei mitään tajunnan räjäyttävää, mutta kelpoisa brunssi 8 punnan hintaan.

Ravintolat

Koska joukkiomme oli varsin runsaslukuinen, ravintoloiden etukäteisuunnittelu oli aikamoisen must. Siitäkin huolimatta päädyimme useasti paikkoihin, joissa ei pöytävarauksia tarvita, kun konsepti perustuu varsin tehokkaaseen kiertoon. Torstai-iltana lähdimme kokeilemaan suositeltua Wahaca (http://www.wahaca.co.uk/) meksikolaista ja täytyy kyllä todeta, että kannattaa meinnä. Sapuska on hyvinkin meksikolaiskatukeittiö inspiroitunutta ja ajatus onkin kasata pienistä annoksista sopiva lataus. Pöydässä oli hyvinkin kattavasti listaa käyty läpi ja kukaan ei tainnut olla pettynyt mihinkään. Omat suosikit oli aina yhtä hyvä ceviche ja kausimaku lohi-chipotle-avokado.  Hintakaan ei päätä huimannut, vaikka omassa latauksessa oli alkudriksu, kaksi settiä listalta ja Pacificoa kyytipojaksi, niin veikkaisin loppusumman olleen 25puntaa.

Perjantaina suunnattiin jälleen Sohoon ja tällä kertaa Busaba Ethai (http://busaba.com/) aasialaisravintolaan. Paikka ei kai ota pöytävarauksia ja moni saattaa säikähtää edustalla olevaa pitkää jonoa. Niinkuin mekin olisimme, mikäki joku fiksu ei olisi tsekannut netistä, että jono kyllä liikkuu. Ja niinhän se liikkuikin, vartista taisimme olla jo pöydän ääressä, vaikka kahdeksan porukka meitä oli liikkeessä. Listalla olisi ollut ihan liikaa  mahtavia vaihtoehtoja, mutta päädyin kampasimpukka-katkarapu -stirfryihin ja se oli ihan huikea! Järjettömän maukas sitruunaruohoinen kastike ja ihanat kampasimpukat, superr! Ja hintaa tokiniinkin paljon kuin 10 puntaa. Toki kaikkinensa oma osuus taisi olla parikymmentä puntaa, mutta aikamoisen edukasta siihen nähden miten huikea mkuelämys tuolta jäi käteen.

Käsittämättömän ihanassa sitruunaruoholiemessä kampasimpukoita ja katkarapuja, yummm!

Lauantai oli meidän finedining hetki. Pöytä oli varattu Covent Gardenin Balthazar -ravinteliin (http://balthazarlondon.com/) ja ilmeisesti nykin vastaavalla on oma osuutensa Sinkkuelämää jaksossakin. Jälleen kerran, minulle sekin uusi tieto, mutta suositusta paikasta on kyse, koska edes kuukautta aikaisemmin tehty varaus saatiin vaan jälkimmäiseen kattaukseen. Jotain päheää, klassista fiilistä tuollaisessa paikassa kyllä on. Ruokalista on hyvinkin ranskalaista keittiötä, joten mitäpä muutakaan sitä itse lusikoimaan kuin kärkeen valkosipuli-voi-etanat (kerrankin oli muuten jopa kuoressaan olevia etanoita) ja pääruuaksi samaan henkeen padallisen simpukoita. Ehkä sanomattakin selvää, että toimii!  Hintaluokassa mentiin vähän ylöspäin ja omalta osalta laskua tuli jotain viitisenkymmentä puntaa alkudriksuineen, viineineen ja alku & pääruuan kera.

Voiko tämän klassisempaa enää olla?

Simpukkapata

Esgargots, oui!

Kokemisia

Pitkän viikonlopun aikana ei kamalasti mitään ehdi ja mitään perusturreilua ei nyt edes suoritettukaan. Aika paljon efforttia laitettiin itsekukin omalla tontillaan shoppailuun, mutta toki siinä sivussa ehtii jotain muutakin tehdä. Erityisesti tähän pitää nostaa Borough Market London Bridgen metroaseman kupeessa. Todella autenttinen fiilis, kun torialueella myydään lähialueiden tuottajien tuotteita hunajasta kalaan ja kaikkea siltä väliltä. Meininki on aikamoisen hektistä ja lauantaina porukkaa oli paljon liikenteessä. Päädyttiin sinne lounastamaan, joka on erinomainen mahdollisuus edullisesti päästä maistamaan herkkuja joka  maailman kolkasta. Koska nyt oltiin brittilän ytimessä, päädyin itse naudanlihapiiraaseen, joka kyytipojaksi tuhti kauhallinen gravyä. Tämä lounas maksoi huikeat 4,5puntaa, joten sen kyytipojaksi kävi oikein hyvin muutama proseccolasillinen -sitäkin kun oli markkinoilla kaupan.

Myyjää joka lähtöön

Aito naudanlihapiiras "Matador", jonka kyytipoikana tuhtia gravyä

Muutama muukin

Pari lasillista nyt aina voi ottaa!

Shop-shop-shopping

Itse kun en ole mikään hurja shoppaaja, muodin harrastaja tai merkkilaukkujen fanittaja, shoppausosasto ei välttämättä ollut itselle ehkä se tärkein. Mutta sen takia oli hauska liimautua asiasta enemmän tietävien kelkkaan sillä ajatuksrlla, josko itsellekin löytyisi jotain uusia putiikkeja koluttavaksi. Uusista ja vanhoista tutuista löytyi kyllä ostettavaa ihan koko käsimatkatavaroiden verran, joten joutui vähän rajoittamaan, eikä kaikkea kivaa saanut laisinkaan mukaan. Noooh, onneksi on netti ja taitaa tuolla kuitenkin työnpuolesta tulla rampattua.

Muutamia suosikkeja: Primark, Allsaints, J Crew, Miss Selfridge, Uniqlo, Forever21, Banana Republic, Massimo Dutti, Duoboots, Moji...

Liikkuminen

Oyster Card. Do I need to say more? Kortilla on maksimi päiväraja (n. 9 puntaa), jonka jälkeen matkustaminen on ilmaista, joten sen helpommaksi ei reissaaminen Lontoossa luonnistu.