Kierros helteisessä Dubrovnikissä
Saatiin Elafiti Islands tripin kaupanpäälliseksi vapaavalintainen venereissu, joka päätettiin sitten käyttää Dubrovnik -kierrokseen. Sinäänsä kun tuo veneellä saapuminen on ihan validi vaihtoehto, kun sillä pääsee suoraan toiminnan ytimeen vanhan kaupungin satamaan ilman ylimääräistä hikoilua.
No, aloitettiin hikoilu sitten kierroksella kaupungin muurien ympäri. Käytännössähän se on siis muutama kilometri tuuletonta kipitystä rappusia ylös ja alas reippain ottein ja siitä kuntoilusta Dubrovnikin kaupunki veloittaa 90kn. Ilmeisesti v91-92 sodan jälkeen kaupungin restaurointi on kestänyt sen kymmenkunta vuotta, joten pieni rahallinen kannustin on ilmeisen tervetullutta. Oikein näyttövät näköalat sieltä siis tarjolla ja Game of Thrones -henkisten seuralaisten kanssa bongailtiin sitten kuvauspaikat toisensa jälkeen. Joutuu ehkäpä paluun jälkeen itsekin katsomaan muutaman jakson ekan kerran elämässä ;)
Hengästyttävän muuritetsauksen jälkeen haluttiin vähän ottaa happea pätsimäisestä muurien sisuksesta (siellä ei ilma todentotta vaihdu liiaksi, kun kattilassa ollaan) ja käytiin pyörähtämässä varsinaisen Dubrovinikin puolella tankkaustauolla. Päiväölppää jne. ;) Akkujen latauksen jälkeen takaisin turisteilemaan ja jottei nyt ihan oltaisiin antikulturelleja, niin pistydyttiin War Photo -valokuvanäyttelyssä. Hyvinkin suositeltavaa, mikäli yhtään kiinnostaa saada Jugoslavian sotaan näkökulmaa.
Mehän ollaan tässä vähän koitettu saad historiasta kiinni, kun nimenomaan tällä Euroopan osalla koko touhu on niin monimutkaista ja moniulotteista. Eikä riitä iha vuosikymmenet ottamaan huomioon kaikkia asiaan vaikuttaneita seikkoja. Sinäänsä ihan relevanttia ylipäätään edes yrittää ymmärtää, kun nuo Kuparin sodassa moukaroidut hotellialueen rauniot on ihan tuossa vieressä ja silloin parikymmentä vuotta sitten asia ollut itselle vaan kaukaisia uutiskuvia Sarajevosta.
Sieltä hikiset turret suuntasivat sitten ns. biitsille Eastwestin viereen lounastamaan leipomon tuotteita ja kyllä siinä jäi leipäluukku levälleen sitä härdelliä ihmetellessä. Ehkä koskaan (Nizzaa lukuunottamatta) en oo ollut noin ruuhkaiselle rannalla, jossa edessä seilaa purjo-petterit ja esko-inkerit, parasailingit, risteilijät, kanootit, palaneet turistit, rusinaturistit. You name it, beach got it. Nautimme siispä kymmenen kunan tyyriit pizzat siinä meininkiä ihmetellessä ja siitä hengästyneenä poistuimme näyttävästi takavasemmalle. Suosittelemme siis lämpimästi majoituksen vuokraamista jostain vähän pienemmästä kylästä, kuin los Dubrovnik :D
Päivän päätteeksi otettiin vielä pienet turrekierrokset ja siitä sitten paatille ja kohti Mlinin rauhaa. Erittäin ponteva apartmentin omistajasetä halusi sitten vaimoineen tarjota meille oikein ehdan paikallisen illallisen, joten iltaa jatkettiin sulavasti naapuriterdellä. Ei todellakaan jäänyt nälkä, kun pöytään kannettiin makkaroita, kanaa, lihaa, perunamuussia, kastikettaja siihen päälle vielä vaimon veljen viinitilalta pari pulloa viiniä. Ihan mahtava paikallinen tapa, että emäntä senkun mättää sapuskat lautaselle ja juoksujalkaa kipittää paikalle lappamaan uutta lapiollista tai makkaraa, jos näyttää lautaselta loppuvan ( ja sekin nähtiin, että emäntä heitti vissyt kaiteen yli, kun piti viiniä kaadella sen sijaan :D) Tämä kaikki siis ihan vaan vieraanvaraisuuden osoituksena meille perhemajoituksessa budjaaville, joten jälleen kerran hento kehoitus muilekin reissajille ohjata kunansa paikallisiin taskuihin Hiltonin pankkitilin sijasta.
Tänään jatkui loamn aktiivivaihe ja aikaisen herätyksen perässä suuntasimme Mljetin kansallispuistoon. Sieltä raportti jää seuraavan postaukseen, koska nyt kiirettä pukkaa illalliselle.
