Urpåt!
Yes yes, it's us...
Meillä on tää viikko mennyt ihan sutinalla, kun arkea on ollut viihdyttämässä nelijalkainen energiapakkaus Nati. Tän takia jäänyt bloggaillut ja muutenkin kaikki matkajärjestelyt ihan jäihin, mutta nyt on pakko pikkuhiljaa orientoitua jo ylihuomiseen lähtöön. Onneks sentään duunit loppui perjantaina ja kirjottelin siellä ihan tulessa poissaoloviestiä mailiin ja puhelimeen ja ties mihin, että "LOMALLA, PALAAN 6.10.". Et kattellaan niitä työjuttuja sitteku jaksellaan.
Tänään me sit ajateltiin olla nohevan tehokkaita ja hankkia junaliput. Eikä vähiten siitä syystä, että mun lipussa oli ihan erityinen jännitysmomentti ja kivempi jännittää vähä aikaisemmin, kuin esimerkiksi lähtöpäivänä. Noh, lähdettiin sit hirveellä tohinalla bussiin, että nyt lähtee piletit taskuun. Istuttiin sitten metrossa ja rautatientorin kuulutuksen jälkeen mulla välähtää päässä "PASSIT! Meikät unohti passit!". Sillä lailla näitä asioita hoidetaan sitten, kun ilman passia ei reililippua voi ostaa, koska siihen lippuun merkitään passin numero. Oli sen verran tragikoominen tilanne, et revettiin nauramaan ja vaihdettiin vaan rautatientorilla länteen päin menevään metroon.
Ei oo kauheen monta asiaa mitä pitää muistaa lippua ostaessa, mutta tässä on siis selkeesti se yksi, joka tosiaan kannattaa muistaa. Onneks ei sentään oltu kansainvälisen lipunmyynnin kassalla, että "Ai mikä passi?! Noh.. ööööh... käykö, että mä luettelen numeroita? Sano sitku riittää". Kyllä ois ollu siinä vaiheessa olo ku mikkeliläisellä :) Se on harvinaisen hieno fiilis kyllä tupeloida tuohon tahtiin ja tuhlata sunnuntaista tunti siihen, että käy kääntymässä rautatientorilla ja lähtee heti takaisin kotiin. Siitä jokaiselle tekemistäkaipaavalle yks menovihje sunnuntaille! Niijoo, ja käytiinhän me menomatkalla ostamassa Ruoholahdesta Tropicana -tölkki, ni imettiin sitä sitten, eikä suinkaan ollu turha reissu! Aikamoinen Tropicanan tarve, ku pitää keskustaan asti lähtee...
Urpåt tuli sitten kohti kotia hakemaan niitä hassunhauskoja passeja ja Kaius oli tässä vaihessa sitä mieltä, että hän ei enää lähde Lauttasaariexpressmummopikavuoroon istumaan (me niin kamalasti tykätään 102 bussin T -vuoroista, jotka poimii kaikki Lauttasaaren eläkeläiset mukaan reitin varrelta). Kipastiin sitten hakemassa passit ja startattiin hopeinen rasvattu salama pihasta kohti Helsinkiä. Parkkeerattiin kiesi keskustan riistohinnoilla (9-20 myös sunnuntaisin maksullinen parkki, ärrrrr!) ja sitten ripeää marssintaa hikiset kädet lipputositetta rutistaen tiskille.
Ja hei, mä sain sen lipun! Wuhuu, mua ei pissitty linssiin ;) Vieläpä ilman mitään ongelmaa, ku olin kuitenkin varautunu H. Moilas -virkailija Ritvaan, mut ei ollukkaa sit Ritva töissä ja se oli vaan pari naputusta koneella ja "Ja Satu Tuomela on matkustaja?", kun ojensin sen mänttäläisen rouvan voittolärpäkkeen tiskin yli. Olin varmaan aikalailla ":O", et mistäs lähtien asiat on näin iisisti toiminut. Kaiuksen piletti makso vähä enempi kun mun 0e, mut nytton meillä siispä lippua hukattavaks! Yippee, kisa kumpi hukkaa eka lippunsa ja tulee sit jollain rahtilaivalla perässä :D
Kommentit