Ps. Paikallinen kuohuviini saa hyvät pisteet mausta ja hinnasta (alle 30kn)!
No, aloitettiin hikoilu sitten kierroksella kaupungin muurien ympäri. Käytännössähän se on siis muutama kilometri tuuletonta kipitystä rappusia ylös ja alas reippain ottein ja siitä kuntoilusta Dubrovnikin kaupunki veloittaa 90kn. Ilmeisesti v91-92 sodan jälkeen kaupungin restaurointi on kestänyt sen kymmenkunta vuotta, joten pieni rahallinen kannustin on ilmeisen tervetullutta. Oikein näyttövät näköalat sieltä siis tarjolla ja Game of Thrones -henkisten seuralaisten kanssa bongailtiin sitten kuvauspaikat toisensa jälkeen. Joutuu ehkäpä paluun jälkeen itsekin katsomaan muutaman jakson ekan kerran elämässä ;)
Hengästyttävän muuritetsauksen jälkeen haluttiin vähän ottaa happea pätsimäisestä muurien sisuksesta (siellä ei ilma todentotta vaihdu liiaksi, kun kattilassa ollaan) ja käytiin pyörähtämässä varsinaisen Dubrovinikin puolella tankkaustauolla. Päiväölppää jne. ;) Akkujen latauksen jälkeen takaisin turisteilemaan ja jottei nyt ihan oltaisiin antikulturelleja, niin pistydyttiin War Photo -valokuvanäyttelyssä. Hyvinkin suositeltavaa, mikäli yhtään kiinnostaa saada Jugoslavian sotaan näkökulmaa.
Mehän ollaan tässä vähän koitettu saad historiasta kiinni, kun nimenomaan tällä Euroopan osalla koko touhu on niin monimutkaista ja moniulotteista. Eikä riitä iha vuosikymmenet ottamaan huomioon kaikkia asiaan vaikuttaneita seikkoja. Sinäänsä ihan relevanttia ylipäätään edes yrittää ymmärtää, kun nuo Kuparin sodassa moukaroidut hotellialueen rauniot on ihan tuossa vieressä ja silloin parikymmentä vuotta sitten asia ollut itselle vaan kaukaisia uutiskuvia Sarajevosta.
Sieltä hikiset turret suuntasivat sitten ns. biitsille Eastwestin viereen lounastamaan leipomon tuotteita ja kyllä siinä jäi leipäluukku levälleen sitä härdelliä ihmetellessä. Ehkä koskaan (Nizzaa lukuunottamatta) en oo ollut noin ruuhkaiselle rannalla, jossa edessä seilaa purjo-petterit ja esko-inkerit, parasailingit, risteilijät, kanootit, palaneet turistit, rusinaturistit. You name it, beach got it. Nautimme siispä kymmenen kunan tyyriit pizzat siinä meininkiä ihmetellessä ja siitä hengästyneenä poistuimme näyttävästi takavasemmalle. Suosittelemme siis lämpimästi majoituksen vuokraamista jostain vähän pienemmästä kylästä, kuin los Dubrovnik :D
Päivän päätteeksi otettiin vielä pienet turrekierrokset ja siitä sitten paatille ja kohti Mlinin rauhaa. Erittäin ponteva apartmentin omistajasetä halusi sitten vaimoineen tarjota meille oikein ehdan paikallisen illallisen, joten iltaa jatkettiin sulavasti naapuriterdellä. Ei todellakaan jäänyt nälkä, kun pöytään kannettiin makkaroita, kanaa, lihaa, perunamuussia, kastikettaja siihen päälle vielä vaimon veljen viinitilalta pari pulloa viiniä. Ihan mahtava paikallinen tapa, että emäntä senkun mättää sapuskat lautaselle ja juoksujalkaa kipittää paikalle lappamaan uutta lapiollista tai makkaraa, jos näyttää lautaselta loppuvan ( ja sekin nähtiin, että emäntä heitti vissyt kaiteen yli, kun piti viiniä kaadella sen sijaan :D) Tämä kaikki siis ihan vaan vieraanvaraisuuden osoituksena meille perhemajoituksessa budjaaville, joten jälleen kerran hento kehoitus muilekin reissajille ohjata kunansa paikallisiin taskuihin Hiltonin pankkitilin sijasta.
Tänään jatkui loamn aktiivivaihe ja aikaisen herätyksen perässä suuntasimme Mljetin kansallispuistoon. Sieltä raportti jää seuraavan postaukseen, koska nyt kiirettä pukkaa illalliselle.
Ps. Paikallinen kuohuviini saa hyvät pisteet mausta ja hinnasta (alle 30kn)!
Kommentit